Liikuntakeskus Vesileppis on ainutlaatuinen savolainen keksintö: sitä käyttävät niin matkailijat kuin Leppävirran kunnan asukkaatkin.
Leppävirta on keksinyt tarjota kuntalaisille laajat liikuntapalvelut matkailukohteessa. Se on yksi niistä Suomen joustavista pikkukunnista, jotka ovat kehittäneet kunnan asukkaille palveluita tavallisesta poikkeavalla tavalla.
”Meillä on täällä kaupunkitason liikuntapalvelut keskellä maaseutua”, kehuu Leppävirran kunnanjohtaja Matti Raatikainen.
Leppävirralla on 9 176 asukasta, ja viime vuonna sieltä muutti pois 104 ihmistä. Lapsia syntyi 71, mikä on muihin Savon maaseutukuntiin verrattuna hyvin.
Leppävirran kunta omistaa Vesileppiksen sekä suoraan että omistamiensa yhtiöiden kautta. Sen palveluihin kuuluvat vesiliikuntatilojen lisäksi jäähalli, monitoimiliikuntahallit, hiihtoputki ja ulkokentät.
Kuntalaiset maksavat joistakin liikuntavuoroista pientä käyttömaksua, mutta esimerkiksi eläkeläisille, lapsille ja vähävaraisille perheille tarjotaan liikuntakortteja.
Viisi vuotta sitten Leppävirta rakensi liikuntakeskuksen alueelle ala-asteen. Koululaisten liikunta järjestetään Vesileppiksen tiloissa.
Kun Itä-Suomen yliopiston tutkijat selvittivät, millä keinoilla väestöä menettävät kunnat pärjäävät, Leppävirta oli yksi tutkimuksen menestyjistä.
Se, millaisten palveluiden varassa maaseudun kunnissa eletään, on jälleen kerran yksi seuraavan hallituksen talouspolitiikan tärkeistä aiheista.
Elinkeinotoiminnan ja kunnan palveluiden yhdistäminen on ”älykästä sopeutumista”. Sen voimin kymmenet suomalaiset pienet kunnat pärjäävät, vaikka väki sekä vanhenee että muuttaa pois.
Yli kaksi kolmasosaa Manner-Suomen kunnista on menettänyt väestöään kahden viime vuosikymmenen aikana.
Itä-Suomen yliopiston aluetutkimuksen ja talousmaantieteen professorin Teemu Makkosen mukaan on tärkeää päästä eroon ajatuksesta, että kunnan pärjäämistä mitataan vain väestönmuutoksella.
”Pitäisi ennemminkin katsoa kuntalaisten hyvinvointia”, Makkonen sanoo.
Hänen mukaansa kuntien pärjäämistä määrittää myös se, miten palvelut on hoidettu, ja ennen kaikkea se, ovatko kuntalaiset tyytyväisiä niihin.
”Kasvu ei ole synonyymi menestykselle, eikä väestön supistuminen ole synonyymi kurjistumiselle.”
Makkonen muistuttaa, että kasvavilla alueilla on omat ongelmansa. Maaseutukunnat taas tuskailevat väen muuttoa muualle.
Kuntien pärjäämistä tutkiessaan Itä-Suomen yliopiston tutkijat kehittivät indikaattorin, joka kuvaa muita asioita kuin väestönmuutosta. Se mittaa eri tunnuslukujen avulla kunnan elinvoimaa, hyvinvointia ja osallisuutta.
Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut -hankkeessa etsittiin Suomen kuntia, jotka pärjäävät muilla mittareilla hyvin, vaikka väestö olisi vähentynytkin.
Leppävirran lisäksi tällaisia kuntia olivat esimerkiksi Pyhtää, Kemiönsaari, Taivassalo, Närpiö, Maalahti, Luhanka, Halsua, Hailuoto, Pyhäntä, Vieremä ja Juuka.
Leppävirran kunnanjohtaja Matti Raatikainen huomauttaa, että kunta on viime aikoina panostanut kiertotalouteen ja uusiutuvaan energiaan. Kunnan alueelle on suunnitteilla lähivuosina sekä biopolttoaineen valmistuslaitos että tuulivoimaa. Leppävirran talouskin on tasapainossa.
Väestöltään pienenevistä kunnista näyttävät menestyvän parhaiten ne, jotka sijaitsevat hyvällä paikalla ja joissa on menestyviä yrityksiä ja teollisuutta, erikoistunutta maa- tai metsätaloutta sekä rauhallisia asuinympäristöjä.
Ässiä hihassa ovat verotuloja tuovat tuulivoimapuistot, kiinteä valokuituverkko ja uudenlaiset yhteistyömallit palvelujen tuottamisessa.
Kaupungissa on selvää, että lapselle voi hakea paikkaa päiväkodista. Maaseudulla päiväkotia ei välttämättä ole.
Esimerkiksi Kontiolahdella sijaitsevan Selkien kylän asukkaiden yhdistys perusti itse päiväkodin, koska kunta ei ollut katsonut sellaista kannattavaksi.
”Monesti maaseudulla täytyy möykätä kovasti tai sitten vain tehdä itse”, Teemu Makkonen sanoo.