Kimalaiskuningattaret ovat heränneet maakoloissaan ja lähteneet liikkeelle. Ne etsivät pesäkoloa ja ruokaa – siitepölyä ja mettä.
Espoon Kauklahdessa, kerrostaloalueen reunalla olevassa metsikössä pölyttäjillä riittää jo puuhaa. Sinivalkoisena hehkuva niitty on täynnä pystykiurunkannuksia ja valkovuokkoja.
Vähitellen harjaantumatonkin silmä havaitsee niityllä elämää. Jokunen tarhamehiläinen on lennossa, mutta ennen kaikkea suuret kimalaiskuningattaret pörräävät kukkien keskellä. Juuri niitä täällä ollaan etsimässä.
Kimalaishoidon asiantuntija Erkki Kaarnama ja mehiläisasiantuntija Arto Koljonen kulkevat niityllä haavin ja muovipurkkien kanssa ja tarkkailevat maastoa. He keräävät kimalaiskuningattaria uutta pölyttäjähanketta varten.
Tarkoitus on kokeilla kotimaisten kimalaisten kasvattamista, jotta kauppapuutarhoille ja marjaviljelmille saataisiin kotimaisia pölyttäjiä. Lisäksi hankkeessa kehitetään tarhamehiläisten käyttöä kasvihuoneissa ja kasvutunneleissa.
”Luonnonpölyttäjät ovat vähentyneet muun muassa torjunta-aineiden käytön vuoksi”, Koljonen kertoo.
Nykyisin tarhakimalaiset tuodaan Suomeen Keski-Euroopasta. Niiden mukana Suomeen voi päästä vierasta geeniperimää sekä myös tauteja ja loisia, joita suomalaisilla luonnonkimalaisilla ei ole.
Kimalaiset ovat Suomessa tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiä, Kaarnaman mukaan paljon parempia kuin mehiläiset.
”Kimalaiset pystyvät lentämään myös hämärässä ja pimeässä sekä kostealla säällä toisin kuin tarhamehiläiset”, Kaarnama kertoo.
Hän on kasvattanut kimalaisia lapsesta saakka, viitisen vuosikymmentä.
Mehiläisasiantuntija Arto Koljonen (vas.) ja kimalaishoidon asiantuntija Erkki Kaarnama keräävät kimalaisia hankkeessa, jonka tavoitteena on saada kauppapuutarhoihin kotimaisia pölyttäjiä.
Arto Koljonen pyydystää kimalaiskuningattaren pystykiurunkannusten kukasta.
Suomessa on tavattu kaikkiaan 38 erilaista kimalaislajia. Espoolaisniityllä lentelee lähinnä mantu- ja kontukimalaisia.
Kaikkia kiinni saamiaan kimalaisia Koljonen ja Kaarnama eivät kelpuuta mukaan tutkimushankkeeseen. Ainoastaan sellaiset otetaan talteen, jotka vielä etsivät pesää.
Keltaiset siitepölypallot kertovat, että kimalaiskuningattarella on pesä.
”Emme halua tuhota pesiä”, Kaarnama sanoo.
Oman pesäkolonsa jo löytäneet kimalaiskuningattaret tunnistaa takajaloissa olevasta siitepölystä. Jos kimalaisella on jaloissaan keltaiset siitepölypallot, se päästetään vapaaksi.
Kimalaiskuningatar perustaa uuden pesän valmiiseen onkaloon, esimerkiksi myyrän tai hiiren koloon.
Riittävästi ruokaa kerättyään kuningattaret kömpivät pesään munimaan. Niillä on tärkeä tehtävä synnyttää uusi kimalaisyhdyskunta kasveja pölyttämään.
Pölyttäjähankkeeseen valikoituneet kontukimalainen (vas.) ja mantukimalainen päätyvät seuraavaksi kasvatustarhaan.
Pölyttäjät ovat elintärkeitä, mutta hääppöisesti niillä ei mene. Eri puolilla maailmaa on havaittu pölyttäjähyönteisten määrän vähentyneen.
Pölyttäjien väheneminen uhkaa heikentää monen viljelykasvin satoa ja siementuotantoa. Esimerkiksi Kiinassa pölytetään jo nyt omenankukkia käsin.
Mehiläiset, kimalaiset ja kukkakärpäset ovat korvaamattomia ruoantuotannolle, sillä yli 75 prosenttia maailman viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Kolme neljäsosaa ruokakasveista on osittain riippuvaisia hyönteisten kuljettamasta siitepölystä.
Pölytyksestä hyötyvät etenkin hedelmät ja marjat sekä kasvikset ja yrtit. Ilman pölyttäjiä myös esimerkiksi mustikan ja rypsin satotasot jäävät alhaisemmiksi.
Mantukimalaisen raidat ovat sitruunankeltaiset.
Suomessakin on merkkejä pölytysvajeesta, joskin pölyttäjien määrä on pysynyt vakaampana kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Pölyhyöty-hankkeessa selvisi, että pölyttäjät eivät ole Suomessa vähentyneet laajamittaisesti viime vuosikymmeninä.
Tutkimuksen mukaan pölyttäjien suurimmat riskit ovat muun muassa sopivien elinympäristöjen väheneminen ja mesikasvien heikentyminen.
Pölyttäjille tärkeitä elinympäristöjä ovat pellonpientareet, pellon ja metsän reunavyöhykkeet, kesannot ja niityt.
Kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet sekä monet muut perinteisen maatalouden muovaamat elinympäristöt ovat käyneet vähiin. Tämä sekä torjunta-aineiden käyttö ja ilmastonmuutos vaikuttavat pölyttäjien määrään.
Pölyttäjät ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi hyönteispölytyksen rahallinen arvo maataloudelle on merkittävä.
Pölyhyöty-hankkeessa laskettiin arvio eri viljelykasvien hyönteispölytyksen arvosta. Tulokset osoittivat, että pölyttäjät tuottavat vuosittain Suomen maataloudelle noin 50 miljoonaa euroa taloudellista lisäarvoa.
Luonnonpölyttäjien huvetessa erilaisten pölyttäjäpalveluiden kysyntä on kasvanut: mehiläispesiä kuljetetaan Suomessakin tiloille ja viljelmille pölyttämään.
Erityisesti hedelmän- ja marjanviljelijät ovat alkaneet vuokrata pesiä lähiseudun tarhaajilta.
Toistaiseksi kuitenkin esimerkiksi tomaatinpölytyksessä käytettävät kimalaispesät ovat tuontitavaraa Keski-Euroopasta. Tähän haetaan muutosta kimalaiskeräyksellä ja Suomen mehiläishoitajain liiton Kotimaisia pölyttäjiä kaupallisille puutarhaviljelmille - hankkeella.
Onnistuessaan hanke monipuolistaa pölytyspalvelutarjontaa ja vähentää tuontipölyttäjien aiheuttamia ongelmia. Samalla tuettaisiin kotimaisten puutarhaviljelmien omavaraisuutta.
Oikaisu 9.5. kello 10.12: Täsmennetty mehiläispesien vuokrausta käsittelevää kohtaa. Vuokrattavat mehiläispesät eivät ole tuontitavaraa Keski-Euroopasta vaan ostokimalaispesät.
Lue lisää: Mehiläisiä tappavaa hermomyrkkyä syydetään Suomen pelloille – Nyt EU vihelsi pelin poikki