”Olin ihan koukussa siihen paskaan. Tiktok oli pakko poistaa, koska se pilasi mun elämän.”
Näin kuvailee 19-vuotias helsinkiläinen älypuhelimen käyttöään. Hän on yksi niistä, jotka vastasivat HS:n kyselyyn puhelimen käytöstä.
Lukija kuvailee hiljattain havahtuneensa siihen, kuinka haitallista hänen puhelimenkäyttönsä on ollut.
”Pari kuukautta sitten ruutuaika nousi helposti yli kuuteen tuntiin päivässä, korkeimmillaan kymmeneen. Skrollasin pakkomielteisesti Tiktokia ja hypin sovelluksesta toiseen.”
Selailu ei loppunut, vaikka kuinka olisi halunnut. Kun puhelimen vihdoin sai laskettua, siitä seurasi aivosumu.
18-vuotias kangasalalainen kokee puolestaan puhelimenkäyttönsä lähinnä turhana.
”Kykenen tekemään arjen perusasiat, kuten käymään salilla, koulussa ja kaupassa. Vietän vain tarpeettoman suuria aikoja selaamassa Tiktokista mielenkiintoisia videoita tai lähettämällä kuvia Snapchatissa kavereille. Tiedostan, että se on hyvin turhaa eikä minun tarvitsisi tehdä sitä, mutta teen silti.”
””Kun puhelimen käytöstä huomauttaa, saa usein tuomitsevan vastauksen: ’Sinäkö muka olet parempi ihminen, kun et käytä Tiktokia?’”
27-vuotias jyväskyläläinen on tottunut siihen, että kaverit tuijottavat tavattaessa mieluummin ruutua kuin juttelevat.
”Menet ystävien kanssa ravintolaan, ja kuulumisten vaihdon sijaan istutte hiljaa puhelimilla. Joskus mietin, miksi nämä ihmiset edes haluavat lähteä ulos.”
Ikätoveriensa someriippuvuutta on pohtinut myös 20-vuotias vantaalainen. Moni selaa Tiktokia, Instagramia ja Snapchatia.
”Kun puhelimen käytöstä huomauttaa, saa usein tuomitsevan vastauksen: ’Sinäkö muka olet parempi ihminen, kun et käytä Tiktokia?’”
35-vuotias nainen Äänekoskelta kirjoittaa, että hänen lapsensa isä selailee usein puhelintaan samalla kun tämän pitäisi olla vuorovaikutuksessa kolmivuotiaan kanssa.
”Vuorovaikutus on hitaampaa eikä niin välitöntä ja aitoa”, hän kirjoittaa.
Se tekee surulliseksi.
”Luulen lapsen isän tajuavan vasta vuosien päästä, mitä on menettänyt.”
Samankaltaiselta kuulostaa 27-vuotiaan helsinkiläisen kuvaus arjesta kumppaninsa kanssa.
”Kun työpäivän jälkeen vietämme aikaa yhdessä, olkoon se sitten kuulumisten vaihtoa, välipalan syömistä, aktiviteetteja tai sarjan katsomista, valehtelematta 80–90 prosenttia ajasta tuntuu menevän selailuun. Hampaita pestessäkin somevideoiden äänet kuuluvat taustalla.”
25-vuotias helsinkiläinen taas painottaa, ettei puhelimeen pakenevia nuoria tule pilkata, sillä ylimielinen asenne voi vain pahentaa oloa. Hän kertoo, että internet antoi hänelle paljon ”ujona ja sosiaalisesti kankeana lapsena”.
”Internet ei hallinnut elämääni, kun käytin sitä pääasiassa tietokoneella. Rajan vetäminen oikean ja virtuaalisen maailman välille oli helpompaa. Oli helppo vain nousta ylös ja lähteä näkemään kavereita.”
Hän kuvailee kuitenkin homman lähteneen käsistä 16-vuotiaana älypuhelimen saannin jälkeen. Omassa asunnossa eristyneenä ja ahdistuneena kului vuosia.
Nyt kirjoittaja kertoo rajoittavansa puhelimen käyttöä 6–8 tuntiin päivässä. Aikansa hän pyrkii käyttämään mielenkiintoisten keskustelujen seuraamiseen ja aloittamiseen, ei pelkkään selailuun.
Paras lääke on kuitenkin muut ihmiskontaktit.
”Järjestämme puolisoni kanssa säännöllisesti kivaa tekemistä, jonka aikana puhelimet pysyvät luontaisesti poissa.”
