Maaliskuusta lähtien tuhansilla sotaa paenneilla ukrainalaisilla on mahdollisuus hakea kotikuntaa Suomesta. Pitkin kevättä kotikuntaa voivat hakea yhä useammat tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset, kun heille tulee täyteen vuosi asumista Suomessa.
Viranomaiset ovat valmistautuneet asiaan, mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon hakemuksia on tulossa ja mihin kuntiin.
”Sitä on mahdotonta arvioida, tämä on todettu kaikkien toimijoiden taholta”, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Anu Wikman-Immonen STT:lle.
Samaa sanoo Suomen Pakolaisavun ohjaaja Irina Eteläaho. Hän on päivittäin tekemisissä ukrainalaisten kanssa niin kasvokkain, puhelimitse kuin sähköpostitse.
”Sen voin sanoa, että kiinnostus asiaan on suuri ja päivittäin tulee kysymyksiä tähän liittyen.”
Myös Helsingin Ukrainalaisen keskuksen sihteeri Viktorija Konontšuk vahvistaa, että asiasta puhutaan paljon.
”Heille, jotka aikovat jäädä Suomeen, asia on hyvin tärkeä.”
Ukrainalaisen keskuksen sihteeri Viktoria Konontšuk kertoo, että moni ukrainalainen joutuu selviämään Suomessa edelleen ilman vahvaa sähköistä tunnistautumista, mikä vaikeuttaa elämää merkittävästi.
Mitä pitempään Venäjän aloittama laajamittainen sota jatkuu, sitä enemmän ukrainalaisia todennäköisesti tulee Suomeen ja sitä suurempi osa heistä myös jää maahan pysyvästi tai pitkäksi aikaa.
Maahanmuuttovirasto kertoi maanantaina, että viime vuonna Suomeen tuli yli 40 000 ukrainalaista.
Tuleva kotikuntahakemusmäärä riippuu ukrainalaisista itsestään. Kotikuntaa ei ole pakko hakea. Kotikunta tuo nipun oikeuksia mutta myös velvollisuuksia verrattuna tilapäisen suojelun asemaan.
Iso muutos on oppivelvollisuus. Tällä hetkellä moni ukrainalaisista lapsista käy etäopetuksena Ukrainan valtion järjestämää koulua. Kotikunnan saamisen myötä ukrainalaisille lapsille tulee velvollisuus suomalaiseen perusopetukseen, eikä Ukrainan tarjoama etäkoulu voi sitä korvata.
Eteläahon mukaan suurin ongelma tällä hetkellä on kokonaisvaltaisen tiedon puute. Tietoa tarvitaan lisää, myös fyysisinä ukrainankielisinä esitteinä ja lehtisinä, sanoo pakolaisavun Eteläaho.
Konontshuk puolestaan kertoo, että moni tilapäissuojelua saava ukrainalainen on yhä vailla pankkien tarjoamaa vahvaa sähköistä tunnistautumista, jota ilman täysimääräinen osallistuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on lähes mahdotonta. Viimeistään kotikunnan hakemisen yhteydessä hankittavan suomalaisen henkilötunnuksen pitäisi mahdollistaa e-tunnistautumisen käyttöönotto.
Kotikunnan saaneiden ukrainalaisten palveluiden järjestämiseen on tällä hetkellä hyvin vaikea varautua, sanoo Kuntaliiton Wikman-Immonen.
Kuntaliitto uskoo, että työmahdollisuudet tulevat houkuttelemaan ukrainalaisia kasvukeskuksiin ja suurempiin kaupunkeihin. Kuinka suurta muuttoliike tänä vuonna on, sitä on mahdotonta sanoa.
Opetuksen järjestämiseen pitäisi varautua ennakolta erilaisin resurssein, mutta miten varautua, kun tietoa tulevista kotikunnista ei ole, Wikman-Immonen kysyy. Ukrainalaisia lapsia ja nuoria on jo nyt päiväkodeissa ja kouluissa. Oppivelvollisuuden ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden ansiosta oppilaiden määrät voivat kuitenkin nousta paljon.
”Lisäksi varhaiskasvatuksessa on jo valmiiksi opettajista pulaa ja puutetta”, Wikman-Immonen sanoo.
Samalla pitäisi varautua suomen tai ruotsin kielen opetuksen kysynnän kasvuun tietämättä lainkaan, kuinka suurta kysyntä mahdollisesti on.
Onko tulijoille töitä, miten heidät ohjataan työllisyyttä edistäviin palveluihin ja onko tulkkauspalveluita tarpeeksi ihmismäärälle, jonka suuruudesta ei ole etukäteen tietoa, Wikman-Immonen pohtii.