Kaksi autoa törmäsi ohitustilanteessa lievästi kyljistään sivusuunnassa toisiinsa keväällä 2008 moottoritiellä matkalla Kuopioon. Toinen autoista oli taksi, jonka takapenkillä istui poikansa kanssa tuolloin 39-vuotias nainen.
Naisen mukaan hänen päänsä heilahti, mistä aiheutui vaikea aivovamma ja kaularankavamma sekä myöhemmin pysyvä työkyvyttömyys.
Alkoi vuosia kestänyt, kalliiksi tullut kiista vakuutusyhtiön kanssa, minkä lopputulos kuultiin vasta torstaina Helsingin hovioikeudesta. Sen voitti melko suvereenisti LähiTapiola, vaikka esimerkiksi aiemmin käräjäoikeus katsoi, että nainen saattoi lähtökohtaisesti luottaa lääkärin diagnoosiin nostaessaan kanteen yhtiötä vastaan.
Ensin käräjillä naisen tuli maksettavaksi yhtiön oikeudenkäyntikuluista osa eli 50 000 euroa. Hovioikeudessa tuli vielä 61 000 euroa lisää. Hänen omat kulunsa pelkästään käräjillä olivat 51 000 euroa.
Yhtiö esitti käräjävaiheen jälkeen naiselle sovintotarjouksen, jossa yhtiö olisi luopunut kuluvaatimuksistaan, jos nainen olisi jättänyt asian eikä enää valittaisi hovioikeuteen.
Siksi naisella oli täysi kuluvastuu yhtiön kuluista hovioikeudessa eikä niiden kohtuullistamiselle ollut sijaa, hovioikeus katsoi. Hänellä oli tuolloin tiedossaan myös asiassa jo esitetty laaja asiantuntijalausunto.
Nainen vaati molemmissa oikeudenkäynneissä korvauksia, jotka olisivat tulleet maksamaan vakuutusyhtiölle vuosien kuluessa huomattavat summat.
Hän oli työskennellyt sairaanhoitajana, mutta tapahtuma-aikaan hän oli poikansa omaishoitaja. Hän vaati työansion menetyksestä vähintään 3 100 euroa kuussa alkaen vuodesta 2008 eläkkeelle jääntiin vuonna 2033 sekä sen jälkeen alennetulla määrällä. Tästä olisi koitunut pitkälti yli miljoonan kulut yhtiölle.
Lisäksi hän vaati kymmenientuhansien eurojen korvauksia pysyvästä ja tilapäisestä haitasta sekä muita kuluja.
Nainen perusteli kannettaan muun muassa sillä, että oireet alkoivat heti eikä hän muista sitä seuranneista parista kuukaudesta kuin lähinnä kivut. Hän ei ole pystynyt mihinkään työhön onnettomuuden jälkeen ja tarvitsi apua arjessaan.
Hänen pääviestinsä oli se, että hänen oireensa ja saamansa haitat ovat seurausta vain ja ainoastaan onnettomuudesta, eivät hänen muista terveysongelmistaan.
Vakuutusyhtiö näki asian toisin. Sen mukaan kyse oli niskan venähdyksestä, josta ei ollut jäänyt mitään pysyvää haittaa. Alkuvaiheen tutkimuksissa ei todettu mitään traumaperäisiä muutoksia.
Työkyvyttömyys oli sen mukaan seurausta naisen mittavasta muusta sairaushistoriasta.
Itse kolarista aiheutui autoihin vähäisiä peltivaurioita. Toisen kuljettajan mukaan se oli kevyt töytäisy.
Hovioikeus asettui vakuutusyhtiön esittämän näytön puolelle. Se katsoi, että naista oli vuosien varrella hoidettu merkittävissä määrin lukuisten eri sairauksien ja terveydellisten ongelmien sekä kiputilojen ja muiden oireiden vuoksi.
Siksi se ei antanut painoa sille, että nainen ja hänen lähipiirinsä kertoivat naisen olleen hyvässä kunnossa ennen onnettomuutta.
Hovioikeuden johtopäätös oli, että lääketieteellinen selvitys onnettomuuspäivältä ja sen jälkeisiltä päiviltä ei anna tukea sille, että naisella olisi ollut Käypä hoito -suosituksessa tarkoitettujen aivovamman kriteerien mukaisia oireita.
Se myös totesi, että naisella oli jo ennen kolaria lukuisia erilaisia terveysongelmia, jotka sairauskertomusten perusteella vaikuttivat myös hänen työ- ja toimintakykyynsä. Oireet siis eivät olleet seurausta kolarista.
”Yhteenvetona hovioikeus katsoo, että aivovamman syntymisen mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois, mutta sen todennäköisyys jää esitetyn selvityksen perusteella hyvin vähäiseksi”, se linjasi.