Anneli Auerin puolison Jukka S. Lahden surmasta Ulvilassa 1. joulukuuta 2006 käynnistyi vyyhti, joka hakee vertaistaan suomalaisessa rikoshistoriassa.
Tapauksessa on ollut sittemmin niin monia erikoisia käänteitä, että perimmäinen kysymys on julkisuudessa lähes unohdettu: kuka tappoi Jukka S. Lahden?
Lisäksi tutkinnassa tehtiin niin monia virheitä, että tapausta käytetään alan koulutuksessa esimerkkinä rikosprosessista, jossa suurin piirtein kaikki meni pieleen.
Ulvilan surma ei suinkaan ole ainoa ratkaisematon henkirikos. Tässä jutussa esitellään suomalaisia henkirikoksia, jotka askarruttavat monia edelleen.
Perheenisä Jukka S. Lahti surmattiin väkivaltaisesti rauhallisella omakotitaloalueella Ulvilassa 1. joulukuuta 2006.
1950-luvulta lähtien Suomessa on jäänyt selvittämättä yli 200 henkirikosta.
Todellisuudessa niitä on kuitenkin vielä enemmän, sillä kaikki henkirikokset eivät tule poliisin tietoon. Osa kadonneeksi ilmoitetuista on todennäköisesti joutunut henkirikoksen uhriksi.
Suomessa henkirikosten selviäminen on silti huippuluokkaa: jopa yhdeksän kymmenestä henkirikoksesta selviää.
Tyypillinen suomalainen henkirikos on päihteidenhuuruinen välienselvittely, jossa uhri ja tekijä ovat kumpikin miehiä. Toiseksi tyypillisin on henkirikos, jossa mies surmaa naisen parisuhteessa tai suhteen päätyttyä.
Mutta on myös tapauksia, joissa uhri ja tekijä ovat toisilleen entuudestaan tuntemattomia ja he kohtaavat täysin satunnaisessa paikassa. Tällaiset tapaukset ovat poliisille vaikeimpia ratkaistavia.
Ratkaisemattomia murhia yhdistää usein myös se, että niille on hankala löytää motiivia.
Suomen tunnetuin murhamysteeri lienee Kyllikki Saaren murha vuonna 1953. Saari löytyi surmattuna suohaudasta viisi kuukautta katoamisensa jälkeen.
Saaren murha on kiehtonut vuosikymmeniä myös muita kuin rikostutkijoita, ja hänen kohtalostaan on kirjoitettu myös monia teoksia. Tuorein on historioitsija Teemu Keskisarjan vuonna 2021 julkaistu kirja.
Kaikki ratkaisemattomat tapaukset eivät jää askarruttamaan samalla tavalla.
Kriminologien mukaan Saaren kaltaiset nuoret, nätit ja nuhteettoman oloiset naiset ovat henkirikosten ”ideaaliuhreja”, joiden kuolemat järkyttävät – ja myös kiihottavat mieliä – eri tavalla kuin ryyppyporukan miesten väliset puukotukset. Siksi ne jäävät myös paremmin mieliin.
Kun verkosta alkaa etsiä tietoa ratkaisemattomista henkirikoksista Suomessa, suurin osa esimerkeistä tuntuu olevan naisiin kohdistuneita väkivallantekoja.
Todellisuudessa on kuitenkin hyvin harvinaista, että naisetkaan joutuisivat täysin tuntemattoman ihmisen silmittömän väkivallan kohteeksi.
Kyllikki Saaren siunaustilaisuuteen Isojoen kirkolla osallistui jopa 25 000 ihmistä.
Kaksi vuotta Kyllikki Saaren kuoleman jälkeen, vuonna 1955, kemiläinen poliisin tytär Elli Immo, 20, oli palaamassa kävellen kaupungilta kotiin, kun hänet puukotettiin kotinsa lähellä kuoliaaksi. Tappajaa ei koskaan löydetty.
Immon kuolema ei herättänyt aikoinaan samanlaisia intohimoja kuin Saaren tapaus.
Syytä voi vain arvailla, mutta jotain tekemistä voi olla sillä, ettei Immon maine ei ollut aivan niin puhtoinen kuin seurakuntanuorena tunnetun Saaren.
Immon murha on alkanut kiinnostaa uudelleen vasta viime vuosina.
Kemiläinen kauppakoululainen Elli Immo oli poliisin tytär.
Elämään on jäänyt myös Tulilahden kaksoismurhana tunnettu tapaus, jossa surmansa sai kaksi nuorta naista: sairaanhoitajaoppilas Eine Nyyssönen ja toimistoapulainen Riitta Pakkanen.
Lomaretkelle polkupyörillään lähteneet naiset katosivat kesken matkan heinäkuussa 1959. Elokuussa heidän ruumiinsa löydettiin – suohaudasta.
Eine Nyyssönen opiskeli sairaanhoitajaksi.
Murhista epäiltiin sekatyömies Runar Holmströmiä. Hän kuitenkin teki itsemurhan ennen pääoikeudenkäyntiä, eikä selvyyttä saatu sen enempää hänen syyllisyyteensä kuin syyttömyyteensä.
Vain vuosi Tulilahden murhien jälkeen helluntaina 5. kesäkuuta 1960 kolme telttailemassa ollutta teini-ikäistä surmattiin brutaalisti telttaansa Espoon Bodominjärvellä.
Seurueen neljäs nuori, Nils Gustafsson, löytyi teltan päältä loukkaantuneena.
Laajoista tutkimuksista huolimatta surmateot jäivät selvittämättä. Myös yhteyttä Tulilahden surmiin selvitettiin: kummassakin tapauksessa tekijä oli yllättynyt nukkumassa olleet nuoret ja tekovälineenä oli käytetty sekä kiveä että puukkoa.
Nils Gustafsson selvisi ainoana hengissä Bodominjärven murhista. Myöhemmin häntä itseään epäiltiin syylliseksi, mutta syytteet kaatuivat.
Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin poliisi avasi rikostutkinnan uudelleen, ja vuonna 2004 Nils Gustafsson sai syytteen kolmen ystävänsä murhasta. Uusia verijälki- ja dna-todisteita ei kuitenkaan pidetty riittävinä, eikä Gustafssonia tuomittu.
Lue lisää: Gustafsson on nyt lopullisesti vapaa, syyttäjät eivät valita hovioikeuteen
Rikosten tutkinta ja tekniikat ovat kehittyneet huimasti vuosikymmenien saatossa.
Osa ikuisiksi mysteereiksi jääneistä tapauksista olisi mahdollisesti selvinnyt, jos ne olisivat tapahtuneet tänä päivänä.
Henkirikoksista murha ei vanhene koskaan, joten joitain tapauksia on avattu uudelleen myös vuosikymmenten jälkeen, jos jotain uutta on ilmennyt. Esimerkiksi viime kesänä 69-vuotias Lasse Lehto tuomittiin elinkautiseen turkulaisen lakimiehen Ilpo Härmäläisen lähes kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneesta murhasta.
Vuonna 2014 poliisi avasi uudestaan heinäkuussa 1987 Viking Sallylla tapahtuneen veriteon tutkinnan. Tuolloin tuntematon henkilö hyökkäsi laivan helikopterikannella nukkuneen nuorenparin kimppuun ja pahoinpiteli 20-vuotiaan saksalaisen interreilaajan Klaus Schelklen kuoliaaksi. Hänen tyttöystävänsä Bettina Taxis sai hyökkäyksessä vakavia vammoja.
Henkihieveriin hakatun pariskunnan löysi laivalla matkustanut tanskalainen partiopoika. Joulukuussa 2020 tämä tanskalainen mies sai syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Syytteet kuitenkin hylättiin.
Klaus Schelkle ja Bettina Taxis matkustivat vuonna 1987 Viking Sallylla, kun joku hyökkäsi heidän kimppuunsa keskellä yötä. Schelkle kuoli saamiinsa vammoihin.
Klaus Schelklen veriset silmälasit.
Askarruttamaan jääneitä murhamysteereitä yhdistää usein myös se, että ne ovat sisältäneet poikkeuksellista julmuutta. Uhrit ovat voineet olla myös jotenkin suojattomia ja esimerkiksi nukkumassa.
Täysi mysteeri on edelleen myös niin sanottu Kirkkonummen kolmoissurma.
Vuonna 1990 tuntemattomaksi jäänyt tekijä tunkeutui kirkkonummelaisen perheen omakotitaloon ja surmasi rakennusurakoitsija Veikko Rytkösen ja hänen avovaimonsa Berit Anderssonin teräaseella heidän vesisänkyynsä. Myös sängyssä nukkunut parin kolmikuinen vauva kuoli, todennäköisesti hukkumalla.
Perhe tunnettiin varsin tavallisena ja kunnollisena, eikä heillä pitänyt ainakaan periaatteessa olla vihamiehiä. Rytkönen tunnettiin kuitenkin paikkakunnalla aktiivisena ja oikeudentuntoisena miehenä, jolla oli tapana puuttua vähän kaikkeen. Tämän tiedettiin myös ärsyttävän monia.
Poliisi etsii syyllistä tai syyllisiä edelleen.
Tappaja tai tappajat tunkeutuivat perheen omakotitaloon keskellä yötä.
Kirkkonummen kolmoissurmassa kuoli kolmikuinen Jessica-vauva.
Toinen 1990-luvulta mieleen jäänyt mysteeri tunnetaan julkisuudessa nimellä Hausjärven hiekkakuoppasurmat.
Vuonna 1990 mies pahoinpiteli teräaseella hiekkakuopilla nelikymppisen naisen, jolle oli aiemmin tarjonnut autokyydin. Nainen pääsi kuitenkin pakenemaan.
Vuotta myöhemmin hiekkakuopilta löytyi 28-vuotiaan väkivaltaisesti surmatun Tuula Lukkarisen ruumis. Elokuussa 1993 Järvenpäässä katosi kesken ravintolaillan 40-vuotias Maarit Haantie. Häntä ei ole vieläkään löydetty.
Poliisi on epäillyt tapausten liittyvän toisiinsa, ja epäillystä tekijästä on puhuttu Järvenpään sarjamurhaajana.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt 39-vuotiaan tarjoilijan Liisa Mäkikankaan surma Vääksyssä vuonna 1995. Ystävä oli huolestunut Mäkikankaasta, kun häneen ei saatu yhteyttä. Nainen löytyi tapettuna kodistaan.
Tutkimuksissa selvisi, että Mäkikangas oli hankkinut lisäansioita toimimalla puhelintyttönä seksilinjalla. Hän oli myös tavannut joitakin hänelle soitelleista henkilöistä. Poliisi on kertonut uskovansa, että tekijä voisi löytyä heidän joukostaan.
Tutkijat saivat myös talteen dna:ta, jonka uskotaan kuuluvan tekijälle. Dna oli miehen, mutta nimi puuttuu edelleen. Rikoksen selviäminen on kuitenkin yhä hyvin mahdollista.
Ystävä löysi Liisa Mäkikankaan surmattuna kodistaan.
Täysin pimennossa sen sijaan on kiinalaisen Yuqing Yin henkirikos Tampereen Hervannassa vuonna 2011.
Surmaaja hyökkäsi 42-vuotiaan naisen kimppuun keskellä kirkasta päivää, kun tämä oli palaamassa lounastauolta työpaikalleen Nokian yksikköön. Useat ihmiset kuulivat naisen avunhuudot, mutta tekijä oli ehtinyt poistua paikalta, kun auttajat pääsivät paikalle.
Nainen kuoli kävelytielle ensiapuyrityksistä huolimatta.
Nokian työntekijä Yuqing Yin surmattiin keskellä kirkasta päivää Tampereen Hervannassa. Naisen perhe lupasi ratkaisevan vihjeen antajalle 6 000 euron palkkion. Kotialbumikuva.
Poliisi on saanut tapauksesta vihjeitä niin niukasti, että se on pitänyt todennäköisenä naisen joutumista väkivallan kohteeksi täysin sattumanvaraisesti. Poliisin mukaan tekijä on erittäin mahdollisesti kärsinyt mielenterveysongelmista.
Lue lisää: Surmatun kiinalaisen leski arvostelee poliisia
Viime aikojen ratkaisemattomia tapauksia on postinjakajanaisen murha Vantaan Myyrmäessä loppuvuodesta 2022. Parikymppinen postinjakaja joutui raa’an väkivallan uhriksi Vantaan Myyrmäessä torstaina aamuyöllä 17. marraskuuta.
Poliisi tiedotti saaneensa tekijän kiinni verekseltään, ja jopa hänen nimensä ehdittiin julkaista – kunnes selvisi, ettei miehellä ollutkaan mitään tekemistä asian kanssa.
Lue lisää: Postinjakajan surmaaja on yhä vapaana – Aiemmin vangittua ei enää epäillä
Poliisi on ollut viime aikoina vaitonainen tutkinnan edistymisestä, mutta tässäkin tapauksessa on aivan mahdollista, että nainen joutui väkivallan kohteeksi sattumalta.