Enontekiö 8,9. Parainen 8,4.
Espoo 8,2. Helsinki 8,1. Tampere ja Jyväskylä 8,0. Turku 7,8. Vantaa 7,9.
Kouvola 7,7. Mikkeli 7,6. Salo 7,5. Muhos 7,3. Janakkala 7,2.
Yhdeksäsluokkalaisten päättöarvosanoissa on isoja eroja kuntien välillä, selviää Opetushallituksen tiedoista.
Kuntakohtaiset keskiarvot on laskettu kunnan kouluista sen perusteella, millaisia todistuksia ovat saaneet viime keväänä tai sen jälkeen peruskoulunsa päättäneet oppilaat. Lukuja ei ole painotettu oppilasmäärillä, ja osa kouluista saattaa myös puuttua aineistosta.
Helsingin koulujen eriarvoistuminen huolestuttaa tutkijoita ja poliitikoita, mutta oppimistulokset heittelevät lukujen valossa suuresti myös kunnasta toiseen.
Antaako koulunkäynti oppilaalle joissain kunnissa huonommat eväät jatko-opintoihin kuin toisissa? Vai onko kuntakohtaisia keskiarvoja edes mielekästä tuijottaa?
Ei ole, toteaa johtaja Jarkko Niiranen Opetushallituksesta.
”Eriytymiskehitystä tapahtuu yksittäisten koulujen, ei kuntien välillä.”
Samoilla linjoilla on johtava arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi).
Sosioekonomisilla syillä, kuten huoltajien koulutustaustalla, on vaikutusta oppimistuloksiin kaikkialla Suomessa. Koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat kuitenkin kasvaneet isoissa kaupungeissa ja niistäkin lähinnä Helsingissä, Espoossa ja Turussa.
””Vuosiluokat eivät ole veljiä keskenään. Koulukohtaiset oppimistuloksetkin voivat vaihdella vuosittain.”
Eriytymisen taustalla on myös muita sosioekonomisia syitä, esimerkiksi huono-osaisuuden kasautumista joillekin alueille.
Eriytymistä kiihdyttävä ”koulushoppailukin” on isojen kaupunkien ilmiö, sillä pienemmissä kunnissa lähikoulu on usein ainoa vaihtoehto.
Mitä pienempi paikkakunta ja vähemmän oppilaita, sitä enemmän yksittäisen oppilaan arvosanoilla on vaikutusta koko koulun ja kunnan keskiarvoon.
”Vuosiluokat eivät ole veljiä keskenään. Koulukohtaiset oppimistuloksetkin voivat vaihdella vuosittain”, Opetushallituksen Jarkko Niiranen sanoo.
Maaliskuun lopulla HS kertoi Paraisten Korppoossa sijaitsevasta Ulkosaariston koulusta, jossa yhdeksäsluokkalaiset oppilaat saivat viime vuonna päättötodistuksen keskiarvoksi 9,57. Koulun yhdeksänneltä luokalta pääsi kuitenkin viime vuonna vain kaksi oppilasta, joten heidän hyvä suoriutumisensa synnytti vahvan tilastoharhan.
Myös Enontekiön erinomaista tulosta selittää pieni oppilasmäärä.
Kuntien keskiarvot eivät aina myöskään kerro, mitä niiden taustalla on.
Esimerkiksi Janakkala oli 7,2:n keskiarvollaan yksi huonoimmin viime vuonna pärjänneistä kunnista. Opetushallituksen tiedoista selviää, että runsaan 16 000 asukkaan Janakkalassa on viisi yläkoulua, joista kolmessa keskiarvo alkoi viime vuonna 6:lla.
Kaikki kolme ovat kuitenkin pieniä erityiskouluja. Kun ne jätetään pois laskuista, jäljelle jää kaksi isompaa koulua, joissa kummassakin koulukohtainen keskiarvo on 7,9.
Se on jo vankkaa keskitasoa: 7,9 oli viime keväänä koko Suomen kaikkien peruskoulujen päättötodistusten keskiarvojen keskiarvo.
””Toisessa koulussa voi olla tapana, että halutaan olla kannustavia ja pyöristetään numeroita ylöspäin, kun taas toisessa ollaan tiukempia.”
Seuraava ongelma liittyy itse arviointiin. Se ei nimittäin ole yhteismitallista.
Suomessa perusasteella ei ole käytössä ylioppilaskirjoitusten kaltaista loppukoetta, jossa kaikki yhdeksännen luokan oppilaat arvosteltaisiin samoin perustein. Arvostelukäytännöt vaihtelevat koulusta – ja myös opettajasta – toiseen.
Sekä Opetushallituksen Niiranen että Karvin Metsämuuronen uskovat, että osa kuntakohtaisesta vaihtelusta selittyy arvostelukäytäntöjen vaihtelulla.
”Toisessa koulussa voi olla tapana, että halutaan olla kannustavia ja pyöristetään numeroita ylöspäin, kun taas toisessa ollaan tiukempia ja arvostellaan oppilaat niin sanotusti by the book [sääntöjen mukaan]”, Metsämuuronen sanoo.
Arviointiin vaikuttavat aina myös inhimilliset tekijät. Toiset opettajat antavat arvosanat puhtaasti osaamisen perusteella, kun taas toiset saattavat kompensoida heikkoa osaamista tuntiaktiivisuudella tai ihan vain sillä, että oppilas on hyväkäytöksinen ja ystävällinen, Metsämuuronen kertoo.
Opetushallitus on pyrkinyt korjaamaan tätä ongelmaa. Viime keväänä kouluissa otettiin käyttöön uudet, tarkemmat päättöarvioinnin kriteerit.
Kun ennen opettajille oli annettu arvosanan 8 kriteerit, nyt myös arvosanoille 5, 7 ja 9 on omat kriteerinsä.
”Uusien kriteereiden vaikutusta on kuitenkin vielä varhaista arvioida”, Opetushallituksen Niiranen sanoo.
Karvin Metsämuuronen suhtautuu uudistukseen skeptisesti. Hän uskoo, että inhimilliset tekijät vaikuttavat opettajien arviointiperusteisiin jatkossakin.
”Onhan niitä kriteereitä jo aiemminkin ollut, eivätkä opettajat ole niitä silti osanneet käyttää.”
”Moni jakaa arvosanat niin, että luokan paras saa kympin ja heikoin viitosen riippumatta siitä, mitä heidän todellinen osaamisensa on.
Keskiarvo ei kerro opetuksen laadusta. Myös todellisen osaamisen mittarina se on huono, Metsämuuronen sanoo.
Hän antaa esimerkin: Heikommassa koulussa opettaja kysyy matematiikan tunnin jälkeen, jäikö oppilaille jotain epäselvää. Melkein kaikki nostavat kätensä. Seuraavalla tunnilla opettajan on käytävä samat asiat uudestaan läpi. Kun paremman koulun opettaja kysyy samalla tavalla tunnin päätteeksi, luokassa ei nouse yhtäkään kättä ja opettaja voi siirtyä seuraavalla tunnilla asiassa eteenpäin.
Vaikka opettajilla on jo pitkään ollut käytössään erilaisia kriteereitä arvioinnin toteuttamiseen, moni jakaa arvosanat niin, että luokan paras saa kympin ja heikoin viitosen riippumatta siitä, mitä heidän todellinen osaamisensa on.
”Tutkimusten mukaan parhaiten pärjäävissä kouluissa kaikilta oppilailta vaaditaan enemmän kuin heikommin suoriutuvissa. Käytännössä se voi tarkoittaa, että hyvän koulun viitosen oppilas osaa oikeasti enemmän kuin heikomman koulun kympin oppilas”, Metsämuuronen vertaa kärjistäen.
Epätoivoon ei silti ole syytä. Vaikka koulujen väliset erot ovat Suomessakin viime vuosina kasvaneet, ne ovat edelleen varsin maltillisella tasolla moniin muihin OECD-maihin verrattuna.
”85 prosenttia putkesta ulos tulevasta tavarasta Suomessa on edelleen varsin tasalaatuista”, Metsämuuronen sanoo.
Oikaisu 19.4. kello 6.20: Korjattu otsikosta vanhahtava termi päästötodistus muotoon päättötodistus.