Autojen ilmastointilaitteista, suurista lämpöpumpuista, eristemuoveista sekä joistain kylmä- ja ilmastointilaitteista karkaa ilmaan kaasuja, jotka hajoavat myrkyllisiksi ”ikuisuuskemikaaleiksi”, fluoratuiksi PFAS-yhdisteiksi.
Ilmasta aineet päätyvät ympäristöön – vesistöihin, pohjavesiin, maaperään – ja ennen pitkää myös ruokaan, esimerkiksi kalaan ja kananmuniin.
Ongelmana ovat erityisesti matalan lämmityspotentiaalin HFO-aineet, jotka kehitettiin korvaamaan yläilmakehän suojelusopimuksella eli Montrealin pöytäkirjalla alun perin rajoitettuja kloorattuja kylmäaineita, freoneita.
Energiamurroksen myötä erityisesti lämpöpumppujen määrä kasvaa valtavasti lähivuosikymmeninä. Vaarana on, että massiivisen lämpöpumppujen yleistyminen kasvattaa ympäristön myrkkykertymää entisestään.
PFAS-yhdisteet eli poly- ja perfluoratut alkyyliyhdisteet ovat luonnossa erittäin pitkäikäisiä, lähes ikuisia aineita, jotka voivat haitata terveyttä.
Riskejä aiheuttaville kylmäaineille on kuitenkin olemassa luonnollisia vaihtoehtoja.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erityisasiantuntijan Tapio Reinikaisen mukaan edessä on kohtalonkysymys, joka koskee energiasiirtymän toteutustapoja. Nyt käydään kilpajuoksua siitä, minkälaisiin aineisiin perustuvat teknologiat voittavat.
”Energiasiirtymä on toteutettava kemikaaliturvallisesti, ja vaihtoehtoisiin aineisiin on syytä siirtyä kaikissa käyttökohteissa, joissa se on mahdollista”, Reinikainen sanoo.
Fakta
Myrkyllisiä, pysyviä ja kertyviä
PFAS-yhdisteet eli poly- ja perfluoratut alkyyliyhdisteet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka hylkivät vettä, likaa ja rasvaa.
Yhdisteitä käytetään edelleen laajasti teollisuuskemikaaleina.
Ikuisuuskemikaalit hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. Ne rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä.
Terveydelle haitallisten yhdisteiden on todettu heikentävän ihmisen immuunipuolustusta ja siten muun muassa rokotteiden tehoa.
Euroopan komissio asetti raja-arvot elintarvikkeiden suurimmille sallituille PFAS-pitoisuuksille vuoden 2023 alussa.
Euroopan kemikaalivirasto Echa valmistelee ehdotusta yhdisteiden kieltämiseksi EU:ssa.
Lämpöpumput ovat välttämättömiä energiasiirtymän toimeenpanossa, Reinikainen korostaa. Ne säästävät merkittävästi energiaa sekä vähentävät ilmastopäästöjä ja riippuvuutta Venäjän fossiilienergiasta.
”On kuitenkin tärkeää varmistaa kemikaaliturvallisuus ja vaatia sellaisia laitteita, joiden kemikaalit eivät pilaa ilmastoa ja otsonikerrosta eivätkä myrkytä ekosysteemejä”, Reinikainen sanoo.
Luonnollisia korvaajia ovat esimerkiksi hiilidioksidiin perustuvat vaihtoehdot. Ne ovatkin yleistyneet muun muassa kaupan suurten kylmälaitteiden markkinoilla.
Vaihtoehtoja ovat myös ammoniakki ja hiilivedyt, kuten propaani. Lämpöpumpuissa ja kylmälaitteissa on jo saatavissa propaaniin perustuvia ratkaisuja. Myös eristemuovit voidaan tuottaa ilman fluorattuja aineita.
Suomessa ei ole fluorattujen kylmäaineiden tuotantoa, joten olemme riippuvaisia tuonnista ja vanhojen laitteiden kaasuvaraston kierrätyksestä.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi lämpöpumppujen määrän jopa kymmenkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa laitteiden määrän kasvua peräti 1,8 miljardiin.
Lisäksi kaikkien uusien autojen ilmastoinnissa käytetään kylmäaineita, jotka hajoavat trifluorietikkahapoksi (TFA). Se on lyhytketjuinen PFAS-yhdiste.
Autojen ilmastointilaitteissa on kokeiltu vaihtoehtona hiilidioksidia, mutta ratkaisua etsitään edelleen.
Ongelmiin on Reinikaisen mukaan herätty viime aikoina erityisesti siksi, että Saksa on asettanut uusia terveysperusteisia raja-arvoja, jotka ylittyvät monin paikoin pohjavesissä Saksassa ja Tanskassa.
Maailmalla asiasta käydään kovaa vääntöä.
Helmikuun alussa viisi Euroopan maata – Saksa, Hollanti, Tanska, Ruotsi ja Norja – ehdotti, että Euroopan unioni kieltäisi vaiheittain tuhansia PFAS-yhdisteitä. Euroopan kemikaalivirasto Echa julkaisi rajoitusehdotuksen viime viikolla.
Kemianteollisuus on asiassa vastahankaan, ja lobbaus aineiden puolesta on voimakasta. Etenkin uusia HFO-kylmäaineita valmistava teollisuus vastustaa kieltoa, koska erityisesti lämpöpumppujen kysyntä kasvaa voimakkaasti.
”Melkein kaikki laitteet saadaan toimimaan energiatehokkaasti luonnollisilla kylmäaineilla. Ne ovat varmempi vaihtoehto myös huoltovarmuuden kannalta, koska niitä voidaan valmistaa Suomessa”, Reinikainen sanoo.
Syken erityisasiantuntija Tapio Reinikainen on yksi Suomen neuvottelijoista Montrealin pöytäkirjan sopimuksessa ja sen päätöksiä toteuttavan otsonirahaston johtokunnan jäsen.
PFAS-yhdisteitä käytetään kylmälaitteiden lisäksi muun muassa puolijohteiden, akkujen, autojen ja lääkinnällisten laitteiden valmistuksessa sekä sammutusvaahdoissa, joiden osalta on käynnissä erillinen rajoitusprosessinsa Euroopan kemikaalivirastossa.
Kotitalouksissa yleisimmin tunnettuja käyttökohteita ovat olleet teflonpannut, vettä ja likaa hylkivät tekniset vaatteet sekä suksivoiteet.
Kylmäaineiden tapauksessa ongelma koskee kylmä- ja ilmastointilaitteita sekä suuria lämpöpumppuja, joita otetaan nyt laajasti käyttöön esimerkiksi kaukolämpöjärjestelmissä. Niissä käytetään vetyfluoriolefiineja, jotka hajoavat ikuisuuskemikaaleiksi.
Sen sijaan kodeissa yleisten pienten ilmalämpöpumppujen kylmäaine R-32 ei tiettävästi tuota hajotessaan PFAS-yhdisteitä.
Autojen ilmastoinneissa kylmäaineena on HFO-1234yf-niminen aine, jonka hajoamistuote TFA on PFAS-yhdiste.
Ilmaan aineita karkaa paitsi niiden valmistamisen ja käytön myös laitteiden hävittämisen yhteydessä. Sateiden mukana kemikaalit päätyvät vesiin ja maahan.
Luonnosta yhdisteitä löytyy paikoin hälyttävän suuria määriä. Niitä on maaperässä, vesistöissä, kasveissa, kaloissa ja lihassa.
Esimerkiksi Tanskan ja Saksan pohjavesistä on mitattu raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia, vaikka koko autokantaa ei vielä viilennetäkään HFO-kylmäaineilla.
Ihmisen elimistöön yhdisteitä päätyy todennäköisesti eniten ravinnon kautta.
Suomessa on mitattu kasvaneita PFAS-pitoisuuksia kaloista ja jopa luomukananmunista. Aineet ovat kaukokulkeutuvia, pysyviä ja kertyviä, minkä vuoksi niitä on mitattu myös arktisilta alueilta.
Lue lisää: Suomalaisista luomukananmunista löytyi hälyttävän suuria määriä haitallisia yhdisteitä
Lue lisää: Luomumunista löytyi hälyttäviä määriä haitallisia yhdisteitä – Toimi näin
Euroopan komissio asetti vuoden alussa raja-arvot elintarvikkeiden suurimmille sallituille PFAS-pitoisuuksille terveysriskien vuoksi.
Huoli yhdisteisiin liittyvistä riskeistä on kasvanut, sillä tiedot terveysvaikutuksista ovat tarkentuneet.
Yhdisteiden on todettu heikentävän ihmisen immuunijärjestelmää. Altistuksen lisääntyessä kasvaa myös esimerkiksi todennäköisyys, että rokotteiden teho heikkenee.
Lisäksi aineiden epäillään aiheuttavan vaurioita sisäelimille ja hormonitoiminnalle.
Kylmälaitteiden PFAS-ongelma on malliesimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun yksi kemikaaliryhmä korvataan toisella eikä ympäristövaikutuksia tunneta tarkasti.
Siirtyminen PFAS-yhdisteiksi hajoaviin kylmäaineisiin tapahtui, kun otsonikadon ratkaisemiseksi siirryttiin klooratuista kemikaaleista HFC-aineisiin ja edelleen HFO-aineisiin.
Taustalla oleva yläilmakehän otsonikerrosta suojeleva Montrealin pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1987. Jääkaappien CFC-yhdisteet eli freonit ja deodoranttien ponnekaasut kiellettiin, ja vähitellen otsoniaukko alkoi kuroutua umpeen.
Etelämantereen yllä on kuitenkin havaittu viime vuosina uudelleen laajoja otsoniaukkoja. Tämä johtuu muun muassa siitä, että otsonikerrosta tuhoavat aineet ovat yläilmakehässä pitkäikäisiä.
Lue lisää: Otsoniaukko on kasvanut jo Etelämannerta suuremmaksi
Montrealin pöytäkirjaa on pidetty hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kansainvälisestä ympäristösopimuksesta. Se todisti, että ihmisten käytös voi muuttua ympäristön hyväksi. Pöytäkirjan avulla onnistuttiin ratkaisemaan ensiksi yläilmakehän otsonikato ennen kuin se ryöstäytyi käsistä.
Nyt maailman katseet ovat kiinnittyneet EU:n kemikaalivirastossa käsiteltävään rajoitusesitykseen. EU:n ympäristölainsäädäntö on toiminut usein suunnannäyttäjänä kansainvälisesti.
Myös lobbaus on erittäin aktiivista. Syken Reinikaisen mukaan kemikaaleja ja niitä sisältäviä laitteita valmistava teollisuus ja sen edustajat ovat lähestyneet viranomaisia ja Montrealin pöytäkirjan neuvottelijoita jo vuosia.
”Viestimme on ollut koko ajan sama: eiköhän vietäisi tämä otsonikerrosta tuhoavista aineista alkanut vaiheittainen teknologiamurros vähemmän riskejä tuottavaan päätyyn ja luovuttaisiin riskejä tuottavista teknologioista aina kun se on mahdollista”, Reinikainen sanoo.
Hän on yksi Suomen neuvottelijoista Montrealin pöytäkirjan sopimuksessa ja sen päätöksiä toteuttavan otsonirahaston johtokunnan jäsen.
”Suomi ja Eurooppa selviävät energiamurroksesta, ja lämpöpumput ovat siinä tärkeässä roolissa. Uskon, että yritykset, jotka siirtyvät ensiksi haitattomampiin vaihtoehtoihin, voittavat kilpailun.”
