Etelä-Suomessa keväistä kukkaloistoa pääsee ihastelemaan jo nyt.
Pähkinäpensas kukkii etelässä lämpimimmillä paikoilla maaliskuun alussa. Muutama vuosi sitten talvi oli niin lämmin, että pähkinäpensas kukki paikoin jo tammikuussa.
Pähkinäpensaassa on kahdenlaisia kukkia. Hede- eli poikakukat ovat pitkiä norkkoja. Emi- eli tyttökukat muistuttavat silmuja, ja niiden päästä kiemurtelevat punaiset luotit tuovat mieleen koralliriutat merivuokkoineen.
”Se kukkahan on todella kaunis, vaikka harva sitä varmaan tajuaa katsoa”, sanoo dosentti Annika Saarto Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
Pähkinäpensaan tunnistaa siitä, että se on monirunkoinen, ylöspäin levenevä kimppu, kuin pystyyn nostettu saunavihta. Korkeus on pari metriä.
Helsingissä pähkinäpensasta voi löytää vaikkapa Keskuspuistosta Maunulan kohdilta. Turussa pähkinäpensasta on esimerkiksi Hirvensalossa ja Ruissalossa. Yleisimmin sitä kasvaa Lounas-Suomessa, Ahvenanmaalla, Kauniaisissa ja Lohjalla.
Pähkinäpensaan koiraspuoleiset kukat ovat pitkulaisia norkkoja.
Myöhemmin maaliskuussa kukassa on leppä, ensin tervaleppä ja sitten harmaaleppä.
Lepälläkin emikukat ovat punaisia, pikkuruisia pampuloita. Punaruskeat hedenorkot muuttuvat kellertäviksi, kun ne alkavat päästää siitepölyä.
Helsingissä varma paikka tavata leppiä on Pornaistenniemellä Vanhankaupunginlahdella.
Tervalepän poikapuoliset, siitepölyä tuottavat kukat ovat roikkuvia norkkoja.
Huhtikuun lopulla alkaa kukkia koivu. Kuusi alkaa kukkia toukokuussa, mänty kesäkuussa.
Koivulla tiiviit emikukat törröttävät pystyssä, letkeämmät heteet roikkuvat alaspäin.
Männyn ja kuusen naaraspuoliset emikukat muistuttavat muodoltaan pientä käpyä, mutta kukkiessaan ne ovat ihmeellisen purppuraisia. Punaiset kukat muuttuvat ensin vihreiksi ja sitten ruskeiksi, ja samalla kukka puutuu kävyksi.
Kuusen punainen emikukka kukkii ylöspäin, mutta puutuessaan käpy kääntyy roikkumaan alaspäin.
Männyn koiraskukka tuottaa paljon keltaista siitepölyä.
Koivun siitepölyä tuottavat hedekukat roikkuvat alaspäin, pienemmät emikukat sojottavat yläviistoon.
Puut kukkivat, jotta ne voivat saada jälkeläisiä. Siitepöly on siemenkasvin koiraspuolisia sukusoluja. Sitä kehittyy puun koiraspuolisessa sukuelimessä eli heteessä. Siitepöly kulkeutuu emikukkaan eli naaraspuoliseen sukuelimeen.
Jos esimeriksi nyt kukkivan pähkinäpensaan hedelmöittyminen onnistuu, emikukasta kehittyy pähkinä.
Puilla on kaksi erilaisia strategiaa saada siitepöly emikukkiin: näitä voisi kutsua nimillä ”Laatu” ja ”Määrä”.
Osa puista keskittyy täsmäiskuihin ja tuottaa kukkia ja siitepölyä, jotka houkuttelevat hyönteisiä, ja ehkä jopa aivan tiettyjä hyönteisiä. Nämä puut ovat hyönteispölytteisiä.
Määrään panostavat puut tuottavat valtavasti siitepölyä ja hölväävät sitä suuria määriä tuulen matkaan siinä toivossa, että sitä päätyisi myös oikean kasvin emikukkaan.
Pähkinäpensas ja leppä antavat siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi. Siksi ne kukkivat jo ennen kuin tekevät lehdet. Näin lehdet eivät ole siitepölyn kulkeutumisen tiellä.
Myös koivu on tuulipölytteinen. Pelkästään yksi koivun norkko voi tuottaa viisi miljoonaa siitepölyhiukkasta. Ja isossa koivussa voi olla jopa 10 000 norkkoa. Yksi koivu voi siis tuottaa kymmeniä miljardeja siitepölyhiukkasia.
Joillekin ihmisille juuri pähkinäpensas, leppä ja koivu aiheuttavat allergiaoireita.
Näitä kasveja yhdistää ainakin se, että ne ovat tuulipölytteisiä.
Pajun siitepölyä kuljettavat sekä tuuli että hyönteiset.
Esimerkiksi vaahtera, pihlaja, lehmus ja omenapuu ovat hyönteispölytteisiä. Kun siitepölyllä on täsmäkuljettaja, sitä ei tarvitse tuottaa niin tolkuttomia määriä. Ehkä siksi emme ole kuulleet pihlaja tai pajuallergiasta, ainakaan kovin yleisesti?
Paju puolestaan on sekä hyönteis- että tuulipölytteinen. Allergian suhteenkin se on välimaaston kasvi: allergisoi jonkin verran mutta ei suuressa määrin.
Kaikkea tämä jako ei kuitenkaan selitä. Myös kuusi ja mänty ovat tuulipölytteisiä. Ja ne jos mitkä todella tuhlaavat siittiöitä eli siitepölyä.
Tämän voi omin silmin nähdä alkukesästä, kun männystä oikein pölähtää siitepölyä, jos vaikka lintu heilauttaa oksaa. Keltaista siitepölyä voi olla paksuna kerroksena auton tai pihakalusteiden päällä.
Suomessa ei kuitenkaan juuri ole kuusi- eikä mäntyallergikkoja.
Yksi syy tähän on siitepölyn koko, kertoo Annika Saarto Turun yliopistosta. Männyn siitepölyhiukkaset ovat noin kaksi kertaa ja kuusen noin kuusi kertaa isompia kuin koivulla.
Ilmeisesti kuusen ja männyt siitepöly ei siksi pääse tunkeutumaan yhtä syvälle hengitysteihin kuin pienempikokoinen siitepöly.
Koivu tuottaa valtavasti siitepölyä ja pienet hiukkaset pääsevät syvälle hengitysteihin.
Vaikutusta saattaa olla myös männyn ja kuusen siitepölyhiukkasen seinämän koostumuksella.
Allerginen reaktio syntyy, kun siitepöly kostuu limakalvoilla ja sen seinämän läpi vapautuu proteiineja. Juuri nämä proteiinit ovat allergeeneja eli ne aiheuttavat joillakin ihmisellä allergisen reaktion. Esimerkiksi koivun siitepölyn tärkeimmän allergisoivan proteiinin nimi on Bet v 1.
Männyn ja kuusen siitepölyn seinämän rakenne on sellainen, että sen läpi proteiinit eivät pääse yhtä helposti. Ehkä siksi mänty ja kuusi eivät juuri aiheuta allergiaa.
Allergiseen reaktioon tarvitaan siis muutakin kuin ärsyttävän suuria määriä siitepölyä: proteiineja, jotka pääsevät tunkeutumaan ihmisen hengitysteiden pintakerroksen sisään.
Noin sadan kasvilla on sellaiset proteiinit, että ne aiheuttavat ihmisillä allergiaa.