Kattava jakelu on paperilehden elämänlanka – Nyt mediayhtiöiden on elettävä todeksi sitoumuksensa lukijoiden palveluun

Suomalaiset päivälehdet ovat historiallisessa taitekohdassa, kun yhä useampi painettu lehti siirtyy 5- tai 6-päiväiseksi. Paperilehdellä on jatkossakin tärkeä roolinsa, mutta lopulta digitaalinen palvelu on se ydintehtävä, jonka varaan perinteisten lehtibrändien tulevaisuus rakentuu, kirjoittaa HS:n vt. vastaava päätoimittaja Antero Mukka.

Monet suomalaiset sanomalehdet ovat kertoneet luopuvansa paperisesta sunnuntaipainoksesta.

| Päivitetty

Lehtiyhtiön ydintehtävä ei ole paperin myynti. Tämä kiteytys kuultiin monessa media-alan johtajakoulutuksessa jo 2000-luvun alkuvuosina. Luontevana verrokkina oli musiikkibisnes, jonka vanhat lainalaisuudet järkkyivät uusien digitaalisten jakelumahdollisuuksien myötä. Mp3, iTunes ja lopulta Spotify syrjäyttivät vanhat tallennusmuodot, kuten LP- ja cd-levyt historian hämärään.

Musiikista tuli palvelua, kun se ennen oli ymmärretty kaupasta ostettavaksi hyödykkeeksi.

Näinä viikkoina tämä sama siirtymä pois perinteisestä julkaisualustasta etenee Suomessa suorastaan rytinällä. Useat maakuntalehdet ovat lyhyen ajan sisällä ilmoittaneet vähentävänsä painetun lehtensä ilmestymispäiviä. Kaleva, Karjalainen ja Ilkka-Pohjalainen luopuvat paperilehden sunnuntainumerosta, Hilla Groupin Keskipohjanmaa ja Kainuun Sanomat jatkavat enää viisipäiväisinä.

Jo aiemmin ilmestymistään ovat harventaneet muun muassa Lapin Kansa ja Itä-Savo.

Päätökset eivät ole olleet helppoja, mutta epäilemättä väistämättömiä. Jotain on pakko tehdä, kun sekä paperin hinta että energiakustannukset ovat karanneet käsistä. Levikkien laskiessa jaettavia lehtikappaleita on yhä vähemmän, mikä nostaa edelleen jakelukustannusten yksikköhintaa.

Sama kustannustason nousu heijastuu myös kotitalouksien ostovoimaan. Mainos- tai tilaajatuottojen kasvattamiseen on perin niukasti edellytyksiä.

Maakuntalehdillä on Suomessa tärkeä tehtävä, niin alueidensa elinvoimaisuuden, yhteenkuuluvuuden kuin demokratian toteutumisenkin kannalta. Oman alueen lehti on edelleen suurelle osalle suomalaisia se tärkein väylä luotettavaan tietoon siitä, mitä Suomessa ja maailmassa tapahtuu.

Mallikkaasti tehtävänsä hoitaneet maakuntalehdet ovat kantavia rakenteita sivistys-Suomen vankassa kivijalassa.

Tämä perintö ei katkea nytkään. Jakelupäiviä vähentämällä lehtiyhtiöt ovat tehneet aktiivisen valinnan – päättäneet asettaa lukijoidensa laadukkaan ja kattavan palvelun etusijalle. Karsimalla tuotanto- ja jakelukuluja mahdollistetaan media-alan työpaikkojen säilyminen ja sitä kautta paikallisen sisällöntuotannon häiriötön jatkuminen – yhdistelmänä digitaalista palvelua ja perinteistä lehtiformaattia.

Nyt lehtien on elettävä todeksi lupauksensa lukijoiden tarpeista huolehtimisesta. Jäljelle jäävien paperilehtien ja ennen muuta jokapäiväisten digikanavien tarjontaan kohdistuu uudessa tilanteessa paljon odotuksia.

Muutos on myös mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Digiajan kuluttajille verkkopalvelu on vääjäämättä se ydinfunktio, jonka varaan kunniakkaiden lehtibrändien tulevaisuus rakentuu.

On myös poliittisten päättäjien tehtävä punnita sitä, mikä merkitys riippumattomalla, moniäänisellä medialla on – vai riittääkö verorahoin ylläpidetty julkinen palvelu demokratian takeeksi. Kyse ei ole vähäpätöisestä valinnasta.

Helsingin Sanomat ilmestyy vastakin viikon jokaisena päivänä, myös paperimuodossa. Edes maan suurin sanomalehti ei ole kuitenkaan sivustakatsojan roolissa, kun muut harventavat ilmestymistään. Uudenmaan ulkopuolisessa Suomessa HS on täysin riippuvainen maakuntalehtien ympärille rakentuneista jakeluverkoista. Kun Kaleva tai Karjalainen luopuu sunnuntain lehdestään, loppuu myös sunnuntai-Hesarin jakelu samana päivänä. Tilattu lehti saadaan perille vasta maanantaina.

Eri puolilla Suomea asuvien, pitkäaikaisten ja uskollisten tilaajiemme kannalta tilanne on harmillinen, ja olen henkilökohtaisestikin siitä pahoillani. Paikallinen sanomalehti kuului jo lapsuudenkodissani Tornionlaaksossa arvostettuihin aamuriitteihin – oli arki tai pyhä. Nyt palvelutaso monilla seutukunnilla heikkenee. Pelkästään Hesaria varten ei korvaavan sunnuntaijakelun järjestäminen ole kuitenkaan mitenkään realistinen vaihtoehto.

HS:n painetun lehden sunnuntainumero on suomalainen mediainstituutio, jolla on myös tilaajien silmissä aivan erityinen asema. Uudessa tilanteessa meidän on silti syytä tarkastella mahdollisuuksia koko viikonlopputilauksen arvolupauksen vahvistamiseen. Jos tuhannet tilaajat eivät saa lehteään sunnuntain lukuhetkiinsä, kasvaa esimerkiksi lauantainumeron koettu painoarvo myös HS:n tuotepaletissa.

Toimiva jakeluverkko on painetun lehden elämänlanka. Paperilehdellä on sinänsä edessään uskottava tulevaisuus digipalvelujen rinnalla. Laadukas sisältö löytää kyllä lukijansa eri kanavissa – kunhan se saadaan jaeltua. On kuitenkin ilmeistä, että jokapäiväinen uutistarve täyttyy jatkossa entistäkin selkeämmin reaaliaikaisen verkkopalvelun kautta. Painetun lehden rooli painottuu aiempaa kirkkaammin sivistys- ja lukunautintopainotteisen premium-sisällön suuntaan.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkistaa ensi viikolla uuden digitaalisen syventävien sisältöjen tuotekokonaisuuden, joka tulee parantamaan myös painetun lehden lukijoiden saatavilla olevaa tarjontaa.

Paperilehti on panostus omaan elämänlaatuun, siitä ollaan valmiita maksamaan, kunhan laatulupaus pitää. Tämän tarpeen voi täyttää esimerkiksi viikonvaihdetilaus tai HS Viikon kaltainen viikkolehti, johon koostetaan houkuttelevimmat henkilöjutut, reportaasit ja palvelusisältö koko viikon ajalta. Jakelu päiväpostin mukana mahdollistaa kohtuullisen varman toimitusketjun lehden toimituksesta tilaajalle, myös sellaisissa maan kolkissa, joissa varhaisjakelua ei ole ylipäänsä tarjolla.

Suomalaiset päivälehdet ovat nyt historiallisessa taitekohdassa, ja panostukset korkealuokkaiseen, yleisön tarpeet aidosti huomioon ottavaan digipalveluun ovat sijoituksia lehtien oman tulevaisuuden varmistamiseen. Omat kokemuksemme kertovat siitä, että polku jopa piintyneestä printtilukijasta aktiiviseksi digipalveluiden kuluttajaksi on totta ja monien seniori-ikäistenkin valmiiksi tallaama. Ikä, koulutustaso tai asuinpaikka eivät ole esteenä, kun tarjolla on tarpeeksi kiinnostavaa digitaalista sisältöä – hyviä juttuja siis.

Toimituksina meidän on tehtävä hartiavoimin töitä sen varmistamiseksi, että sunnuntaiaamun painetun lehden kaipuu maakunnissa taittuu ennen pitkää kokemukseksi rikkaammasta ja runsaammasta sisällöstä. 2020-luvun journalismin maukkaimpia elämyksiä ryydittävät sittenkin ihan muut ainesosat kuin paperi ja painomuste. Katse on siksi syytä pitää tiukasti sisällön kehityksessä.

Kun Eurooppa sotii, Suomi liittyy Natoon, hyvinvointivaltio oireilee ja kaikenlainen informaatiovaikuttaminen valtaa sijaa, on luotettavalla tiedonvälityksellä tärkeämpi missio kuin aikoihin. Siksi sanomalehtien huomisella on väliä.

Hyvää kansanvallan juhlapäivää, arvon tilaajat ja lukijat. Meille sanomalehdessä tämäkin sunnuntai on tilaisuus osoittaa olevamme luottamuksenne veroisia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat