Kilpisjärven kylänraitin eli valtatie 21:n äänimaisemaa hallitsee generaattoreiden jurskutus. Kymmenien tien reunaan pysäköityjen asuntovaunujen ja autojen akut on ladattava jotenkin.
Pilkkikilpailuihin tulleet majoittuvat omin avuin, koska pienen kylän majapaikoissa ei ole paikkoja läheskään kaikille.
Iltayhdeltätoista aurinko on vaivoin ehtinyt laskea horisontin taakse ja nousee alle viiden tunnin päästä.
Kilpisjärven kilpailuissa moottoroidut kairat ovat kiellettyjä, joten reiät pitää tehdä hartiavoimin. Perjantaina kilpailuaikaa oli tunnin verran.
Kilpisjärven yö ei enää toukokuun alussa pimenny puolilta öin. Pariskunta käveli Talonpoika Lallin keikalta tietä pitkin pohjoiseen.
Osin asfaltille ja pientareelle pystytetyn vihreän telttasaunan piipusta tupruaa savu. Ohi kävelevä mies ilmoittaa saunan lämmittäjille hakevansa pyyhkeen ja tulevansa löylyihin.
”Passaako”, mies varmistaa ja kävelee nauraen pois.
Useimmat Lapin hiihtokeskuksista hiljenevät vapun jälkeen. Nyt paikallisilla ja matkailualan ihmisillä on aikaa viettää hiljaisempia viikkoja ennen kesäsesongin viriämistä.
Voi lähteä vaikka pilkkikilpailuihin, joissa ei vuosittain saada yhtään mitat täyttävää kalaa.
Torniolaiselle Paula Keskitalolle tuli äkkilähtö Kilpisjärvelle, joten pilkkivarusteet jäivät ottamatta mukaan. Keskitalo ei ole muistinsa mukaan pilkkinyt monta kertaa elämänsä aikana: ”En tunne ketään, joka olisi hurahtanut pilkkimiseen aikuisiällä.” Matkaseurana Keskitalolla ja haaparantalaisella Suvi Immosella oli puolisot.
Sallan Hautajärvellä asuvat Raimo ja Kirsi Ahola ovat sallalaisten tuttaviensa mukaan himopilkkijöitä. Lauantaiaamuna Raimo Ahola grillasi makkaraa pienoisgrillillä, jonka mittoja hän ei tilatessaan huomannut katsoa. Ennen kilpailua Aholat aikoivat mennä pilkkimään muuten vain. ”Kyllä sieltä kalaa saa, mutta ei kisa-alueelta”, Raimo Ahola sanoo.
Pohjoisimmassa Lapissa valon tulo on äkkinäisempää kuin muussa maassa.
Kilpisjärvellä kaamoksen ja yöttömän yön väliin mahtuu 130 päivää. Toukokuun alussa yöttömän yön alkuun on kaksi viikkoa.
Aurinko laskee puolitoista tuntia myöhemmin kuin Helsingissä ja nousee tuntia aikaisemmin. Hämärää riittää enää pari tuntia.
Toukokuussa Kilpisjärvellä on maassa lunta ja järvi jäässä. Tuore lumi voi heijastaa takaisin jopa 95 prosenttia auringonvalosta.
Ilmatieteen laitoksen tutkija Kaisa Lakkala tarkasti toukokuun alun kokonaissäteilyn Vantaan ja Pallastunturin mittauspisteillä.
Lakkalan mukaan kokonaissäteily on Etelä-Suomessa ja pohjoisessa Lapissa jotakuinkin yhtä suurta juuri lumen heijastusvaikutuksen ansiosta.
”Pohjoisessa on usein avoimempaa ja laajempi horisontti. Taivaalta tulee enemmän hajasäteilyä, ja siksi kokemus kirkkaudesta on suurempi.”
Lahtelainen kuvataiteilija Jaakko Vuorenmäki huomasi pilkkikilpailut ajaessaan kolmen viikon vapaalaskumatkalta Norjasta ja leiriytyi telttaansa. Vuorenmäki kertoo haaveilleensa Kilpisjärven pilkkikilpailuista pitkään. Hän lainasi Oiva Alaluusuan kairaa, mutta se jäi jumiin jäähän.
Pohjois-Norjan Bardufossissa asuva Maren Brattli Guldberg käy Kilpisjärvellä perheensä mökillä. Yleensä hän pilkkii pienillä järvillä vuoristossa. Keväällä norjalainen nukkuu vähän vähemmän kuin tavallisesti. Kilpisjärven pilkkikilpailuihin hän on viime vuosina osallistunut harvemmin: ”Otan aurinkoa samalla. Ehkä puolet tästä on pilkkimistä.”
Oulussa ja sitä pohjoisempana asuvien ihmisten unen määrä ja laatu muuttuvat keväällä.
”Kun valoa on vuorokausi toisensa jälkeen liikaa, unen laatu heikkenee. Eniten unettomuutta on kesäkuukausina”, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.
Juuri pohjoisimman Lapin kevään vaikutuksia ihmisiin ei ole sen tarkemmin tutkittu. Partonen arvelee, että kesän aiheuttamat oireet ja muutokset eivät ehkä ole niin haittaavia kuin talvisin ilmenevät oireet.
”Pohjoisessa Lapissa asuu melko vähän ihmisiä. Pienestä porukasta pitäisi löytää ihmiset, joita kiinnostaisi olla mukana tutkimuksessa kesäisin.”
Ihmisen elimistö myös sopeutuu Partosen mukaan runsaaseen valoon.
"Lisäksi on psykologista sopeutumista, eikä oireiden anneta haitata omaa mieltä niin paljon. Toisaalta liiallisen valon sääntely on helpompaa kuin valon puutteen paikkaaminen.”
Partosen mukaan suurin osa suomalaisista pitää juuri kesää parhaana aikana voinnin kannalta: on valoisaa ja lämmintä.
”Nyt se toistaiseksi on näin, mutta ilmastonmuutoksen edetessä mielikuva voi muuttua, kun tukalat hellejaksot pitenevät ja yleistyvät.”
Kaamosoireita on sen sijaan tutkittu Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä Kanadassa ja Alaskassa.
Kairanarikka keikkapaikaksi pystytetyn teltan nurkalla.
Aurassa asuva Vilho Sieppi kokeili pilkkinaamaria, jonka Siepin pilkkivalmentaja antoi muoniolaissyntyiselle miehelle. Naamarin on tarkoitus suojata paitsi auringolta myös tuulelta. Keväisin Sieppi suuntaa pohjoiseen: ”Työt estävät pohjoisessa olemista, vaikka olenkin eläkeläinen. Kohta saa elää vähän vapaammin.”
Kevät on luontevaa aikaa pilkkiä, sanoo kuusamolainen kalastaja ja tietokirjailija Markku Myllylä.
”Pilkkikalat tuntuvat keväällä noudattavan auringon rytmiä. Ja onhan jäällä mukava olla, kun on valoa.”
Pilkkiminen vakiintui Suomessa suosituksi talvikalastustavaksi 1960-luvulta lähtien. Myllylän mukaansa keskeistä suosion kasvussa oli jääkairateknologian kehitys.
”Avannon teko tuuralla tai kirveellä oli aika tuskaisaa. Niitä ei kovin monta jaksanut tehdä.”
Modernin kierteellisen kairan keksijänä pidetään Urho Rantasta. Nykyään myytäviä kairoja kutsutaan yhä ur-kairoiksi.
Myllylän mukaan pilkkiminen on talvikalastustavoista helpoimpia. Sen suosiota selittää myös muuttuminen jokamiehenoikeuteen sisältyväksi kalastustavaksi.
”Alun perin pilkkiminen tuli Suomeen 1800-luvun alkupuolella venäläisten sotilaiden mukana, jotka kalastivat Helsingin edustalla merellä. Parinsadan vuoden aikana pilkkiminen on levinnyt koko maahan”, Myllylä kertoo.
Etelä-Suomessa pilkkikausi on viime vuosina lyhentynyt lämpimien talvien seurauksena.
”Hyvä jos pääsee tammi–helmikuussa muutamia kuukausia pilkkimään. Kuusamossa sentään pääsee vielä jäälle marraskuusta äitienpäivään.”
Sallalaiset Mervi ja Lauri Soppela odottelevat kahvin keittymistä asuntovaunussaan. He ovat käyneet Kilpisjärven pilkkikilpailuissa vuosikausia ja ajoivat paikalle kaksi päivää ennen kilpailuja. Lauri Soppelasta keväällä tuntuu iltaisin virkeämmältä. Välillä aamukahville tulee noustua jo neljältä. Matkailuyrityksessä työskentelevä Mervi Soppela herää töihin yhtä lailla aikaisin.
Sunnuntaiaamuna matkailuajoneuvojen letka alkoi harventua jo ennen viimeistä kilpailurupeamaa.