Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jatkoi viime viikolla jalkatyötään Suomen Nato-jäsenyyden eteen. Niinistö teki Yhdysvaltoihin viikon mittaisen visiitin, jonka alku suuntautui länsirannikolle ja loppu itärannikolle.
Vaikka Niinistön mukana kulki Suomen talouselämän kärkinimistä koostunut laahus, oli selvää, ettei kyseessä ollut vienninedistämismatka. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Suomi ja Ruotsi olisi jo hyväksytty Naton jäseniksi.
Niinistö vaikuttikin lopen kyllästyneeltä Turkin viivyttelyyn.
Tämä näkyi hyvin maineikkaan Stanfordin yliopiston paneelikeskustelussa, jossa Niinistö epäili Turkin pyrkivän siihen, että Suomi tekisi pesäeron Ruotsiin. Niinistön mukaan hän ei aio siihen suostua.
Kuin pisteeksi iin päälle – tai oikeammin huutomerkin alle – matka päätettiin viikonloppuna Yhdysvaltojen kuuluisaan Norfolkin sotilastukikohtaan.
Suomen presidentin vierailu Norfolkissa oli korkean tason strategista viestintää.
Norfolkin laivastotukikohta on maailman suurin sotasatama. Siellä työskentelee kymmeniätuhansia Yhdysvaltojen asevoimien sotilaita ja siviilejä sekä puolustusteollisuuden urakoitsijoita.
Norfolkin laitureita pitää kotisatamanaan yli 70 Yhdysvaltojen laivaston alusta. Lukuun sisältyy neljä lentotukialusta taisteluosastoineen.
Norfolkissa pitää majaansa myös Yhdysvaltojen toinen laivasto, jonka toiminta-alue on Atlantti ja erityisesti Pohjois-Atlantti.
Naton kannalta Norfolk on tärkeä solmu, sillä se on tärkeä logistinen keskus Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.
Niinistö tapasi Norfolkissa Yhdysvaltojen laivastoministerin Carlos Del Toron, joka on entinen laivastoupseeri.
Norfolkissa Niinistö vieraili lentotukialus Dwight D. Eisenhowerilla sekä tapasi Yhdysvaltojen laivastoministerin ja kaksi korkeaa Naton sotilasjohtajaa.
Suomen Nato-prosessin kannalta Norfolk on kiinnostava paikka, koska Natolla on siellä kaksi keskeistä johtoporrasta. Näistä tärkeämpi on transformaatioesikunta, joka on toinen Naton strategisista esikunnista.
Esikuntaa kutsutaankin Naton kotipesäksi Amerikan mantereella. Se oli selvästi Niinistön pääkohde Norfolkissa.
Transformaatioesikunta huolehtii Naton puolustussuunnittelun ja doktriinin kehittämisestä. Sen tehtävänä on miettiä, millainen on tulevaisuuden Nato.
Niinistö tapasi Norfolkissa transformaatioesikunnan komentajan, ranskalaisen kenraali Philippe Lavignen. Keskustelujen aiheena lienee ollut esikunnan tehtävän mukaisesti se, miten Suomi ja Ruotsi asettuvat Naton puolustussuunnitteluun tulevaisuudessa.
Keskustelujen yksityiskohdista ei ole kerrottu julkisuuteen mutta Nato tiedotti tapaamisen jälkeen, että sen toiminnan fokuksessa ovat Suomen ja Naton sotilaallisen integraation käytännön kysymykset.
Sauli Niinistö tapasi Norfolkissa Naton transformaatioesikunnan komentajan Philippe Lavignen.
Toinen Norfolkissa oleva Nato-esikunta on puolustushaarojen yhteisesikunta. Yhteisesikuntia Natolla on kolme, joista kaksi muuta ovat Hollannissa ja Italiassa.
Näillä kolmella yhteisesikunnalla on maantieteellinen ulottuvuus. Italiassa oleva puolustushaarojen yhteisesikunta keskittyy Välimeren alueeseen, Hollannissa oleva Keski-Eurooppaan ja Norfolkin esikunta Pohjois-Atlanttiin ja arktiseen alueeseen.
On mahdollista, että Suomi asettuu Naton tulevissa puolustussuunnitelmissa juuri Norfolkin esikunnan alle. Niinpä Niinistön ohjelmaan kuului luontevasti, että hän tapasi myös Norfolkin yhteisesikunnan komentajan, amiraali Daniel Dwyerin.
”Yhteisistä intresseistä on hyvä muistuttaa aika ajoin.
Niinistö korosti eri esiintymisissään yhä uudelleen samaa yksinkertaista viestiä, jonka uskotaan tehoavan amerikkalaisiin päättäjiin: Toisin kuin muut Länsi-Euroopan maat Suomi on huolehtinut puolustuksestaan.
Siitä ovat todisteena asevelvollisuusjärjestelmä ja uusien amerikkalaisen F-35-hävittäjien ostaminen.
Hävittäjäkaupan korostaminen kertoo siitä, että isot asekaupat eivät ole koskaan pelkkiä asehankintoja. Niillä ei hankita vain ”suorituskykyä”. Asekaupoilla tehdään politiikkaa.
Lue lisää: Uusi hävittäjä liimaa Suomen puolustusta yhä tiukemmin Yhdysvaltoihin
F-35-kaupalla, kuten Hornet-ostolla aikoinaan, Suomi liitti itsensä Yhdysvaltoihin ja sen aseteolliseen kompleksiin. Yhteisistä intresseistä on hyvä muistuttaa aika ajoin, kuten Niinistö Yhdysvalloissa tekikin.
Niinistön amerikkalaisille toistelema väite, että Suomi on huolehtinut puolustuksestaan, pitää vettä vain juuri ja juuri. Kyllä Suomenkin kenttäarmeijan sodan ajan vahvuus on pienentynyt rajusti sitten kylmän sodan.
Myös Suomen asevoimat on joutunut suurten säästöjen kohteeksi ja vieläpä aikana, jolloin Niinistö on toiminut presidenttinä ja Puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Suomen puolustusmenot eivät ole myöskään olleet lähelläkään Naton suosittelemaa kahden prosentin bruttokansantuoteosuutta.
Stanfordissa Niinistö muistutti amerikkalaisia siitä, kuinka hän pani vuonna 2012 ruotuun jopa Venäjän asevoimien komentajan Nikolai Makarovin, kun Makarov oli mennyt sanomaan valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla, että Suomen lähentyminen Natoon voi aiheuttaa uhan Venäjän turvallisuudelle.
Niinistö ei Makarovin puheita niellyt vaan otti ne kenraalin kanssa puheeksi. Suomen poliittiseen historiaan ovatkin jääneet Niinistön avaussanat Mäntyniemessä: ”Kenraali on pitänyt puheen...”
Tapahtuma on jättänyt Niinistöön muistijäljen eikä ihme: kun Makarovin puhetta lukee nyt, ei voi kuin ihmetellä, millaista luikuria venäläinen tuolloin lasketteli.
Niinistö esiintyi Yhdysvalloissa topakkana valtiojohtajana. Hänen viestinsä amerikkalaisille olikin selkeä: Suomalaiset eivät pelkää. Suomalaiset ovat hereillä.
