Kolarista Turkuun ja Raahesta Savonlinnaan. Muistot grillikioskeista elävät ympäri Suomen. Tämä kävi ilmi, kun HS:n pyysi lukijoiltaan muistoja takavuosien grillieväistä. Niitä halusivat kertoa kymmenet lukijat.
Kolarilaiselle kohta 70-vuotiaalle miehelle ovat jääneet mieleen Kajaanin ja Nokian grilliherkut. Kajaanissa hän oli nauttinut lihapiirakan, jonka sisällä oli lenkinpätkä ja perunamuusia. Nokialla hän kokeili paikallista erikoisuutta Kuumaa koiraa, jonka maku oli ikimuistoinen.
”Se oli todella erikoinen: possumunkki, jossa oli kaksi nakkia sisällä.”
Kuuma koira Vaakon Nakki -grillillä Tampereen Pispalassa. Sokerimunkkiin kääritty makkaraherkku on alun perin kotoisin naapurikunnasta Nokialta, missä yksi kyselyyn vastanneista kertoo maistaneensa erikoista annosta.
Turkulainen nainen muistelee lapsuutensa 1990-luvun Mikkeliä, jossa grilliruoka vei isän toiseen todellisuuteen: maito muuttuikin hyväksi ruoan kanssa.
”Tuli aina joskus käytyä perheen kanssa syömässä nakkikiska Suomi-grillillä. Muistan elävästi, kuinka hyvältä munahampurilainen maistui. Mieleen jäi myös se, että maitoa inhonnut isäni tilasi aina sen ruokajuomaksi.”
Suomi-grilli lopetti muutama vuosi sitten.
Mies odotti lumisateessa grilliruokaa nakkikioskilla 1970-luvulla.
Aliisa Karhumäki tarjoili asiakkaille ruokaa Jaskan grillin luukulla Helsingissä maaliskuussa 2015.
Raahelainen mies kuvailee Mummon grillin olleen 1980-luvulla legendaarinen. Mieleen on jäänyt grillin ”upein annos” kinkku-munasämpylä, jossa oli paksuja kinkkusiivuja, useita paistettuja kananmunia ja muita tykötarpeita.
”Annos oli niin iso, ettei kukaan pystynyt syömään kahta. Itsekin yritin, ja vaikka pystyin pizzeriassa syömään kolme isoa pitsaa, niin kahta kinkku-munasämpylää en pystynyt syömään.”
”Helmin höyrymakkara Kankaanpään torin laidalla. Helmi keitti itse sinappinsa, jonka veroista ei enää mistään saa. Makkarana oli Aallon lenkkiä. Helmi laittoi voipaperiin monesti lenkkien päätypaloja ekstrana. Kaikki tunsivat Helmin kioskin.” – Nainen, Kankaanpää
Lue lisää: Perinteisiä grillikioskeja uhkaa katoaminen
Varkaudessa oli Helsingissä asuvan nelikymppisen miehen mukaan ”legendaarinen grilli”, jota kutsuttiin Tumin puljuksi.
”Tumi tunnettiin erityisesti 10 pihvin ja 10 sämpylän Kerrostalo-burgerista, mutta myös siitä, että jos pyysi kaikki mausteet, saattoi mukana tulla vähän mitä sattuu savumuikuista nallekarkkeihin.”
Miehelle on jäänyt mieleen myös se, että grillinpitäjä muisti hänet vielä kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
”Ei ole ketjumestoissa paljon muistettu. Grilleistä pitäisi tehdä jokin historiikki”, mies kirjoittaa.
Tori-grillin asiakkaita Kouvolan kauppahallin edustalla arviolta 1970-luvun lopulla.
Makkaraperunat kaikilla mausteilla Rovaniemellä Alakunnaksen grillillä vuonna 2013.
Kiteellä asuva mies muistelee Grilli-Poroa Nurmeksen Porokylässä. Annokset eivät hänen mukaansa olleet kaksisia, mutta paikassa oli autokaista, mikä oli vielä tuolloin Suomessa harvinaista. Grillillä käynti oli aina myös sosiaalinen tapahtuma.
”Tyttökaverin kanssa kerättiin kolikot taskunpohjilta ja ostettiin pelkät ranskalaiset – pyydettiin sinappi toiseen ja ketsuppi toiseen päähän pahviastiaa (sinappi minulle ja ketsuppi tyttökaverille). Tämä entinen tyttökaveri on ollut vaimoni kohta jo 35 vuotta.”
Grilli-Poron autokaista Nurmeksessa lokakuussa 1987.
Kuusikymppinen helsinkiläismies kertoo Helsingissä Tullinpuomin Shellin vieressä olleesta Tullinpuomin grillistä. Mies kurvasi melkein joka viikonloppu grillille taksilla baarista ja tilasi aina Tullinpuomin erikoisen.
”Otin aina satsin himapakettiin ja köpöttelin sitten kotiin nauttimaan ateriasta, joka sisälsi lihapiirakan, pihvin, nakkeja ja kunnon töräyksen majoneesia. Kerran erehdyin ostamaan saman satsin selvin päin, ja ei se aivan niin taivaalliselta maistunutkaan kuin pienessä sievässä. Siihen loppui grillillä käynti, ja jonkin ajan kuluttua grilli sitten lopettikin.”
”Pälkäneen Laitikkalassa Virtasen kioskista sai 70-luvulla tietysti jäätelötötteröitä, mutta luukulta sai tilata vaikka leikkuupuimurin. Sitä ei saanut heti mukaansa, mutta seuraavalla viikolla pääsi hakemaan.” – Mies, Kangasala
”Ihan parasta ja mitä kaipailen oli nyt jo lopetetun Tintin grillin makkaraperunat Aura-kastikkeella Helsinginkadulla Kalliossa. Ikävä on kova, vaikka Kallio on jo asuinalueena vaihtunut Vantaalle. Myös meetvurstihampurilaista kaiholla muistelen.” – Nainen, Vantaa
Oululaista Renun erikoinen -annosta muistelevat useat vastaajat.
Helsingissä nykyisin asuvan miehen mukaan annokseen kuului ranskanleipämäinen paahdettu pitkä leipä, jonka väliin tuli jauhelihapihvi, makkaralättyjä, paistettu kananmuna, vähän vihreää ja kaikki mausteet. Kyytipojaksi kuului ottaa puoli litraa kylmää kevytmaitoa.
”Aijaijai että oli hyvää. Kerran kaveriporukan kanssa kunnioitettiin muistoja yhteisessä kesätapaamisessa Tornionjokivarressa. Porukalla rakenneltiin Renun erikoinen joka ukolle. Aika lähelle aitoa päästiin.”
Moni grilli on hävinnyt katukuvasta viime vuosikymmeninä. Vuonna 2005 kuvattu, Rullagrillinä tunnettu lankarullakioski siirrettiin varastoitavaksi Tampereen rautatieaseman vierestä vuonna 2017.
