Katujengirikoksista tunnettu Milan Jaff sai perjantaina rangaistuksen, joka puhutti, koska se vaikutti niin lievältä.
Jaff sai kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä lapsenraiskauksesta sekä raiskauksesta aiempien tuomioidensa päälle.
Pelkästään törkeän lapsenraiskauksen vähimmäistuomio on neljä vuotta, joten näytti siltä, että Jaff selvisi huomattavan vähällä ja sai siis eräänlaisen paljousalennuksen.
Helsingin käräjäoikeus itsekin totesi, että oikeudenmukainen seuraamus törkeästä lapsenraiskauksesta olisi ollut Jaffin tapauksessa viisi ja puoli vuotta vankeutta, raiskauksesta se olisi antanut hänelle kaksi ja puoli vuotta.
Mistä ero johtuu? Vastauksen antaa rikosoikeuden professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta.
Hänen mukaansa kyse ei ole sinänsä paljousalennuksesta vaan Suomessa omaksutusta yhtenäisrangaistusjärjestelmästä.
”Käytännössä hän sai lähes neljäntoista vuoden tuomion eli ollaan lähellä yhteisen rangaistuksen enimmäismäärää, joka on viisitoista vuotta”, Melander sanoo.
”Tässä tapauksessa oli taustalla kaksi aiempaa tuomiota ja nämä kaikki syytteet olisi voitu käsitellä yhdessä oikeudenkäynnissä, jossa niistä olisi annettu yksi yhteinen rangaistus”, Melander sanoo.
Olennaista on, että Jaff tuomittiin viime vuonna Kymenlaakson käräjäoikeudessa törkeästä pahoinpitelystä vuoden ja kahden kuukauden rangaistukseen ja lisäksi Helsingin käräjäoikeudessa kymmenen vuoden rangaistukseen tapon yrityksestä ja muista vakavista rikoksista.
Perjantaisessa tuomiossaan Helsingin käräjäoikeus katsoikin, että nämä kaikki rikokset olisi voitu tekoaikojensa puolesta käsitellä yhdessä oikeudenkäynnissä. Sen tuomio olisi ollut todennäköisesti kestoltaan samaa luokkaa eikä paljousalennuksesta olisi puhuttu, niin kuin nyt, kun tuomiot ovat erillisiä.
Rikoslain mukaan aiempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana seikkana, jos teot olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Rangaistusta laskettaessa pohjana on törkein rikos eli tässä tapauksessa tapon yritys, muut teot tulevat sen päälle.
Melanderista onkin tavallaan harhaanjohtavaa sanoa, että Jaff tuomittiin perjantain tuomiossa vain kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomioon. Tosiasiassa pitää hänen mukaansa katsoa samalla aiempia tuomioita eli laskea kaikki yhteen. Silloin ollaan lähellä maksimia.
”Ajatellaan esimerkiksi kumulatiivista järjestelmää, jossa kaikki lasketaan yhteen. Silloin esimerkiksi sadasta petoksesta saisi kolme kuukautta jokaisesta, joten lopputulos olisi 25 vuotta. Siinä olisi selvä epäsuhta, kun taposta voi saada enimmillään kaksitoista vuotta.”
Asiaan kiinnitti huomiota Twitterissä perjantaina myös toimittaja Rami Mäkinen.
Sen sijaan hieman erilainen paljousalennustilanne saattaa syntyä vakavissa huumerikoksissa, kun maahan tuodaan kymmeniä tai satoja kiloja aineita.
Jos tekijä on päättänyt ottaa riskin kiinnijäämisestä tuodessaan isoja eriä maahan, hänen saattaa kannattaa tuoda niitä todella valtavasti, koska tiettyjen rajojen jälkeen enimmäisrangaistus ei enää näytä nousevan yli kolmentoista vuoden.
Yhdestä törkeästä huumausainerikoksesta maksimi on kymmenen vuotta. Jos tekoja on useampia, maksimi on kolmetoista vuotta eikä se voi olla korkeampi, Melander muistuttaa.
Tällaisen kysymyksen käsittely alkoi tiistaina Helsingin hovioikeudessa niin sanotussa Katiska 2 -jutussa. Tässä huumejutussa Niko Ranta-aho tuomittiin vain kahden vuoden rangaistukseen, kun hänellä pohjalla oli jo yhdentoista vuoden tuomio Katiska 1:stä.
Syyttäjät vaativat aiemmin käräjäoikeudessa Katiska 2:sta kolmentoista vuoden enimmäisrangaistusta. Käräjäoikeus ei hyväksynyt, vaan totesi, että ennen tuomion antamista tehdyt rikokset tuomitaan ikään kuin rangaistus olisi annettu samalla kertaa.
