Tuomionpurun hakeminen on äärimmäisen harvinaista, arvioivat HS:n haastattelemat rikosoikeuden asiantuntijat.
Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina, että Anneli Auer ja hänen entinen miesystävänsä pyytävät korkeinta oikeutta purkamaan vuoden 2013 tuomiot.
Turun hovioikeus tuomitsi kesäkuussa 2013 Auerin seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen omien lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Entinen miesystävä Jens Kukka sai kymmenen vuotta vankeutta.
Kaksikkoa edustava asianajaja Markku Fredman jätti perjantaina korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen Auerin ja Kukan tuomioiden purkamisesta. Peruste on tiivistetysti tämä: Kaksikon tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin, ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja, koska lapset kertovat valehdelleensa.
”Purkuja haetaan ylipäätään aika vähän. Lasten kertomaan perustuvan tuomion purkua heidän aikuistuttuaan, sellaista en muista yhtäkään”, sanoo emeritaprofessori Terttu Utriainen.
Samaa pohtii rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
”Mieleeni tulee lähihistoriasta yksi raiskaustuomio, jossa 16-vuotias kertoi myöhemmin ilmiantonsa olleen perätön. Hänet tuomittiin myöhemmin väärästä ilmiannosta. Tässä [Auerin lasten] tapauksessa tilanne on eri, sillä lapset olivat kertomansa hetkellä niin nuoria. Vaikka he olisivatkin puhuneet perättömiä, siitä ei tulisi heille seurauksia”, Tolvanen sanoo.
””Tuomiot ovat lähtökohtaisesti pysyviä.”
Tuomioiden purkaminen ei ole yksinkertaista.
”Haluan korostaa, että tuomiot ovat lähtökohtaisesti pysyviä. Tuomioita ei kuulu purkaa sen vuoksi, jos korkein oikeus ei anna valituslupaa”, Tolvanen kommentoi yleisesti.
Tuomioistuintilastoista selviää, että korkeimpaan oikeuteen tulee vuosittain melko vähän niin sanottuja ylimääräisiä muutoksenhakuja eli purkuja ja kanteluita. Määrä oli 166 vuonna 2022, 176 vuonna 2021 ja 154 vuonna 2020. Näistä purkuihin päätyi 60 vuonna 2022, 66 vuonna 2021 ja 49 vuonna 2020.
Loput hakemukset on joko esimerkiksi hylätty tai jätetty tutkimatta.
”Uutisissa kerrotun perusteella hyviä perusteita purkamiselle on esitetty, joten arvioisin tämän menevän täysimittaiseen käsittelyyn [korkeimmassa oikeudessa]”, Tolvanen sanoo.
Hän painottaa, ettei halua ennakoida purkuhakemuksen lopputulosta millään tavalla. Sen hän kuitenkin sanoo, ettei Auerin lasten kertomusten muuttuminen automaattisesti tarkoita tuomion purkamista.
”Kynnys voi olla aika korkeakin, sillä aikanaan lasten kertomukset on arvioitu oikeudessa useamman kerran”, Tolvanen sanoo.
Ulkopuolelta lopputuleman arvioimista hankaloittaa muun muassa se, että aikoinaan seksuaalirikosjuttu käsiteltiin kokonaan salaisena. Tämän vuoksi julkisuudessa on hyvin vähän tietoa siitä, mitä väitettiin tapahtuneen ja mihin tuomiot perustuivat.
”Kokonaisarvioon vaikuttanee se, millaisia kertomukset aikanaan olivat ja miten niiden luotettavuutta on arvioitu.”
Nyt purkuhakemuksessa vaaditaan, että kaikki aineisto määrätään julkiseksi.
””Riittäisikö lasten kuuleminen vai pitäisikö kuulla myös sijaisvanhempia, joita on syytetty manipuloimisesta?”
Lisäksi asianajaja Fredman pyytää purkuhakemuksessa korkeinta oikeutta järjestämään suullisen käsittelyn lasten kuulemiseksi. Jos suullinen kuuleminen lapsille järjestetään, ketä muita pitää kuulla, Tolvanen pohtii.
”Riittäisikö lasten kuuleminen vai pitäisikö kuulla myös sijaisvanhempia, joita on syytetty manipuloimisesta?”
Muita mahdollisia kuultavia olisivat lasten kertomusten luotettavuutta aikanaan arvioineet ammattilaiset.
Lisäksi tapauksessa on huomioitava ajan vaikutus. Yleisesti oikeudessa pidetään luotettavimpana tuoreita kertomuksia.
Terttu Utriaisen mukaan harvinaista on se, että tuomion purkua haetaan ”näin myöhään”. Tuomiosta on noin kymmenen vuotta.
”Onhan tämä aivan uniikki juttu. Mutta onhan koko Auerin tarina uniikki Suomen rikoshistoriassa”, Utriainen sanoo.
Hän viittaa sekä siihen, miten Auerin miehen kuoleman tutkinta muuttui ulkopuolisesta hyökkääjästä murhasyytteeseen että lopulta tulleeseen seksuaalisen hyväksikäytön tuomioon.
Auerin aviomies surmattiin kotonaan marraskuussa loppuvuonna 2006.
Auer kertoi alussa poliisille, että asuntoon oli hyökännyt tuntematon mies. Tutkinta kuitenkin muuttui murhatutkimukseksi, johon liittyi Aueriin tutustunut peitepoliisi ja salakuuntelua. Lopulta Auer todettiin pitkän ja monipolvisen oikeudenkäynnin päätteeksi syyttömäksi miehensä murhaan. Henkirikos on edelleen selviämättä.
”Voi hyvin sanoa, että koko tutkintaprosessi oli myös ainutlaatuinen”, Utriainen sanoo.
Tolvanen arvioi, että korkeimmalla oikeudella voi kestää purkuhakemuksen käsittelyssä puoli vuotta tai jopa vuosi.
Jos tuomio puretaan, uusi oikeuskierroskaan ei olisi mahdoton.
”Mahdollisen purkutuomion jälkeen syyttäjä voi ajaa asiaa uudelleen käräjäoikeudessa tai päätyä siihen, että asia on selvä.”
Tämän epävarmuuden vuoksi on vielä hankalampaa arvioida, milloin Ulvilassa vuonna 2006 alkanut tapahtumasarja oikeuskäsittelyineen on todella ohi.
