Lapsi unohti sijais­perheessä äidin­kielensä – Siitä alkoi noidan­kehä, joka vaurioitti äidin ja lapsen välejä

Apulaisoikeusasiamies antoi pitkäkestoisista ja vakavista lastensuojelun laiminlyönneistä huomautuksen hyvinvointialueelle ja sosiaalityöntekijälle.

Lapsi vieraantui äidistään muun muassa siksi, että lastensuojelu antoi lapsen unohtaa oman äidinkielensä englannin, todetaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin tekemässä ratkaisussa.

| Päivitetty

Lastensuojelu ei pitänyt huolta kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen äidinkielenään puhuman englannin kielen taidosta, minkä vuoksi lapsi vieraantui äidistään. Nyt hyvinvointialue maksaa äidille ja lapselle 10 000 euroa.

Asia selviää eduskunnan apulais­oikeus­asia­miehen viime vuoden lopulla tekemästä ratkaisusta. Äiti kanteli vuosia jatkuneesta tilanteesta perhetyöntekijän avustuksella.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin toteaa päätöksessään, että lastensuojelussa on kohdeltu lasta ja äitiä monin tavoin lainvastaisesti, virheellisesti ja puutteellisesti. Viranomaisen toimien vuoksi lapsi on vieraantunut äidistään.

Lapsi otettiin huostaan kolmevuotiaana. Siihen saakka hän oli elänyt äitinsä kanssa, joka puhui pääasiassa englantia.

Lapsi sijoitettiin suomenkieliseen sijaisperheeseen. Sijaisperheessä lapsen kielitaitoa yritettiin ylläpitää englanninkielisten lastenohjelmien avulla. Lisäksi perheen muut lapset saattoivat puhua hänelle englantia.

Perheessä lapsi oppi nopeasti suomen kielen ja alkoi käyttää sitä puhuessaan.

Äiti pyysi toistuvasti lapselleen tukea äidinkielen harjoitteluun, jotta kommunikaatio lapsen kanssa sujuisi paremmin. Sitä ei kuitenkaan järjestetty. Äidin ja lapsen yhteydenpitoa myös rajoitettiin toistuvasti eri syistä. Tilanne jatkui vuosia.

Myöhemmin huostaanoton jatkamista perusteltiin muun muassa sillä, ettei äidillä ja lapsella ole yhteistä kieltä.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan tilanteen vakavuutta lisää se, että lapsella on myös pikkuveli, jonka äidinkieli on englanti.

Sakslin toteaa päätöksessään, ettei lapselle ole missään vaiheessa järjestetty englannin kielen opetusta tai muuta mahdollisuutta vahvistaa äidinkieltä.

Lapsella on ollut mahdollisuus käyttää äidinkieltään harvoin toteutuneissa lyhyissä tapaamisissa äitinsä kanssa.

Sosiaalityöntekijän mukaan lapsi on ilmaissut haluavansa olla suomalainen ja puhua suomea. Sosiaalityöntekijä on kehottanut äitiä opiskelemaan suomea, jotta kommunikointi lapsen kanssa olisi helpompaa.

Sakslinin mukaan on ymmärrettävää, että suomenkieliseen perheeseen sijoitettu lapsi voi kokea haluavansa olla suomalainen. Lapsi ei voi kuitenkaan ymmärtää oman äidinkielen merkitystä eikä tehdä sen kannalta harkittua päätöstä.

Siitä huolimatta lapsella on oikeus ylläpitää, käyttää ja oppia äidinkieltään. Viranomaisella on velvollisuus huolehtia tämän oikeuden toteutumisesta.

Lastensuojelussa on Sakslinin mukaan sivuutettu lapsen oikeus omaan äidinkieleen ja sen merkitys lapsen ja tämän identiteetin kehitykselle.

Ratkaisun mukaan laiminlyönnin vakavuutta korostaa se, että yhteisen kielen puuttumista on pidetty myöhemmin yhtenä esteenä perheen uudelleen yhdistymiselle.

”Kantelijalle ei ole tosiasiassa annettu luontevan ja läheisen lapsi–vanhempi-suhteen luomiselle mahdollisuuksia, mutta samalla suhteen ohuutta on päätösten perusteluissa käytetty kantelijalle kielteisellä tavalla”, Sakslin toteaa.

Ratkaisun mukaan viranomainen on menettelyllään loukannut lastensuojelulaissa, Euroopan ihmisoikeus­sopimuksessa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattua lapsen oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin.

Sakslin pitää laiminlyöntejä poikkeuksellisen vakavina ja moitittavina: ne jatkuivat vuosien ajan, eikä haavoittuvassa asemassa ollut äiti tuntenut hyvin suomalaista järjestelmää ja oli riippuvainen viranomaisten toimista. Sakslin huomauttaa, että lisäksi kyseessä oli yksi maailman valtakielistä, joten opetuksen järjestäminen eri tavoin olisi ollut helppoa.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan tilanteen vakavuutta lisää se, että lapsella on myös pikkuveli, jonka äidinkieli on englanti. Laiminlyöntien takia sisaruksetkaan eivät pysty kommunikoimaan äidinkielellään.

Sakslin huomauttaa, että rajoittamisessa puututaan lapsen ja vanhemman perusoikeuksiin.

Vakava virhe on tapahtunut myös lapsen ja äidin yhteydenpitoa rajoittavissa toimissa, ratkaisussa todetaan.

Yhteydenpitoa on rajoitettu koko sen ajan, kun lapsi on ollut sijoituksessa. Sosiaalityöntekijä ei ole kuitenkaan tehnyt asiasta kirjallista valituskelpoista päätöstä.

Sakslin huomauttaa, että rajoittamisessa puututaan lapsen ja vanhemman perusoikeuksiin. Äiti on toistuvasti vaatinut lisää vuorovaikutusta ja lasta itselleen, mutta hänellä ei ole ollut mahdollisuutta valittaa rajoitustoimista.

Yhteydenpidon rajaaminen on osaltaan heikentänyt lapsen kielitaitoa.

Ratkaisussa todetaan, että sosiaalityöntekijä on laiminlyönyt myös perheen jälleenyhdistämisen suunnittelun ja mahdollisuuden sen toteutumiseen. Sakslin antaa kuntayhtymälle ja sosiaalityöntekijälle huomautuksen.

Vuoden 2023 alusta sosiaalitoimen asiat siirtyivät kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueille. Sakslinin suosituksesta hyvinvointialue maksaa hyvityksenä 10 000 euroa sekä lapselle että äidille.

Lisäksi Sakslin pyytää hyvinvointialueelta kesään mennessä selvitystä siitä, mihin toimiin se ryhtyy äidin ja lapsen suhteen tukemiseksi ja perheen jälleenyhdistämisen suunnittelemiseksi.

Ratkaisussa kerrotaan myös, että äiti on tehnyt asiasta rikosilmoituksen poliisille. Asia on vireillä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat