Alaikäisiin nuoriin ja lapsiin kohdistunut ihmiskauppa on Suomessa luultua yleisempää, eikä sitä tunnisteta ajantasaisesti. Näin arvioi Saara Pihlaja, joka työskentelee Rikosuhripäivystyksessä ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntijana.
Hän on selvittänyt Rikosuhripäivystyksen asiakkaina olevien seksuaaliväkivaltaa kokeneiden epäillyn ihmiskaupan uhrien tilanteita noin 200 tapauksessa. Niistä 29 prosentissa uhri oli alaikäinen.
Rikosuhripäivystyksen asiakkaana olevia alaikäisiä mahdollisen ihmiskaupan uhreja on Pihlajan mukaan todellisuudessa tätäkin enemmän, koska kaikki eivät olleet mukana selvityksessä.
Erityisasiantuntija Saara Pihlaja.
”Vaikka kyse on marginaalisesta ilmiöstä marginaalisen ilmiön sisällä, luku on silti huolestuttava ja hätkähdytti minuakin, vaikka työskentelen aiheen parissa päivittäin”, Pihlaja kertoo.
Tapaukset koskivat esimerkiksi nuorten pakottamista seksin myymiseen sekä seksuaalista hyväksikäyttöä, avioliittoon pakottamista tai rikollisessa toiminnassa hyväksikäyttämistä.
Jalkautuvassa nuorisotyössä pääkaupunkiseudulla tulee vastaan jopa kuukausittain epäilyksiä, että alaikäisten nuorten kokemusten taustalla saattaisi olla ihmiskauppaa tai sen kaltaista hyväksikäyttöä. Epäilykset ovat nousseet esiin nuorten avattua nuorisotyöntekijöille kokemuksiaan.
Nuorisotyö raiteilla -toiminnassa etsivää nuorisotyötä tekevä Sauli Taipale sanoo, että moni hyväksikäyttötapaus liittyy niin sanottuihin hatkalaisiin, jotka ovat lähteneet karkuun kotoa tai laitoksesta ja ovat erittäin haavoittuvassa tilassa.
”Hatkalaisille tehdään esimerkiksi rikollisia tekoja, tai heitä hyödynnetään rikollisessa toiminnassa.”
Tapauksia tulee Taipaleen työssä nyt vastaan enemmän kuin koskaan aiemmin hänen lähes kahdeksan työvuotensa aikana.
”Kyllä sitä huolestuu, että mikä tämän ilmiön suunta on.”
Rikosuhripäivystyksen palveluissa eivät korostu juuri hatkalaiset, vaan hyväksikäyttöä on koettu erilaisissa tilanteissa. Saara Pihlaja arvioi kuitenkin, että ilmiö on todennäköisesti hatkalaisten joukossa huomattavasti yleisempi kuin on tähän mennessä tunnistettu.
”Sosiaali- ja nuorisotyöntekijät kertoivat, että nuorten majoittamiseen ja piilotteluun liittyy muun muassa seksuaalista riistoa.
Ihmiskauppaan tässä yhteydessä liittyy turvattomassa tilanteessa olevan nuoren haavoittuvuuden hyväksikäyttöä ja uhrin ottamista valtaan.
Etsivässä nuorisotyössä vastaan tulleet epäilyt liittyvät esimerkiksi hatkassa ja vailla yösijaa olevien alaikäisten seksuaaliseen kaltoinkohteluun ja seksin myyntiin pakottamiseen. Nuoria saatetaan myös kiristää tai pakottaa rikoksiin, kuten huumeiden kuljettamiseen.
Lastensuojelun kehittämisyhteisön Pesäpuu ry:n Hatkassa-hankkeen raporttiin haastatellut sosiaali- ja nuorisotyöntekijät kertoivat, että nuorten majoittamiseen ja piilotteluun liittyy muun muassa seksuaalista riistoa.
Tyttöjä on esimerkiksi saatettu pakottaa pysymään asunnoissa ilman että heihin saa yhteyttä.
Ammattilaiset kertovat, että vastikkeellinen seksi ja ”sugardaddyt” kuuluvat nuorten puheissa jopa käsitteinä. Sugardaddyilla viitataan yleensä vanhempiin miehiin, joka kustantavat tai sponsoroivat asioita nuoremmalle seuralaiselleen.
Hatkassa-raporttiin kuullut ammattilaiset kertoivat myös kohdanneensa tilanteita, joissa vanhemmat nuoret myyvät nuorempiaan hatkassa ollessaan.
Nuorisotyö raiteilla -toiminnassa etsivää nuorisotyötä tekevä Sauli Taipale sanoo, että moni hyväksikäyttötapaus liittyy niin sanottuihin hatkalaisiin, jotka ovat lähteneet karkuun kotoa tai laitoksesta.
Myös Taipaleen mukaan tapauksiin liittyy tyypillisesti hyväksikäyttäjän valta-asema, mutta tekijäosapuoli ei ole välttämättä aina nuorta merkittävästi vanhempi.
”Siitä puhutaan vähemmän, että ohjaavana tahona ja tekijäpuolella saattaa olla samanikäinen tai vain vähän vanhempi henkilö.”
Taipaleen käsitys on, että jos hyväksikäyttäjä on lähempänä nuoren omaa ikää, tapahtumia ei välttämättä pidetä nuorten keskuudessa yhtä pahoina tai hyväksikäyttö painetaan helpommin villaisella.
”Vaikka teko olisi ihan samanlainen kuin jollain heidän standardiensa mukaan epämiellyttävämmällä ja vanhemmalla ihmisellä.”
Taipaleen mukaan lähtöasetelmana saattaa myös olla se, että hatkassa olevat nuoret pyrkivät saamaan aikuiselta jotain, esimerkiksi yösijan tai päihteitä. Joskus nuoret voivat aluksi ajatella jopa olevansa itse valta-asemassa.
”Mutta todellisuudessa he eivät pysty ohjaamaan tilannetta.”
Alaikäisiin hatkalaisiin kohdistuva mahdollinen ihmiskauppa tai sen kaltainen hyväksikäyttö on ilmiönä tuttu myös poliisille, sanoo rikoskomisario Pekka Hätönen Helsingin poliisista.
”Saamme järjestöiltä ja muilta matalan kynnyksen palveluilta suhteellisen paljon yleisen tason tietoa, että sitä tapahtuu ja siitä ollaan huolissaan.”
Yleisin huolenaihe on nuorten joutuminen seksuaalirikosten uhriksi. Poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö jää vielä enemmän pimentoon kuin tyttöihin kohdistuva.
”Yleisimmät tämäntyyppiset teot ovat seksuaalirikoksia, joissa vaaditaan nuorelta seksuaalipalveluja esimerkiksi majapaikkaa, ruokaa tai päihteitä vastaan.”
Nuorta saatetaan myös parittaa eteenpäin muille.
Muihin mahdollisiin tekomuotoihin kuuluu esimerkiksi nuoren pakottaminen myymälävarkauksiin tai huumerikoksiin vastineena majapaikasta.
Vaikka ilmiö on tiedossa, siihen liittyvien poliisille tulevien rikosilmoitusten määrä on pieni. Tämä kertoo Hätösen mukaan enemmänkin siitä, että teot jäävät viranomaisilta tyypillisesti piiloon.
Hätönen uskoo hatkassa olevien nuorten haluavan usein vältellä viranomaisten huomiota, jos he suhtautuvat kielteisesti ajatukseen, että heidät palautettaisiin sosiaaliviranomaisten huomaan tai sijoituspaikkaan.
”Ilmiössä isoimpia haasteita on varmaan se, miten nämä nuoret ja lapset motivoidaan kertomaan tapahtumista ja hakemaan matalammalla kynnyksellä apua.”
”Vaikka nuori tekisi myöhemmin rikosilmoituksen, se ei useinkaan etene esitutkinnassa näytön puutteen vuoksi.
Saara Pihlaja pitää hälyttävänä, ettei alaikäisiin kohdistuvaa ihmiskauppaa tunnisteta Suomessa ajantasaisesti. Hänen selvityksensä mukaan vain muutama prosentti hyväksikäytön ja epäillyn ihmiskaupan alaikäisistä uhreista sai apua tapahtuma-aikaan.
Parin viime vuoden aikana Rikosuhripäivystykseen ovat ottaneet yhteyttä yhä useammat täysi-ikäistyneet nuoret. He ovat joko edelleen olleet alaikäisenä alkaneessa hyväksikäyttötilanteessa tai alkaneet vuosia myöhemmin pohtia, olivatko alaikäisenä koetut tapahtumat hyväksikäyttöä.
Pihlaja muistuttaa, että nuoret ovat hyväksikäytön aikana olleet oppivelvollisuuden piirissä. Monet heistä ovat olleet asiakkaana joko lastensuojelussa tai muussa sosiaali- tai terveydenhuollon palvelussa. Osa on jopa saattanut olla tekemisissä poliisin kanssa ihmiskauppatilanteen aikana.
Pihlaja uskoo, että tilanteeseen olisi siis todennäköisesti ollut mahdollista puuttua.
”Rikosuhripäivystyksen tiedossa on tapauksia, joissa hyväksikäytön kohteeksi joutunut nuori on kertonut tilanteestaan viranomaisille tai muille aikuisille mutta tapaukseen ei ole pysähdytty, sillä oireilevan nuoren on uskottu keksineen tarinan.”
Vaikka nuori tekisi myöhemmin rikosilmoituksen, se ei useinkaan etene esitutkinnassa näytön puutteen vuoksi.
”Tämä voi olla nuorelle hyvin kuormittava kokemus sen jälkeen kun hän on lopulta päättänyt hakea apua ja kertoa tilanteesta ulkopuolisille.”
Keskeinen ongelma uhrien auttamisessa on se, että he eivät itse aina miellä olevansa uhrin asemassa – ainakaan heti.
”Uhrille voi tulla vasta vuosien päästä mieleen, että onko tässä ehkä ollut jotain rikollista, etenkin jos nuorella on taustalla aiempia kaltoinkohtelun kokemuksia”, Sauli Taipale sanoo.
Hänen mukaansa hyväksikäyttötilanteisiin voi liittyä nuorilla turvan hakemista tai rakastumista. Se saattaa vaikeuttaa tapahtumien oikean luonteen hahmottamista. Asioissa ollaan kenties jo todella pitkällä ennen kuin ongelmat huomataan.
Samaa kertoo Pihlaja: usein hyväksikäyttäjä on luotettavaksi koettu henkilö.
Yhteistä tapauksille ovat uhrin riippuvuussuhde epäiltyyn tekijään sekä uhrin alistaminen ja psykologinen kontrolli. Niiden avulla tekijä saa uhrin pysymään tilanteessa.
”Psykologisella kontrollilla hyväksikäytön uhri on saatettu tilanteeseen, jossa hän kokee, ettei voisi toimia toisin tai irtaantua siitä ilman vakavia seuraamuksia”, Pihlaja kuvailee.
””Alaikäiseen kohdistuvaan hyväksikäyttöön tulee aina puuttua, mutta nuorta on tärkeää kuulla siinä, miten hän itse toivoo tulevansa autetuksi.”
Osa nuorista on aikonut pyytää apua turvalliseksi kokemaltaan aikuiselta mutta ei ole seurausten pelossa uskaltanut tehdä tätä ennen täysi-ikäistymistä.
Rikosuhripäivystyksen tietoon tulleissa tapauksissa nuorille on ollut tärkeää, että he ovat ensin saaneet pohtia tilannettaan jonkun muun kuin viranomaisen kanssa, jotta nuoret ovat voineet itse kontrolloida asian etenemistä.
”Alaikäiseen kohdistuvaan hyväksikäyttöön tulee aina puuttua, mutta nuorta on tärkeää kuulla siinä, miten hän itse toivoo tulevansa autetuksi.”
Taipaleen mukaan yhteiskunta on nuorten elämän kannalta jäljessä lukuisissa asioissa. Nuoret etsivät sosiaalisesta mediasta tietoa ja puhuvat kyllä keskenään, mutta keskustelu aikuisten kanssa on hiipunut, hän arvioi.
Nuorten kanssa työskentelevät ammattiryhmät taas puhuvat liian usein eri kieltä kuin nuoret. Vanhanmallinen auktoriteettia painottava valistus ei Taipaleen mukaan tehoa – jos se on ylipäänsä koskaan tehonnut.
Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi koulussa on valistustunteja, osa nuorista on jo kokenut niin paljon, etteivät nuoret ja aikuiset enää puhu aiheista samalla tasolla.
”Osalla nuorista on niin kiire kokea ja aikuistua, että he eivät ole ehtineet edes asettaa omia rajoja ennen kuin niitä rikotaan.”