Kajaanilainen Leena Valtanen, 88, on elänyt viime viikot villasukkameren keskellä. Lähes päivittäin on tullut uusi satsi sukkia innokkailta kutojilta jostakin päin Kainuuta tai Pohjois-Pohjanmaata.
Sukat Valtanen on pakannut siististi laatikoihin. Lauantaiaamuisin kello kuusi laatikot on lastattu avustuskuljetuksen kyytiin, ja jälleen on uusi sukkalähetys lähtenyt kohti Ukrainaa. Kellonaika on ollut tarkka, jotta auto on ehtinyt Tallinnan-lautan kyytiin Helsingissä.
Valtanen laskee pakanneensa sukkia nyt 4 700 paria.
”Oulusta on tulossa vielä maanantaina 100 paria ja Kuusamosta 200. Sitten koossa on jo täydet 5 000 paria”, Valtanen kertoo puhelimessa.
Sotilaat esittelevät saamiaan sukkia. Leena Valtasen kuva-arkisto.
Idean villasukkakeräykseen Valtanen sai alkuvuodesta, kun tuttu avustustyöntekijä seurakunnasta kertoi, että Ukrainassa tarvitaan nyt muun muassa lämpimiä sukkia.
Tuttu tiesi Valtasen ahkeraksi kutojaksi, joka oli ennenkin masinoinut menestyksekkäästi erilaisia kutomistempauksia. Hän pyysi, josko Valtanen saisi järjestettyä avustuslähetykseen vaikka sata paria villasukkia.
”Vastasin, että en minä kuule sadan takia ala vielä millekään, mutta pannaan tuhat”, Valtanen kertoo.
Valtanen alkoi saman tien kontaktoida tuttuja kutojia. Paikallisen lankaliikkeen ikkunaan pantiin ilmoitus sukkakeräyksestä Ukrainaan, ja Kajaanissa ilmestyvä Kainuun Sanomat teki asiasta jutun.
Alkuperäinen tavoite oli saada kuukaudessa kasaan tuhat paria. Homma lähti kuitenkin lapasesta – vai pitäisikö nyt sanoa, että villasukasta.
Helsingin Sanomat teki jutun ”Kainuun villasukka-agitaattorista” Leena Valtasesta jo vuonna 2011. Kuva kyseiseltä vuodelta.
”Innokkaita kutojia ilmoittautui mukaan yli odotusten, ja paikallinen lankaliike lähti sponsoriksi. Kutojat ovat saaneet hakea sieltä ilmaiseksi lankoja sukkiin”, Valtanen kertoo.
Valtanen arvioi projektissa olleen mukana noin tuhat kutojaa. Osa on kutonut useamman parin, osa vain yhden. Malleja on ollut monenlaisia, mutta useissa sukissa ovat toistuneet Ukrainan lipun värit.
Valtasen tietojen mukaan sukkia on mennyt Ukrainan armeijalle etulinjaan ja sotilassairaaloille.
”Parasta on, kun olemme saaneet valokuvia, joista olemme nähneet, että sukat ovat päässeet oikeasti käyttöön, eivätkä päätyneet mustan pörssin kauppiaille tai jääneet johonkin varastoon makaamaan.”
Valtanen aikoo lähettää vielä Suomen ja Ukrainan lippuja symboloivat juhlasukat myös Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille.
Kutominen on nykyään trendikäs harrastus, mutta Valtanen on kutonut aina.
”Muistan kutoneeni ensimmäiset sukkani pikkutyttönä paimenessa, olisinko ollut viiden kuuden vanha. Äiti oli käsityöihmisiä, hän opetti.”
Ensimmäisen sukkatempauksensa Valtanen järjesti vuonna 2007, kun Suomi täytti 90 vuotta. Hän keksi, että kainuulaiset yhdistykset voisivat alkaa neuloa juhlavuoden kunniaksi sinivalkoisia villasukkia. Sukkia myytiin lopulta 7 000 paria, ja tuotot menivät yhdistyksille ja kyläyhteisöille.
Sittemmin Valtanen on kerännyt sukkia niin suomalaisiin hoitokoteihin kuin köyhille Kyproksen vuoristossa.
Hän on järjestänyt myös sukankudonnan SM-kisat ja kilpailun, jossa etsittiin Kainuun maakuntasukkaa sekä ollut tuottamassa ”villasukkaoopperaa”, jota esitettiin aina Helsingin Savoy-teatterissa asti.
Valtasen olohuone on lainehtinut villasukkia.
Maanantaina 13. maaliskuuta Valtanen järjestää kiitosjuhlat kaikille kutojille Kainuun opistolla Paltamossa.
Päivä on samalla Suomen talvisodan päättymispäivä.
Ukrainan tilanne koskettaa Valtasta myös siksi, että hän on kokenut sodan itsekin.
”Olen juossut Kajaanissa pommisuojaan. Muistan edelleen sen ihmisten hädän ja pommisuojan likaiset portaat”, Valtanen kertoo.
Valtasta on liikuttanut ihmisten halu auttaa ukrainalaisia. Häntä myös jaksaa hämmästyttää aina uudelleen se, miten helppoa ihmisiä on saada mukaan erilaisiin kutomistempauksiin.
Se on saanut hänet pohtimaan, mitä kaikkea muuta hyvää kutomalla voisi edistää.
Viime aikoina Valtanen on uutisia lukiessaan miettinyt esimerkiksi sitä, miten suomalaiset saisi innostumaan marjojen poiminnasta. Pitäisikö hänen vaikkapa luvata puolukkasukat kaikille, jotka keräävät 50 kiloa marjoja?
Ettei tarvitsisi tuoda ihmiskaupalla thaimaalaisia tänne niitä poimimaan, Valtanen sanoo.
”Hulluja ideoita tarvitaan aina”, Valtanen toteaa.
Lue lisää: Mestari neuloo sukat tunnissa