Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kela esittivät viime viikolla, että Suomessa pitäisi ottaa käyttöön sokeri-, suola- ja rasvavero. Ne eivät kuitenkaan esittäneet konkreettisia ehdotuksia siitä, miten vero toimisi tai mihin se kohdentuisi.
”Vero on vasta idean asteella”, sanoo THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta.
Suomalaiset saavat ruokavaliostaan liikaa sokeria, suolaa ja kovaa rasvaa, millä on suoria vaikutuksia kansanterveyteen. Yli 30-vuotiaista suomalaisista miehistä on ylipainoisia yli 70 prosenttia ja naisista yli 60 prosenttia.
Epäterveelliseksi laskettavien tuotteiden kovempi verotus olisi THL:n ja Kelan mukaan keino puuttua kasvavaan ongelmaan.
Tervahaudan mukaan lausuman tarkoituksena oli herättää yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ja patistaa seuraavaa hallitusta sisällyttämään terveysperusteisen veron edistäminen tulevaan hallitusohjelmaan.
Jo edellinen hallitus päätti aloittaa terveysveron valmistelun. Lopulta se ehti muokata vain virvoitusjuomaveroa ja veron laajentaminen siirtyi tulevan hallituksen pöydälle.
Ennen vaaleja kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta puolsivat veron käyttöönottoa, mutta esimerkiksi kokoomus on sittemmin peruutellut.
Terveysveron käyttöönottoa vastustaa myös Elintarvikeliitto.
Tervahaudan mukaan yksi mahdollinen malli voisi olla sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön Sosten ehdotus.
Mallissa tuotteita verotettaisiin portaittain sen mukaan, miten paljon niissä on sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa, kertoo Sosten yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru.
Sosten ehdotuksessa vero ei olisi pelkkä ”herkkuvero”. Se siis koskisi kaikkia elintarvikkeita eikä vain epäterveelliseksi luokiteltavia tuotteita, kuten makeisia, keksejä tai perunalastuja.
Verorasitus kasvaisi käsi kädessä tuotteen sokeri- tai suolapitoisuuden tai kovan rasvan määrän kanssa, mutta vasta tietyn raja-arvon ylittyminen laukaisisi verovelvollisuuden ja määräisi veron suuruuden.
Mallissa raja-arvot perustuvat Sydänmerkki-kriteeristöön ja eri tuoteryhmillä on omat raja-arvonsa ja veroasteikkonsa. Sydänmerkki on Sydänliiton ja Diabetesliiton järjestelmä, joka kertoo tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta.
Tuotteiden ravintoaineiden suositeltavat raja-arvot vaihtelevat kuitenkin tuoteryhmittäin. Siksi esimerkiksi juustoja, makkaroita tai makeisia ei voi verrata keskenään, vaan niitä verrattaisiin toisiin saman tuoteryhmän tuotteisiin.
”Vero olisi kuitenkin sitä suurempi, mitä useampi ravintoaine ylittäisi Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot”, Kiuru kertoo.
Fakta
Sosten malli terveysverosta
0-veroluokka: 0-verollisia ovat kaikki tuotteet, jotka täyttävät Sydänmerkki-kriteeristön vaatimukset. Verottomia ovat myös marjat, hedelmät ja vihannekset.
I-veroluokka: Tuotteet, jotka ylittävät yhden Sydänmerkki-kriteeristön mukaan kriittiseksi määritellyn ainesosan raja-arvon.
II-veroluokka: Tuotteet, jotka ylittävät kahden tai useamman Sydänmerkki-kriteeristön mukaan kriittisiksi määritetyn ainesosan raja-arvon, ja tuotteet, jotka lainsäädäntö määrittää jo nyt voimakassuolaisiksi.
I- ja II-veroluokat voidaan toteuttaa progressiivisina, jolloin verotus kiristyy kriittisen ainesosan pitoisuuden kasvaessa.
Veroon liittyvät hyödyt
Voidaan vaikuttaa kaikkien epäterveellisiksi todettujen ainesosien saantiin.
Kattava veropohja saavuttaa kansanterveydelliset tavoitteet paremmin.
Laaja veropohja estää kulutuksen ohjautumisen muihin epäterveellisiin tuotteisiin.
Toimiessaan vaikuttaa sekä kuluttajien käyttäytymiseen että elintarvikkeiden tuotekehitykseen.
Veroon liittyvät ongelmat
Hallinnollisesti raskas.
Veron vaikutukset kulutuskäyttäytymiseen ja terveyteen selviävät vasta pidemmällä aikavälillä. Vaatii seurantaa ja arviointia.
EU-oikeudellisia haasteita, kun tietyt tuotteet rajataan verottomiksi. Toisaalta EU sallii verotuksen, jonka perusteena on kansanterveyden parantaminen.
Tutkimusten mukaan terveysveroilla voidaan ohjailla jossain määrin kulutuspäätöksiä, mutta niiden vaikutuksista esimerkiksi ihmisten kokonaisruokavalioon ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä.
Vaikka tiettyjä valmisteita siis kulutettaisiin vähemmän, ne voivat korvautua toisilla ja päivittäinen kalorien saanti pysyä silti ennallaan.
Sosten mallissa tämä on kuitenkin otettu huomioon.
”Mitä laajempi veropohja, sitä enemmän tuloja ja sitä suurempi vaikutus kansanterveyteen. Näin vältetään parhaiten myös kulutuksen siirtyminen vain toiseen epäterveelliseen tuotteeseen”, Kiuru sanoo.
Sosten hahmottelema valmistevero olisi hänen mukaansa mahdollinen toteuttaa, koska EU-asetus vaatii nykyään ilmoittamaan ravintoainepitoisuudet pakkauksissa.
”Tiedämme jo nyt, kuinka paljon esimerkiksi sokeria tietyt tuotteet sisältävät.”
Terveysveron vastustajat ovat esittäneet huolensa siitä, että vero kasvattaisi ruokakorin hintaa tilanteessa, jossa monen kuluttajan talous on jo valmiiksi tiukoilla.
Kiurun mukaan veron tarkoituksena ei kuitenkaan ole kauttaaltaan nostaa ruoan hintaa.
”Emme halua kaiken ruoan kallistuvan, vaan ainoastaan epäterveellisen. Kuluttaja voisi vaikuttaa ruokakorinsa hintaan tekemällä terveellisiä valintoja.”
Terveysveron vastustajat myös pelkäävät, että vero vaikuttaisi yritysten haluun investoida tuotantoon tai tutkimukseen ja kehittämiseen. Sillä voisi olla myös työllisyyttä heikentävä vaikutus.
Esimerkiksi Fazer ilmoitti jo, että sen Lahteen valmistuvaan tehtaaseen siirtyy aiemmin suunniteltua pienempi osa makeisten tuotannosta. Yhdeksi syyksi mainittiin sokeriverokeskustelun luoma epävarmuus tulevasta.
Sosten malli voisi kuitenkin kannustaa elintarviketeollisuutta kehittämään tuotteitaan niin, että vero ja hintojen nousu olisi jopa mahdollista välttää, Kiuru uskoo.
”Veron porrastaminen voisi kannustaa valmistajia esimerkiksi muuttamaan tuotteiden koostumusta terveellisemmiksi. Ihmiset voisivat kuluttaa tuttuja tuotteita, mutta esimerkiksi vähemmän sokeria sisältävinä.”
Kiurun mukaan näin on käynyt esimerkiksi Britanniassa virvoitusjuomaveron yhteydessä: tuotteiden myynti ei vähentynyt, mutta kuluttajat saavat nyt niistä vähemmän sokeria.
Kiuru uskoo, että elintarviketeollisuus voisi tarttua haasteeseen myönteisenä kannustimena ja kehittää tuotteistaan jopa vientivaltteja, kun koko läntinen maailma kamppailee ylipainon ja lisääntyvien elintasosairauksien kanssa.
”Samalla terveelliset valinnat kiinnostavat yhä useampia.”
Suomessa kokeiltiin makeisveroa vuosina 2011–2017, mutta siitä luovuttiin EU:n vaatimuksesta.
Myös Markku Tervahauta uskoo, että vero voisi kannustaa elintarviketeollisuutta kehittämään tuotteitaan. Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että toimivan veromallin luominen saattaa olla vaikeaa.
”Toivoisin, että tuleva hallitus asettaisi nyt työryhmän, joka selvittäisi veron plussat ja miinukset.”
Esimerkiksi Tanskassa kokeiltiin rasvaveroa, mutta se kumottiin jo vuoden jälkeen, koska sillä ei ollut vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen. Sen sijaan veron katsottiin heikentävän tanskalaisyritysten kilpailukykyä ja tuottavan valtiolle hallintokuluja.
”Vuosi on kuitenkin hyvin lyhyt aika seurata asiaa”, Tervahauta sanoo.
Hänen mukaansa verotus voisi ensi alkuun koskea paljon sokeria sisältäviä tuotteita.
”Jos se sitten havaittaisiin tehokkaaksi keinoksi ohjailla kuluttajien valintoja, veron käyttöä voitaisiin laajentaa myös suolaa ja kovaa rasvaa sisältäviin tuotteisiin.”
Suomessa oli käytössä makeisvero vuosina 2011–2017. Siitä luovuttiin, koska EU arvioi veron kilpailua vääristäväksi. Tämän lisäksi makeisvero koski vain makeisia ja jäätelöitä mutta jätti ulkopuolelle esimerkiksi keksit ja suklaavanukkaat.
Ulla Kiurun mielestä pitäisi jo lopettaa makeisveroon viittaaminen ja aloittaa keskustelu puhtaalta pöydältä.
”Kumotun makeisveron pohjalta ei ole mielekästä arvioida toisenlaisten veromallien toimivuutta.”
Kiuru muistuttaa, että sokerivero eri muodoissaan on jo käytössä yli 40 maassa ja muun muassa Maailmanpankki ja Maailman terveysjärjestö WHO suosittelevat sitä.
”Kokemukset alkoholi- ja tupakkaverosta antavat myös vahvaa näyttöä siitä, että hinnan nousu vaikuttaa tuotteen kysyntään.”
