Perjantaina 18. marraskuuta helsinkiläinen Jukka Viljanen oli laittamassa mökkiä talviteloille Orimattilassa, Päijät-Hämeessä. Ennen kotiin lähtöä hän päätti vielä käydä metsässä katsomassa syksyn viimeisiä suppilovahveroita. Samalla Waylon-koira saisi vähän liikuntaa.
Waylon on Viipurista Suomeen tuotu kuusivuotias rescue-koira, jonka Viljaset olivat hankkineet kuusi viikkoa aiemmin Helsingin-kotiinsa. Sitä ennen koira oli viettänyt lähes koko elämänsä viipurilaisella koiratarhalla.
Metsäretki Orimattilassa meni kuitenkin pieleen. Metsässä Waylonin talutushihnan lukko petti ja koira livisti karkuun.
Siitä alkoi Waylonin uskomaton karkureissu, joka päättyi vasta neljä kuukautta ja satoja kilometrejä myöhemmin Etelä-Karjalassa.
Koiran karattua Jukka Viljanen jäi mökilleen viikoksi etsimään sitä.
Hän otti yhteyttä Etsijäkoiraliittoon, joka on vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö ja auttaa kadonneiden eläinten etsinnöissä. Sieltä Viljasen avuksi tulivat kouvolalaiset vapaaehtoiset Tiina ja Heikki Turunen etsijäkoirineen. He asettivat mökin läheisyyteen loukun, johon koiran toivottiin menevän.
Waylon pysytteli mökin lähialueilla useita päiviä. Se käväisi mökin pihassakin, mutta ei mennyt loukkuun.
Sitten Waylon hävisi, mutta vain hetkeksi.
Koirasta tehtiin päivityksiä Facebookiin lukuisiin ryhmiin, joissa jaettiin tietoja karanneista lemmikeistä.
Koirasta alkoi tulla havaintoja yhä kauempaa ja kauempaa. Koira liikkui ensin Päijät-Hämeen alueella mutta siirtyi sitten idemmäksi Kymenlaaksoon.
Waylon liikkui öisin. Se hakeutui lintujen ruokintapaikoille varastamaan talipötköjä ja metsästäjien jättämille haaskoille. Se tallentui valvonta- ja riistakameroiden kuviin.
Viljanen ja Turuset lähtivät liikkeelle aina, kun koirasta tehtiin havaintoja. Erilaisia loukkuja viritettiin paikasta toiseen.
Karkulaisen loukuttaminen oli kuitenkin vaikeaa. Waylon oli hyvin arka ja pakeni herkästi paikalta, kun se tuli jollain tavalla häirityksi.
”Olimme aina vähän jäljessä. Koira ehti aina jatkaa matkaa eteenpäin”, Viljanen kertoo.
Kului viikkoja, kuukausia.
Koirasta tuli havaintoja esimerkiksi Lahdesta, Lapinjärveltä, Myrskylästä, Elimäeltä, Pyhtäältä, Kotkasta, Miehikkälästä, Virojoelta ja Luumäeltä.
”Neljässä kuukaudessa oli välillä sellaisia jaksoja, jolloin se oli hävöksissä. Mutta lähes koko ajan olimme ihmisten havaintojen perusteella suhtkoht kartalla, missä se on liikkunut. Tämä oli mahtava apu etsinnässä”, Viljanen sanoo.
Tammikuussa Kotkassa Viljanen onnistui näkemään Waylonin vilaukselta, mutta koira jatkui karkumatkaansa.
”Välillä tuli epätoivoinen olo, kun siitä ei kuulunut mitään. Päivittäin mietin, että missä se on. Ahdisti vielä enemmän, kun katsoin mittarista, että ulkona oli kymmenen astetta pakkasta”, Viljanen kertoo.
Waylon havaittiin yhä idempänä, Etelä-Karjalassa saakka.
Kasarin seudulta läheltä Lappeenrannan ja Luumäen rajaa koira löysi lintujen ruokintapaikan, jossa oli tarjolla myös lihaa. Paikka oli rauhallinen, joten Waylon vieraili siellä useana yönä.
Viljanen ja Turuset veivät paikalle liiketunnistimella ja kameralla varustetun suurikokoisen loukkuaitauksen. Houkuttimeksi laitettiin lihaa. Kamera lähetti Viljasen sähköpostiin kuvaa, kun se havaitsi liikettä.
Loukkuaitaus oli paikoillaan usean yön, kunnes maaliskuun 23. päivän vastaisena yönä alkoi tapahtua.
”Waylon oli yhdentoista aikaan mennyt aitauksen ohi. Ajattelin, että nyt se saattaa sinne mennä. Kahden aikaan yöllä näimme, että nyt loukku on lauennut ja koira on sisällä aitauksessa”, Viljanen kertoo.
Hän lähti yöllä siltä istumalta poikansa kanssa kohti Etelä-Karjalaa. Myös Etsijäkoiraliiton Turuset lähtivät liikkeelle Kouvolasta. Lintujenruokintapaikan omistaja vahti, ettei koira rikkonut loukkua ja päässyt karkuun.
Puoli viiden aikaan aamuyöllä Viljaset ehtivät karkulaisen luo. Waylon oli suuressa loukutusaitauksessa rauhallisena ja tunnisti isäntänsä.
Kahden aikaan yöllä loukku oli lauennut, ja koira oli siellä sisällä. Riistakameran kuva.
Neljän kuukauden etsintä ja jännitys oli vihdoin päättynyt.
”Kun se löytyi, fiilis oli kyllä uskomattoman hieno. Että se loppui näin. Lopputulos olisi voinut olla ihan jotain muutakin”, Viljanen kertoo.
”Mieletön aikahan tuo neljä kuukautta on. Siinä on ollut myös kovia pakkasia. Hänellä on ollut kyllä uskomaton reissu.”
Orimattilan ja löytöpaikan välinen matka on noin sata kilometriä. Kun matkaan lisätään koiran kulkemat mutkat pitkin Päijät-Hämettä, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa, Viljanen arvioi Waylonin matkamittariin kertyneen satoja kilometrejä.
Viljasen mukaan koira oli kuitenkin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin mukaan se oli menettänyt painoaan ja lihaksiaan vain vähän.
Viljanen on kiitollinen Turusille ja muille vapaaehtoisille, jotka näkivät vaivaa karkulaisen etsinnöissä ja jäljityksessä.
”Ilman heitä emme olisi ikinä saaneet sitä kiinni”, hän sanoo.
”Etsijäkoiraliiton toiminta oli ihan korvaamatonta. Ja se, että ihmiset kertoivat havainnoistaan. Aika moni jätti paikalle myös ruokaa, että koira pysähtyisi sinne. Ihmisten auttamishalu on kyllä uskomatonta.”
Helsingin-kotiin palattuaan Waylon solahti välittömästi taas kotikoiran rooliinsa.
”Se oli heti kuin se ei olisi ikinä ollutkaan missään. Nyt se on ollut ehkä vähän sosiaalisempi ja haluaa olla mukana kaikessa. Se nauttii nyt kotona lämmöstä, rapsutuksista ja ruuasta”, Viljanen kertoo.
Waylon makoilemassa peitolla kotonaan Helsingissä.