”Kaiken tämän jälkeen ajattelen tapahtunutta enimmäkseen armon kautta”, sanoo Anja Snellman.
Snellman istuu oranssien tyynyjen ympäröimänä sohvalla, jolla yleensä hänen asiakkaansa istuvat. Hän on päättänyt puhua Helsingin Sanomille siitä, millaista psykoterapiakeskus Vastaamossa oli työskennellä.
”Kukaan meistä Vastaamon terapeuteistakaan ei ollut täydellinen, mutta yritimme kaikkemme. Asiakkaat yrittivät selviytyä, me yritimme selviytyä. Armollisuus pelastaa, ei viha ja katkeruus.”
Snellman työskenteli Vastaamon suurimmassa yksikössä Helsingin Mannerheimintiellä liki kahdeksan vuotta.
Nyt hän toimii ratkaisukeskeisenä terapeuttina ja seksuaaliterapeuttina Terapiatalo Nosteella Helsingissä, jonne hän siirtyi kun Vastaamo asetettiin konkurssiin helmikuussa 2021.
”Tein töitä loppuun asti. Pakkasin oman työhuoneeni tavarat vasta kun konkurssipesää jo tyhjennettiin ja rekat ajoivat pihalle. Katselin, kuinka Vastaamon kunniakirjat heitettiin roskalavalle.”
Työhuoneensa viisi isoa kasvia hän pakkasi Clas Ohlsonin kasseihin ja kantoi uuteen työhuoneeseen.
Sinä aamuna Snellman oli uimassa. Pukuhuoneessa hän luki puhelimestaan viestin: Vastaamon asiakasrekisteriin on kohdistunut tietomurto ja joku on vuotanut asiakkaiden tietoja pimeään Tor-verkkoon. Kriisi-info alkaa kello 10.
”Muistan ikuisesti sen, miten heitin heitin vaatteet niskaan ja juoksin kotiin.”
Lokakuun lopussa vuonna 2020 ilmi tullut tietomurto oli valtava sokki.
Kaaos alkoi heti. Puhelimet alkoivat soida ja sähköpostit täyttyä. Kiihkeitä, epätoivoisia pyyntöjä. Asiakkaat halusivat tietää, mitä heistä on kirjattu – eli mitä heistä on vuodettu.
”Siinä ei jäänyt paljoa monimutkaiselle mietinnälle aikaa. Tuli sellainen tunne, että on autettava ensin heitä ja pelastettava kaikki, mitä pelastettavissa on.”
””He kysyivät, kuka olen ja kun myönsin, että olen siellä töissä, he lähes kävivät kimppuuni.”
Osa asiakkaista oli itsetuhoisia. Osa purki raivoaan työntekijöihin.
"Pari viikkoa tietomurron jälkeen, eräänä lauantaina, yksi toimipisteemme terapeutti soitti minulle hädissään. Hän oli työhuoneessaan lukemassa kirjauksia asiakkaille. Hän sanoi, että aulassa on levotonta ja hirveä meteli. Menin hätiin, koska asuin aika lähellä. Aulassa oli vastassa toistakymmentä asiakasta, jotka halusivat nähdä heti kirjauksensa. He kysyivät, kuka olen ja kun myönsin, että olen siellä töissä, he lähes kävivät kimppuuni. He halusivat nähdä jonkun ’syyllisen’. Se oli pelottava hetki.”
Toisaalta osa asiakkaista totesi hyvin rauhallisesti, että heitä ei kiinnosta, vaikka kaikki saisivat tietää heidän avioeroistaan, syrjähypyistään, masennuksestaan tai ahdistuksestaan.
Vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun tietomurto oli paljastunut, toimitusjohtaja Ville Tapio sai potkut.
”Se hämmensi meitä terapeutteja vielä lisää”, Snellman sanoo.
Aika lokakuusta helmikuun konkurssiin asti oli täynnä kauhunsekaista myötätuntoa.
”Olo oli petetty, ryöstetty ja raiskattu. Kun mittasuhteet tulivat esiin, se tuntui Titanicin uppoamiselta. Se oli megalomaaninen ja erityislaatuinen rikos, jonka keskelle me olimme joutuneet.”
Potilaskirjauksia ei ole yleisesti ottaen tarkoitettu edes asiakkaan nähtäviksi, vaan niitä tehdään Valviran velvoitteesta muistiinpanoiksi, ammattilaisen silmille.
”Ne olivat meidän sanojamme, kuin päiväkirjamerkintöjä, jotka varastettiin.”
Kun vuodosta oli kulunut muutamia päiviä, osa tietomurron uhreista sai kiristysviestin. Viestissä sanottiin, että henkilötiedot pysyvät turvassa, jos kiristäjälle maksaa 200 euron arvosta bitcoineja. Viestin mukaan rahaa pyydettiin, sillä ”yrityksen johto ei ole ottanut vastuuta omista virheistään”.
Snellman ja suuri osa Vastaamon terapeuteista sai saman kiristysviestin. Hetken hän pelkäsi jopa identiteettivarkautta. Rahoja hän ei kuitenkaan maksanut.
Anja Snellman antoi tekemiään kirjauksia kaikille niille asiakkaille, jotka vain halusivat omansa lukea. Tietomurto vaikutti häneen tapaansa tehdä kirjauksia, nykyään hän kirjaa entistäkin lakonisemmin. Syynä on se, ettei pelko uudesta tietovuodosta katoa.
””Minua hävetti, miksi emme ole siellä missä hätä on suurin.”
Snellman työskenteli Vastaamon Mannerheimintien toimipisteessä myös henkilöstöpäällikkönä.
Hän näki ja koki asemassaan kollegoidensa järkytyksen ympäri Suomea. Sen, miten pettymys, pelko, paine, hämmennys ja raivo valtasi heidät kaikki ensimmäisinä kriisipäivinä ja viikkoina. Snellmania huoletti se, onko pienemmillä paikkakunnilla työskentelevillä ja yksin asuvilla kollegoilla mahdollisuutta päästä purkamaan traumaattista kokemustaan.
”Tajusin myös nopeasti, että yhtiö ei ollut mitenkään valmistautunut kriisiviestintään.”
Asiakkaat olivat kauhuissaan, media ja sosiaalinen media pauhasivat Vastaamoa, mutta yhtiö oli hiljaa. Kukaan ei ottanut vastuuta viestinnästä suuntaan tai toiseen.
”Minua hävetti, miksi emme ole siellä missä hätä on suurin. Se oli surkea näytelmä.”
Fakta
Vastaamon tietomurrot
Tietomurrot kohdistuivat Vastaamon asiakasrekisteriin vuosina 2018 ja 2019.
Tietomurto paljastui lokakuussa 2020, kun asiakkaiden arkaluonteisia tietoja alkoi ilmestyä pimeään verkkoon pala palalta. Vastaamon entinen toimitusjohtaja Ville Tapio ja kaksi it-osaston työntekijää saivat hyökkääjältä kiristyssähköpostin syyskuussa.
Tapio sai syyskuussa vuonna 2022 syytteen tietosuojarikoksesta. Syytteen mukaan henkilötietoja käsiteltiin niin huolimattomasti, että se mahdollisti tietojen vuotamisen.
Tietomurrosta epäillään Julius Kivimäkeä. Poliisin tiedoissa hänen nimekseen mainitaan Aleksanteri Tomminpoika Kivimäki.
Kivimäki vangittiin poissaolevana Helsingin käräjäoikeudessa lokakuussa todennäköisin syin epäiltynä törkeän kiristyksen yrityksestä, törkeästä tietomurrosta ja törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.
Kivimäki otettiin kiinni helmikuun ensimmäisenä perjantaina Ranskan Courbevoiessa, Pariisin lähellä.
Koska kukaan muu ei reagoinut, ja firman valitsema kriisiviestintätoimisto oli ihan yhtä tyhjän kanssa, Snellman reagoi. Kirjailijana ja toimittajana viestintä oli hänelle tuttua.
Eräänlaisessa ”perkele-selviytymismoodissa” Snellman laati kriisiohjeistuksen. Siihen hän muun muassa kirjasi, mitä alati haastattelua pyytäville toimittajille kannattaa vastata. Ohjeistus lähetettiin kirjeen muodossa kaikille työntekijöille.
Kun tietomurron paljastumisesta oli kulunut kaksi viikkoa, Snellman oli myös perustanut työntekijöille suljetun keskusteluryhmän Facebookiin vertaistukea varten ja aloittanut joka perjantaiset kaikille vastaamolaisille tarkoitetut Teams-debriefingit, joissa puhuttiin ja itkettiin. Niitä jatkettiin aina konkurssiviikolle asti. Lisäksi Snellman piti ovensa kollegoille auki.
”Käytävillä ja kahvihuoneessa itkettiin. Samaan aikaan normaalia asiakastyötä jatkettiin.
Sen vuoden loppu oli monelle työntekijälle liian raskas. Ihmiset uupuivat, väsyivät, jotkut jäivät joululta sairaslomalle. Moni mietti vaihtavansa alaa kun myrsky on ohi. Osalla asiakkaat lähtivät ja heillä meni hetkessä elinkeino. Käytävillä ja kahvihuoneessa itkettiin. Samaan aikaan normaalia asiakastyötä jatkettiin.
”Siihen ajatukseen tottui, että jos tänään on synkkää, niin huomenna on todennäköisesti vielä synkempää.”
Työnantajan puolelta keskusteluapua terapeuteille ei järjestetty.
”Istut vastapäätä sitä, joka mobilisoi sen sisäisen avun mitä oli mahdollista”, Snellman sanoo ja katsoo suoraan silmiin.
Vastaamo oli ennen tätä kaikkea harvinaisen hyvä työpaikka, Snellman sanoo. Kun hän puhuu entisistä kollegoistaan, äänessä on lämpöä.
”Meillä oli harvinaislaatuinen yhteishenki. Edelleenkin pidämme yhteyttä.”
Mainehaitta Vastaamolle oli kuitenkin kiistaton. Etenkin tiedot siitä, että Ville Tapio olisi tiennyt tietosuojan ongelmista, mutta pyrkinyt salaamaan asian, loivat paheksuntaa.
Tapio irtisanottiin lokakuussa 2020. Työntekijät eivät olleet Snellmanin mukaan perillä käänteistä. Sen kuitenkin huomasi, että Tapiota ei enää toimipisteellä näkynyt.
”Vastaamo oli perheyritys ja me olimme kaikki Tapion ja hänen äitinsä, [toisen perustajan] Nina Tapion rekrytoimia. He olivat paljon läsnä. Ennen tapahtunutta näimme päivittäin Villeä töissään. Joskus hän oli kokoilemassa aulan uusia huonekaluja isänsä kanssa, se oli kotoista. Kun hän katosi, emme kuulleet hänestä enää mitään. Tiedän, että hänelle tuli tappouhkauksia, se oli hirveää.”
Myöhemmin Ville Tapio sai syytteen tietosuojarikoksesta. Syyskuussa 2022 syyttäjät totesivat, että esitutkinnan perusteella it-osasto oli ylityöllistetty ja viestittänyt johdolle tietoturvassa olleista puutteista ja erilaisista hankintatarpeista, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Helmikuun ensimmäisenä perjantaina Ranskan poliisi otti kiinni tietomurrosta epäillyn Julius Kivimäen.
Snellman oli aikoinaan vihainen tietomurron tekijöille ja potilastietojen levittäjille, mutta myös sosiaalisen median keskustelijoille. Moni tuntui saavan riemua terapiassa käyneiden riepottelusta.
”Että jotkut kusipäät voivat tehdä jotain näin alhaista.”
Nykyään häntä lähinnä kiinnostaa tietää, mitä tietomurtajalle teostaan seuraa.
”Kun katselen oletetun tekijän Kivimäen kuvaa, mietin, halusiko tämä nuorukainen tuhota jotain herkkää, haavoittuvaista ja tarvitsevaa itsessään, nuo potilastiedot varastaessaan, psykoterapiakeskus Vastaamon tuhotessaan?”
Loukkaavaksi ja järkyttäväksikin Snellman koki sen, että jotkut kollegat lähtivät mukaan Vastaamon haukkumiseen. Suljetuissa ammattilaisten some-ryhmissä Vastaamoa oli aiemminkin haukuttu rahanahneeksi firmaksi. Nyt siellä työskennelleitäkin leimattiin epäpäteviksi ja ahneiksi.
Osa hänen kollegoistaan on poistanut jopa Linkedinistä Vastaamon työhistoriastaan.
”Sitä hävetään ja pidettiin melkein kirosanana. Minä en sitä tietoa halua mistään poistaa. Olen ollut töissä siinä firmassa ja nähnyt tämän kaiken. Sitä on pitänyt itselle sanoa, että minä en ole syyllinen mihinkään. Tämä tehtiin meille.”
””Ehkä tämän aika on vihdoin nyt.”
Anja Snellman istuutui haastattelun ajaksi sohvalle, jolla hänen asiakkaansa yleensä istuvat.
Vastaamoa ruodittiin ahkerasti myös uutismedioissa. Vastaamosta liikkui Snellmanin mukaan paljon vääriä faktoja, toimittajat vaikuttivat olevan suhteellisen tietämättömiä psykoterapiasta ja alan käytänteistä. Hänen mielestään myös sokissa olevia uhreja haastateltiin liian nopeasti.
Aikanaan Snellman keskittyi kannattelemaan asiakkaita, ja oma kärsimys jäi odottamaan myöhemmin käsiteltäväksi.
Nyt Snellman kokee olevansa valmis puhumaan aiheesta. Hän myös kertoi kollegoilleen antavansa aiheesta haastattelun.
”Monet sanoivat: vihdoin, kerro niille meistä ja kokemastamme. Ehkä tämän aika on vihdoin nyt.”