Itämeren silakoita voi syödä entistä paremmalla mielellä, sillä niiden ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat alentuneet niin paljon, että Ruokavirasto pohtii syöntirajoitusten lieventämistä.
Silakan dioksiinipitoisuudet ovat jo vuosia olleet suuressa osassa saalista selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienemmät. Altistuminen silakan dioksiineille Suomessa on pienentynyt alle puoleen kymmenessä vuodessa.
Ruokavirasto aikoo höllentää silakalle asetettuja syöntisuosituksia. Niiden päivitys tulee ajankohtaiseksi keväällä 2024, kun käynnissä oleva EU-kalat IV -hanke valmistuu.
”Silakan kohdalla tarkistetaan ehdottomasti syöntisuositukset laskeneiden dioksiinipitoisuuksien osalta”, kertoo hanketta vetävä tutkimusprofessori Johanna Suomi Ruokavirastosta.
Toistaiseksi riskiryhmiä koskevat syöntisuositukset ovat yhä voimassa. Ruokaviraston mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kannata syödä isoja, yli 17-senttisiä silakoita eikä Itämerestä pyydettyjä lohia tai taimenia useammin kuin kerran tai kaksi kuukaudessa.
Pienemmille silakoille ei ole asetettu rajoituksia, vaan niitä voi syödä hyvällä mielellä nykyisinkin.
Tosin nykyisin isotkin silakat alittavat tutkimusten mukaan EU:n asettamat raja-arvot. Riskiryhmiä koskevat syöntirajoitukset pysyvät kuitenkin voimassa.
Lisäksi kalan terveysvaikutukset ylittävät mahdollisten ympäristömyrkkyjen haitat, Suomi toteaa.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksena on, että ihmiset söisivät kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja käyttäisivät useampia kalalajeja.
Silakka sisältää terveellisiä rasvahappoja, D-vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja.
Silakka on nykyisin jopa entistä terveellisempää ruokaa. Ainakin Saaristomeren silakoiden sisältämien rasvojen laatu on tutkijoiden mukaan aiempaa parempaa, vaikka silakat ovatkin viime vuosina laihtuneet.
Lue lisää: Silakka on yhtäkkiä muuttunut Omega3-pommiksi – Tutkijatkaan eivät tiedä syytä
Silakka, lohi ja meritaimen keräävät rasvapitoisina kaloina ympäristömyrkkyjä. Viime vuosiin asti näiden kalojen dioksiinipitoisuudet ovat ylittäneet EU:n asettamat enimmäispitoisuusrajat.
Ympäristömyrkkyjen vaaroihin herättiin jo 1970–1980-luvuilla, kun oli havaittu, että suuria silakoita syömällä voi altistua suurelle määrälle dioksiineja ja pcb-yhdisteitä. Niitä varastoituu ennen kaikkea rasvaisiin kaloihin.
Päästörajoitukset ovat tepsineet: Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyjen silakoiden dioksiinien ja pcb-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla
Ensi vuoden huhtikuussa valmistuvassa EU-kalat IV-hankkeessa tutkitaan sekä terveydelle haitallisten että hyödyllisten aineiden pitoisuuksia kotimaisessa kalassa ja kalatuotteissa.
Samalla arvioidaan eri kalalajien turvallinen käyttömäärä uusimpien pitoisuustietojen perusteella ja tarkistetaan syöntisuositukset.