”Järkyttävän paljon viranomaisten virheitä”, arvioi Päivi Räsänen Ulvilan surman tutkintaprosessia. Räsänen (kd) toimi sisäministerinä 2010-luvun alkupuoliskon, kun tapaus kulki moneen kertaan oikeusasteesta toiseen.
”Poliisin esitutkinnassa oli paljon ihan osaamattomuutta, ja näköjään sitä on ollut myös lasten kuulusteluissa.”
Anneli Aueria ja tämän entistä miesystävää Jens Kukkaa edustava asianajaja Markku Fredman jätti perjantaina korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen Auerin ja Kukan saamien seksuaalirikostuomioiden purkamisesta.
Täysi-ikäistyneet lapset kertovat nyt, ettei mitään rikoksia todellisuudessa tapahtunut.
Räsänen on seurannut Auerin tapauksen etenemistä ministerivuosiensa jälkeen ja sanoo sen olevan Suomen rikoshistoriassa ehkä merkillisin ja kummallisin kaikkine käänteineen.
Viimeisin käänne, jossa lapset kertovat valehdelleensa, asettaa Räsäsen mielestä koko oikeuslaitoksen tietynlaisen uskottavuusongelman eteen.
”Edelleen on selvittämättä, kuka surmasi perheenisän”, Räsänen muistuttaa.
Erityisen järkyttävän tilanteesta tekee se, että kysymys on lapsiperheestä.
”Tämä on mennyt ihan järkyttävällä tavalla koko perheen osalta. Oli totuus sitten mikä tahansa, lapset ovat kärsineet valtavasti.”
Vielä pahemmaksi tilanteen tekee Räsäsen mielestä se, jos Suomen viranomaiset ovat kärsimystä lisänneet osaamattomuudellaan.
Kansalaisena Räsänen toivoo, että asiat käsiteltäisiin perusteellisesti. Sitä vaatii se syvä epäilyksen varjo, joka nyt on langennut oikeuslaitoksen toiminnan päälle.
”Koska uhrin asemassa olleet lapset haluavat uutta käsittelyä, mielestäni se on kohtuullista. Totuus pitää saada selville”
Räsänen oli sisäministerinä, kun Auerin murhatuomio kumottiin toistamiseen Vaasan hovioikeudessa 2015. Hovioikeus arvosteli päätöksessään teknistä rikostutkintaa. Asuntoa ei tutkittu surman jälkeen perusteellisesti.
Arvostelun jälkeen Räsänen määräsi sisäministeriön poliisiosaston ja Poliisihallituksen käymään yhdessä läpi poliisin esitutkintaprosessia, jotta vastaavat virheet voitaisiin välttää.
Esitutkinnan virheet Auerin tapauksessa olivat Räsäsen mielestä järkyttäviä.
”Tutkinnassa tehtiin esimerkiksi semmoinen moka, että useita mahdollisia tekijöitä suljettiin pois talosta löytyneen dna-tunnisteen vuoksi. Sitä pidettiin murhaajalta tulleena dna-tunnisteena. Myöhemmin kävi ilmi, että se oli keskusrikospoliisin laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.”
Räsänen muistuttaa, ettei takkahuoneen ja terassin ulkopuolisia tiloja tutkittu lainkaan perusteellisemmin.
”Ihan lähtien siitä, ettei Jukka S. Lahden sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä ollut tehty selvitystä.”
Tehdyssä selvitystyössä todettiin Räsäsen mukaan se, että murhavuonna 2006 poliisilaitoksia oli 90. Ne olivat monesti pieniä, eikä niissä ollut osaamista.
”Sitten teimme organisaatiouudistuksen ja vuodesta 2014 poliisilaitoksia oli 11. Se mahdollistaa se, että tällaiseen murhatutkimukseen lähtee heti paljon osaavammat henkilöt.”
Lisäksi teknisen rikostutkinnan laadun ja tason seuraaminen määrättiin keskusrikospoliisille 2013.
”Todettiin, että tällaisia virheitä, joita silloin 2006 tehtiin, ei enää olisi ollut mahdollista tehdä.”
Auerin lasten tilanne tuo Räsäsen mieleen monet tapaukset maailmalta, joissa lasten kuulemisessa on tehty virheitä.
”On saatu hurjia stooreja saatananpalvonnan vyyhdeistä. Mietin, onko tässä jotain samantapaista.”
Lasten kuulemisessa täytyisi Räsäsen mielestä olla osaamista, jota ilmiselvästi ei vuonna 2011, kun Auerin lapsia kuultiin. Sijaisperheessä asuvat lapset olivat tuolloin 7-, 9- ja 12-vuotiaita. Vanhin tyttö oli jo lähtenyt laitoshoitoon.
Viiden lapsen äitinä Räsäsellä itselläänkin on kokemusta siitä, miten lapsen vastaukset saattavat alkaa mukailla sitä, minkä tämä olettaa olevan aikuisille mieluisaa kuultavaa.
”Kun aikuinen huomaamattaan heittää syöttejä, joita lapsi alkaa toistaa, aikuisena sitä itsekin alkaa uskoa tarinaan. Lapselta se ei ole valehtelua, vaan tarinaan heittäytymistä lapsen mielikuvituksella.”
