Venäläiselle sodankäynnille ja erityisesti hyökkäykselle on ominaista nopea liike ja sodankin mittakaavassa voimakas väkivalta, kirjoittaa Venäjän asevoimia tutkinut sotatieteiden tohtori Vladimir Panschin uudessa kirjassaan.
Voimakas väkivalta selittyy Panschinin mukaan sillä, että ”venäläisessä sotataidollisessa ajattelussa vihollisen joukkojen lisäksi on tuhottava myös sen toimintaa hyödyntävä infrastruktuuri”.
”Tämän lisäksi voimakkaan väkivallan käytön tavoitteena voi olla puolustajan asevoimien ja kansakunnan taistelutahdon lamauttaminen tai heikentäminen”, Panschin kirjoittaa.
Hänen mukaansa Venäjän asevoimat on tarkoitettu ensi sijassa hyökkäyssodankäyntiin.
”Puolustustaistelu on tilapäinen taistelulaji, jolla luodaan edellytykset taistelun voittoon vaadittavalle hyökkäykselle.”
Panschin on evp-everstiluutnantti, joka on tehnyt pitkän uran sotilastiedustelun eri tehtävissä. Hän on toiminut muun muassa Suomen apulaispuolustusasiamiehenä Venäjällä ja erikoistutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmässä.
Panschinin julkisiin lähteisiin perustuva kirjan Venäjän sotilaallinen voima Suomen lähialueilla – Pohjoisen operatiivisstrategisen johtoportaan ja Läntisen sotilaspiirin joukot sekä niiden taistelun kuva julkaistiin Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen julkaisusarjassa tiistaina.
Kirjaa varten Panschin on kerännyt lähes kolme vuotta tietoja Venäjän asevoimista ja erityisesti Suomen rajaan yhteydessä olevien joukkojen kokoonpanosta ja niiden taistelun kuvasta.
Panschin muistuttaa, että Ukrainan sodan takia ”Suomen lähialueella olevien Venäjän asevoimien joukkojen kokoonpano ja niiden vahvuudet ovat käymistilassa, eikä mitään varmaa joukkokokoonpanoa voi tästä syystä ilmoittaa”.
Venäjä on jaettu neljään sotilaspiiriin ja yhteen sotilaspiirin statuksen omaavaan operatiivisstrategiseen johtoportaaseen. Näistä Panschin on tutkinut Suomen rajalle ulottuvia Läntistä sotilaspiiriä ja Pohjoista operatiivisstrategista johtoporrasta.
Pohjoisen operatiivisstrategisen johtoportaan tehtävänä on suojata Venäjän etuja arktisilla alueilla. Vahva Läntinen sotilaspiiri valmistautuu taas käytännössä sotaan Natoa vastaan.
Molemmilta edellä mainituilta alueilta on lähetetty joukkoja hyökkäämään Ukrainaan. Panschin huomauttaa, että Ukrainaan lähetettyjen joukkojen kotivaruskunnat eivät ole kuitenkaan hävinneet minnekään, vaan niissä on jäljellä vähintään runkomiehitys. Se koostuu ainakin nuoremman saapumiserän varusmiehistä ja heidän kouluttajistaan.
Lisäksi varuskunnissa on yhä erilaisia tukijoukkoja, kuten esikunta- ja huoltojoukkoja.
Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun mukaan Venäjä olisi valmistautunut lisäämään Läntisen sotilaspiirin joukkoja 12–20 yhtymällä tai joukko-osastolla. Panschin suhtautuu tähän ainakin lyhyellä aikavälillä epäillen.
”Venäläisten näkökulmasta karu tosiasia on se, että niin kauan kuin se jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa, Venäjä ei pysty perustamaan Läntiseen sotilaspiiriin uusina joukkoina 12–20 yhtymää. Tähän Venäjällä ei yksinkertaisesti ole kalusto- eikä henkilöstöresursseja.”
Panschinin mukaan täysin uusien yhtymien perustaminen Läntiseen sotilaspiiriin voi onnistua sitten kun Ukrainan sota on päättynyt mutta silloinkin tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen kestää vuosikausia.
Panschin pitää kuitenkin varmana sitä, että tulevaisuudessa Venäjä tulee lisäämään joukkojaan Läntisessä sotilaspiirissä.
Hänen mukaansa on todennäköistä, että nykyisten Venäjän 6. ja 20. armeijan väliin perustettaneen uusi yleisjoukkojen armeija ja että nykyinen suhteellisen heikko prikaatikokoonpanossa oleva 6. armeija vahvistetaan divisioonakokoonpanoon.
Lisäksi Venäjä perustanee Äänisen suunnalle uuden maavoimien yhtymän, joka toimii runkona sodan ajan armeijakunnalle.
Venäjän asevoimien keskeistä sotavoimaa Suomen lähialueilla ovat 6. ja 20. armeija, 1. panssariarmeija, Itämeren laivasto sekä 6. ilmavoima- ja ilmapuolustusarmeija.
Venäjän Ukrainassa kokemat tuntuvat tappiot ja uusien joukkojen perustamiseen kuluva aika tarkoittavat kuitenkin sitä, että Läntinen sotilaspiiri on joukkomäärältään entistä vahvempi vasta 2030-luvun alussa.
”Mitä pidempään sota Ukrainassa kestää, sitä kauemmas viimeksi mainittu aikamäärä siirtyy”, Panschin kirjoittaa.
”Joka tapauksessa Venäjän Ukrainassa kärsimien tappioiden sekä uusien joukkojen perustamisen hitauden takia on todennäköistä, ettei Suomen lähialueilla tapahdu merkittävää sotilaallisen voiman kasvua ennen 2030-lukua.”
Panschinin mukaan hän on pystynyt muodostamaan julkisista lähteistä loogisen tulkinnan venäläisen asevoiman taistelun kuvasta. Kirja onkin ajantasaisin julkisiin lähteisiin perustuva suomenkielinen esitys Venäjän Suomen läheisyydessä olevista asevoimista ja niiden taistelutavasta.
Sota ja taisteluharjoitukset ovat kuitenkin eri asia kuin todellinen sodankäynti.
”Rehellisyyden nimissä onkin todettava, että tutkimustyön aikana usko harjoitustoiminnasta muodostuvan kuvan todellisuuteen horjui, sillä Ukrainasta kantautuneet uutiset todistivat tuon tuosta venäläisten kyvyttömyydestä käydä sotaa”, myöntää Panschin kirjassaan.
Venäläisiä sotilaita vuoden 2017 Zapad-harjoituksessa Valko-Venäjällä.
Miksi Venäjän asevoimat on epäonnistunut Ukrainassa huolimatta kalustoylivoimasta ja kirjasta kuvatuista venäläisten harjoittelemista taistelutavoista?
Panschin sanoo kysymyksen vaivanneen häntä varsinkin Ukrainan sodan alkuvaiheessa. Hänen mukaansa syitä on useita.
Näihin kuuluvat ukrainalaisten kova maanpuolustustahto, lännen tukema Ukrainan tiedusteluylivoima, Venäjän asevoimien korruptio sekä venäläisten sodassa käyttämä taisteluosastokonsepti, joka ei ole venäläisille varsinainen sodan ajan toimintamuoto.
Panschinin mukaan vielä on liian aikaista sanoa, missä määrin venäläisten heikko sotamenestys johtuu sotaan kuuluvasta ”sumusta” tai ”kitkasta” ja missä määrin sotilaallisesta osaamattomuudesta.
”Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, ettei kaikista Venäjän vastoinkäymisistä voi syyttää sotaan kuuluvia yllätystekijöitä, vaan iso osa taistelukentän vaikeuksista selittynee venäläisten heikolla koulutuksella ja siitä johtuvalla puutteellisella ammattitaidolla.”
Panschin on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Venäjä ottaa opiksi Ukrainan sodan kokemuksista.
”Sanalla sanoen Ukrainassa koetut karvaat kokemukset takaavat sen, että Venäjän armeija sotii tulevaisuudessa entistä ehompana. Tämä seikka meidän suomalaisten on alati syytä pitää mielessä.”
