Suomalaiset voisivat saada sairaalahoitoa kotonaan paljon useammin kuin sitä vielä nykyään tarjotaan. Näin arvioi kotisairaalaan erikoistunut Itä-Suomen yliopiston professori Reino Pöyhiä.
”Vähän liioitellen voidaan sanoa, että sairaaloita tarvitaan vain tehohoitoa, leikkaustoimintaa ja synnytyksiä varten. Kaikki muu voidaan tuoda kotiin.”
HS kertoi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen muutoksesta, jossa sairaala- ja hoivapaikkoja karsitaan ja sen sijaan viedään sairaalahoito ihmisten koteihin. Samanlainen siirtymä on vireillä puolessa hyvinvointialueista.
Muutoksen on laskettu säästävän rahaa ja vähentävän hoitajien tarvetta.
Kotisairaalaan perustuva malli tuo Pöyhiän mukaan taloudellisia säästöjä verrattuna perinteiseen sairaalahoitoon.
”Sairaalassa oleva potilas altistuu ylihoidolle. Lääkärin on paljon helpompi määrätä sairaalassa olevalle potilaalle vaikka joka päivä magneettitutkimus tai laboratoriokokeita – ehkä ilman, että huolellisesti ajateltaisiin, ovatko ne tarpeellisia.”
Sairaanhoito kotona toimii pitkälti sairaanhoitajien varassa, eikä potilas tapaa lääkäriä välttämättä lainkaan. Hoitajalle lääkärin pitäisi kuitenkin olla kotisairaalassakin nopeasti tavoitettavissa.
Kotisairaalan suurin menoerä – kuten sairaalankin – on henkilöstökulu. Hyviä selvityksiä kotisairaalan kustannusvaikuttavuudesta ei ole Pöyhiän mukaan vielä julkaistu, mutta jotain tiedetään.
Silloin kun sairaanhoitaja käy yli kolme kertaa vuorokaudessa potilaan kotona, henkilöstökulut ovat samaa luokkaa kuin hoitolaitoksessakin. Jos käyntejä on tätä vähemmän, kotisairaala on halvempi.
Hyvinvointialueilla pohditaan parhaillaan, miten kotiin vietävää palveluiden repertuaaria laajennetaan. Tällä hetkellä kotisairaalan tärkein tuote on kotiin vietävä, laskimoon tiputettava antibiootti esimerkiksi keuhkokuumeeseen tai ruusutulehdukseen.
Kansainvälisesti pisimmällä ollaan Pöyhiän mukaan pitkien välimatkojen Australiassa.
”Syöpäpotilaan verenmyrkytys kuuluu Suomessa ja monessa muussakin maassa sairaalaan, mutta Australiassa heitä hoidetaan myös kotona. Se on järkevää, koska sairaalassa potilas altistuu uusille mikrobeille.”
Kotisairaalaan siirretään nyt entistä enemmän myös saattohoitoa. Kotisaattohoito tuonee Pöyhiän mukaan säästöä siihen verrattuna, että potilas hoidettaisiin kuolemaansa saakka sairaalassa.
Pöyhiä työskentelee palliatiivisen lääketieteen professorina. Hän sanoo, että tehtyjen selvitysten mukaan potilaat arvostavat kotiin tuotua saattohoitoa ja sairaanhoitoa.
”Kukapa ei mieluummin ottaisi sairaanhoitajaa tiputtamaan penisilliiniä kotiin kuin lähtisi jonottamaan ruuhkapoliklinikalle vastaavaa hoitoa. Puhumattakaan kotisaattohoidon merkittävyydestä”, sanoo Pöyhiä.
Potilaiden kokemuksista on paljon kansainvälistä tutkimusta ja niissä kotiympäristö on koettu vapaana ja terapeuttisena verrattuna sairaalaan.
Suomessa kotisairaalasta on valitettu aluehallintovirastoihin tai Valviraan Pöyhiän mukaan ”hyvin vähän tai ei lainkaan”.
Ammattilaisille koti on työympäristönä myös haasteellinen, ihan parkkipaikan löytämisestä lähtien.
”Se vaatii toisella tapaa oman persoonan likoon laittamista ja ajankäytön hallintaa. Sairaalassa voit olla osa kollektiivia.”
Kotisairaalassa hoitajat ovat Pöyhiän mukaan silti motivoituneita, koska työ tarjoaa itsenäisyyttä ja haasteita.
Kivijalkasairaaloita on historian saatossa ja menetelmien kehittyessä kadonnut ennenkin, Pöyhiä muistuttaa.
”Massiivinen psykiatristen sairaaloiden verkosto on purettu, eikä psykiatriassa ole menty ainakaan huonompaan suuntaan. Itsemurhamäärät ovat vähentyneet. Samaten tuberkuloosipotilaita varten perustettiin aikoinaan isoja laitoksia. Kun ongelma väheni, laitokset lopetettiin.”