Eläkkeellä olevan lääkärin Anja Lappalaisen mieltä painaa, mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Miten hänen anopilleen ikäviä sivuvaikutuksia aiheuttaneen psyykenlääkkeen käyttö olisi saatu loppumaan hoivakodissa nopeammin?
93-vuotiaan anopin lonkkamurtuma leikattiin vuoden 2019 lopulla Jorvin sairaalassa Espoossa. Nukutus ja kipulääkkeet aiheuttivat iäkkäälle potilaalle sekavuustilan. Siihen sairaalan lääkäri määräsi psyykenlääke Risperdalia, jota myös Lappalainen piti tuossa tilanteessa tarpeellisena.
Anja Lappalainen on yleislääketieteen erikoislääkäri, joka työskenteli 30 vuotta terveyskeskuksessa. Nyt hän on ollut eläkkeellä viisi vuotta.
Lääkkeen antaminen anopille jatkui espoolaisessa Sammalkallion hoivakodissa, johon hänet siirrettiin asumaan maaliskuussa 2020 kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Samaan aikaan alkoivat ensimmäiset kovat koronavirusrajoitukset.
”Mieheni äiti alkoi yhtäkkiä muuttua jähmeäksi ja ilmeettömäksi. Hän ei enää jaksanut nostaa kättään vilkutukseen”, Lappalainen kertoo.
”Tunnistin lääkkeen sivuvaikutukset heti, onhan risperidoni niin yleinen lääke. Vanhoilla ihmisillä se saattaa kumuloitua eli vaikutus voi kertaantua.”
Lappalaisen mukaan lääkkeen vaikutus voi kertautua vanhoilla ihmisillä helposti, jos he eivät esimerkiksi juo riittävästi.
””Ei riittänyt, että vakuutin, ettei anoppi ollut ikinä ennen lonkkaleikkausta ollut rauhaton eikä varsinkaan psykoosilääkkeen tarpeessa.”
Lappalainen yritti selittää asiaa useita kertoja hoivakodin vastaavalle hoitajalle, mutta tämä ei tarttunut asiaan.
Aviomies Pekka Lappalaiselle sanottiin toistuvasti, että hänen iäkkään äitinsä kunto johtuu dementian etenemisestä – että ”se on menoa nyt”.
Anja Lappalainen kertoo tietävänsä hyvin, että dementia on etenevä sairaus. Silti lääkkeen vaikutus oli hänen silmissään ilmiselvä.
”Minun sanani ei riittänyt. Ei riittänyt, että vakuutin, ettei anoppi ollut ikinä ennen lonkkaleikkausta ollut rauhaton eikä varsinkaan psykoosilääkkeen tarpeessa.”
Korona-aika alkoi keväällä 2020, ja Lappalaiset saivat tavata Pekka Lappalaisen äitiä vain lasin läpi.
”Hän oli kuin patsas. Kahden kuukauden aikana pyysin lääkkeen vähennystä ainakin viisi kertaa, ja vastaava hoitaja lupasi välittää tiedon lääkärille”, Anja Lappalainen sanoo.
Hänen mukaansa omaisille oli sanottu, ettei asukkaan lääkelistasta voi antaa tietoa. Mies oli kuitenkin äitinsä edunvalvoja ja sai apteekistakin tiedot lääkityksestä laskun mukana.
”Lääkäri ei vastannut soittopyyntöön. Apteekkilaskun mukaan psyykenlääke oli edelleen käytössä.”
Lappalaisilla ei ollut enää tallella jäljennöksiä sähköisistä laskuista, joten HS ei ole nähnyt laskuja tai reseptejä.
Attendon ikäihmisten palveluiden johtaja Esko Sutelainen vastaa hoivakodissa asuvaa vanhusta koskeviin kysymyksiin yleisellä tasolla.
”Kun läheisen mieltä painaa huoli, on jokainen hetki ja päivä epätietoisuudessa liikaa. Jos läheinen kokee, etteivät asiat etene, kannustamme olemaan yhteydessä omahoitajan ja Attendo-kodin johtajan lisäksi tarvittaessa myös Attendon aluepäällikköön ja aluejohtajaan.”
Sutelaisen mukaan päätökset lääkehoidosta ja yhteydenpidosta läheisiin tekee kuitenkin aina hyvinvointialueen lääkäri.
Kun Lappalainen sai monen yrityksen jälkeen yhteyden hoivakodin lääkäriin, tämä vähensi psyykenlääkkeen määrää.
Lopulta tilanne purkautui yllättäen. Vastaava hoitaja vaihtui, ja lääke poistettiin anopilta kokonaan.
”Sen jälkeen ei myöskään ollut mitään vaikeuksia saada lääkitystietoja hoivakodista. Uusi vastaava hoitaja oli todella ammattitaitoinen.”
Attendon Esko Sutelaisen mukaan hyvinvointialueen lääkärit vastaavat aina asukkaiden lääkityksestä.
Kun asukas muuttaa hoivakotiin, hänen lääkitystään ei lopeteta heti vaan vasta sitten, kun lääkäri seurannut asukkaan vointia jonkin aikaa. Ensimmäinen hoitopalaveri omaisten kanssa on yleensä kuukauden kuluttua asukkaan muutosta hoivakotiin.
”Keskustelemme asukkaiden läheisten kanssa lääkehoidosta, jos meillä on siihen lupa. Esimerkiksi osa edunvalvontasopimuksista kattaa vain taloudelliset asiat, osa myös terveydenhoitoon liittyvät asiat. Kunnioitamme asukkaiden itsemääräämisoikeutta ja kerromme tietoja vain henkilöille, jotka asukas on nimennyt.”
””Aina vanhus ei halua, että hänen aikuinen tyttärensä tai poikansa tietää yksityiskohtaisesti hänen psyykelääkityksestään.”
Sutelainen myöntää, että käytännössä tieto lääkityksestä kulkee apteekkikuittien välityksellä myös läheiselle, jolla on taloudellinen edunvalvontavaltuutus.
”Näin ollen keskustelemme mahdollisuuksien mukaan läheisten kanssa hoitopalaverissa myös lääkehoidosta, jos läheisellä on herännyt asiasta huoli ja hän kysyy asiasta.”
Sutelaisen mukaan tilanteet vaativat herkkyyttä.
”Haluamme, että läheiset ovat mahdollisimman paljon asukkaan hyvinvoinnin ja omannäköisen elämän tukena. Samalla pidämme kiinni itsemääräämisoikeudesta. Aina vanhus ei halua, että hänen aikuinen tyttärensä tai poikansa tietää yksityiskohtaisesti hänen psyykelääkityksestään.”
Kun lääke oli poistettu, anoppi oli oma entinen itsensä. Hän kävi kaihileikkauksessa, valitsi itse uudet silmälasit ja sai vielä uudet tekohampaatkin.
”Hoivakodissa vietettiin hänen 95-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli niin virkeä, että ajattelimme hänen elävän satavuotiaaksi”, Anja Lappalainen muistelee.
Iäkäs anoppi sai kuitenkin koronavirustartunnan ja kuoli tautiin neljässä päivässä.
Oikaisu 27.3. kello 8.50: Anja Lappalaisen sukunimi oli jutun otsikossa virheellisesti muodossa Savolainen.