Kansainvälisessä ilmastokeskustelussa kenties vaikutusvaltaisin suomalainen, Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, on saanut suomalaistutkijat hämmentymään.
Ihmettelyn syynä ovat Taalaksen puheet Suomen ilmastopolitiikasta sekä metsistä ja niiden hiilinieluista. Väitteet ovat jopa päinvastaisia kuin tiedeyhteisön enemmistö ja huippututkijoista koostuva Suomen ilmastopaneeli ovat esittäneet.
Tuoreimpana kriittistä ääntä on korottanut ympäristöjärjestö: Suomen luonnonsuojeluliitto lähetti viikko sitten Taalaksen työnantajalle WMO:lle avoimen kirjeen. Pontimena oli Taalaksen haastattelu maaliskuussa Ylen Ykkösaamussa.
Kirjeen mukaan Taalaksen väitteet vaikuttavat kielteisesti Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan. WMO:ta pyydetään selventämään, kuinka laajasti pääsihteerin puheet perustuvat ilmastotieteeseen ja edustavatko ne koko järjestön kantaa.
Petteri Taalas on toiminut Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerinä vuodesta 2016. YK:n alaisen järjestön tehtävä on muun muassa koordinoida ilmastoasiantuntijoiden yhteistyötä.
Arvostelua herättävät ilmastoguruksikin kutsutun Taalaksen lausunnot muun muassa hiilinielujen merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Taalas arvostelee Suomen ilmastopolitiikkaa liiallisesta painottumisesta metsien hiilinieluihin, kun ydinasia hänen mielestään on fossiilisten päästöjen vähentäminen.
”Suomen ilmastokeskustelu on ollut osin oudoilla raiteilla. Mittasuhteet ovat olleet ajoittain hukassa”, Taalas kirjoittaa vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessaan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (Tammi).
Suomen erikoisuus on Taalaksen mukaan huomion kiinnittäminen hiilinieluihin: siihen, kuinka paljon enemmän metsät sitovat hiilidioksidia kuin vapauttavat ilmakehään. Ilmasto-ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista puuttumatta fossiilienergian käyttöön, Taalas korostaa.
Tutkijat ovat kummissaan. Kukaan asiaan kunnolla perehtynyt tutkija ei ole väittänyt, ettei fossiilisiin päästöihin pitäisi puuttua. Sekä fossiilisten päästöjen vähentämistä että hiilinieluja tarvitaan, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan siedettävälle tasolle.
Suomen päästövähennystavoitteet on määritelty ilmastolaissa, jossa tavoitteet tiukkenevat asteittain vuosina 2030, 2040 ja 2050. Tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2035 tukeutuu lisäksi nieluihin.
Suomen ilmastopaneeli listasi helmikuussa suuntaviivat kohti hiilineutraalia Suomea. Raportin mukaan energia- ja muun teollisuuden fossiiliset päästöt vähenevät jopa ennakoitua nopeammin, eli tältä osin ei ole suurta huolta. Sen sijaan maankäytön hiilinielujen romahtaminen vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista.
Taalas kertoo pitävänsä Suomen hiilineutraaliustavoitetta sinänsä myönteisenä ja tavoittelemisen arvoisena.
”Hiilinielut ovat yksi osa ilmastonmuutoksen hillintää ilman muuta, mutta keskeisin asia on fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen”, Taalas sanoo HS:lle.
”Hiilineutraaliustavoite perustuu hiilinieluihin, mutta metsien kasvun hidastumisen ja myös lisääntyneiden hakkuiden myötä tavoitteen kanssa tulee ongelmia. Mitä sitten tehdään, on poliittinen kysymys.”
Suomi on Taalaksen mukaan edennyt päästöjen vähentämisessä mallikkaasti, kolmanneksi eniten maailmassa vuosina 2005–2019. Hän korostaa myös metsien kasvun merkitystä hiilen sitojana.
”Suomen hyvin kasvavat metsät ovat sitoneet merkittävästi hiiltä viimeisten 50 vuoden aikana. Luonnonvarakeskuksen mukaan kasvu on hidastunut metsien ikärakenteen johdosta.”
Metsät ovatkin olleet nettohiilinielu koko Suomen kasvihuonekaasujen tilastohistorian ajan eli vuosina 1990–2021. Tätä tuoreempaa tietoa ei vielä ole.
Kymmenen viime vuoden aikana hiilinielu on kuitenkin pienentynyt selvästi. Taustalla on Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan paitsi kasvun heikkeneminen myös runsaina pysyneet hakkuut.
Lue lisää: Metsien hiilinielun romahdus varmistui – Syynä ennätykselliset hakkuut
Jos vuosien 2010–2021 trendi jatkuu, metsät muuttuvat Suomessa päästölähteeksi vuonna 2025, toteaa Suomen ympäristökeskus (Syke) tuoreessa raportissaan.
Tilanteen korjaamiseksi selkein keino on Syken mukaan hakkuiden vähentäminen. Nykyisellä hakkuutasolla Suomi ei pysty täyttämään EU:n jäsenmailleen asettamia tavoitteita.
Lue lisää: Syke: Suomen metsien hiilinielu jää liian pieneksi hakkuiden vuoksi
Taalas puolustaa suomalaista metsien käyttöä. Hän muistuttaa, että Suomi hyötyy metsien käytöstä taloudellisesti ja metsät ovat osa hyvinvointivaltion rahoitusta.
”Metsien kohdalla isoin asia globaalisti on ei-uusiutuvien trooppisten metsien hävittämisen lopettaminen. Se on eri tason ongelma kuin Suomen metsien hakkuut. Boreaaliset metsät kuitenkin uusiutuvat 50–100 vuodessa.”
Tutkimusten valossa metsien hakkuiden kasvattaminen ei ole ilmastoteko.
Esimerkiksi Suomen ilmastopaneeli totesi raportissaan toukokuussa 2022, että metsästä poistettu puumäärä vähentää hiilivarastoa pitkäksi aikaa.
Syken johtava tutkijan Sampo Soimakallion mukaan hiilinielujen merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa on olemassa täysin aukotonta tutkimustietoa. Niihin perustuvat muun muassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n skenaariot.
”IPCC:n skenaariot sisältävät kaksi viestiä. Fossiilisissa päästöissä on tarpeen saada aikaan valtavan jyrkkä lasku, ja samaan aikaan on lisättävä hiilen sidontaa. Nieluja on kasvatettava siitä huolimatta, että päästöt painetaan alas”, Soimakallio sanoo.
Metsäbiomassalla on korvattu ja voidaan korvata fossiilisia päästöjä. Soimakallion mukaan biomassan käytön ja maankäytön nielun välillä on kuitenkin väistämätön vaihtosuhde: mitä enemmän biomassaa otetaan, sitä pienemmäksi nielu muuttuu.
”Ilmiö on globaali”, Soimakallio toteaa.
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen muistuttaa blogissaan, että Suomi ei sooloile nielupolitiikassaan vaan sen puitteet löytyvät Suomen ja EU:n maankäyttösektoria koskevasta lainsäädännöstä.
”Puheet, että Suomessa olisi hiilinieluharhaa eikä asiaa pohdittaisi muissa maissa, ovat täysin perusteettomia”, Ollikainen kirjoittaa vastauksenaan Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) edustajan kolumniin.
Metsien osalta tutkimusta ja keskustelua on käyty myös Ruotsissa, Norjassa, Irlannissa, Tanskassa ja Virossa.
”Suomen tulee keskittyä aitoihin ilmastohaasteisiin eikä sortua harhaisiin vastakkainasetteluihin ja virheellisiin väittämiin”, Ollikainen toteaa.
WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas arvostelee Suomen ilmastopolitiikkaa päästövähennysten aliarvioimisesta ja liiallisesta keskittymisestä hiilinieluihin.
Taalaksen puheilla on merkitystä. Hänellä on vaikutusvaltaa, ja häntä myös kuunnellaan.
YK:n alainen WMO isännöi IPCC:n sihteeristöä. IPCC:n raportit toimivat kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden pohjana.
Suomessa Taalas on usein esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kuultavana. Vaalien alla varsinkin perussuomalaiset perustelivat näkökantojaan Taalaksen lausunnoilla painottaessaan, ettei Suomen kannata tehdä enemmän kuin muut.
Erityisen ongelmallista on, että Taalaksen lausunnoista ei aina käy ilmi, mihin hänen esittämänsä arviot perustuvat, toteavat Bios-tutkimusyksikön tutkijat.
”Huolimaton asiantuntijapuhe mobilisoidaan helposti torjumaan tai viivyttelemään ilmastotoimia”, Bios-tutkijat totesivat maaliskuussa.
Kyse on osin näkökulmista. Taalas katsoo ilmastonmuutosta globaalista näkökulmasta, jossa kriittisiä ongelmia ovat tuhoisten sääilmiöiden lisääntyminen, jäätiköiden sulaminen ja meriveden pinnannousu.
Suomen ilmastopolitiikassa on ollut esillä viime aikoina ja etenkin vaalien alla kansallinen ja eurooppalainen näkökulma. Suomi ei saavuta EU-velvoitteita ilman kansallista politiikkaa, jolla päästöjen ja nielujen kehitystä ohjataan.
”On hienoa, että Suomella on kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, mutta on myös hyvä pitää mielessä globaali näkökulma”, Taalas toteaa ja muistuttaa, että hiilineutraalisuuden tavoitevuosi 2035 on Suomen itsensä määrittelemä.
WMO:lle avoimen kirjeen lähettänyt Suomen luonnonsuojeluliitto puolestaan muistuttaa, että muidenkin kehittyneiden maiden tulee asettaa keskimääräistä tiukemmat tavoitteet.
Kyse on reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Ilmastotuhoista kärsivät jo kaikkein köyhimmät maat, jotka eivät ole muutosta aiheuttaneet.
”Teollisuusmaiden velvollisuus on toimia etukenossa. Se on historiallisiin päästöihin ja taloudelliseen kyvykkyyteen perustuvaa vastuuta, joka sisältyy myös Pariisin ilmastosopimukseen”, painottaa luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho.
Maaliskuussa myös YK:n pääsihteeri António Guterres vetosi kehittyneisiin maihin, että ne aikaistaisivat tavoitteitaan kohti vuotta 2040. Hän muistutti, ettei ilmastonmuutosta saada kuriin nykyisellä tahdilla.
