Diplomaattinen suoja on niin vahva, että se voi estää yksityishenkilön pääsyn käsiksi omaisuuteensa.
HS kertoi Ruotsissa olevasta venäläisten asuttamasta kerrostalosta, jota talon nykyinen omistaja ei saa hallintaansa.
Ruotsalainen asianajaja ja kiinteistösijoittaja Stefan Häge osti kerrostalon Tukholman lähistöltä. Hän ei ole kuitenkaan päässyt taloonsa, koska talossa oleilevat Venäjän kansalaiset eivät suostu poistumaan talosta.
Talon omisti aiemmin Venäjän valtio. Talo kytkeytyi osaksi mutkikkaita kiistoja, joita puitiin eri oikeusasteissa. Lopulta Ruotsin korkein oikeus salli talon pakkomyynnin, jonka seurauksena talo päätyi nykyiselle omistajalleen.
Talossa oleilevat venäläiset eivät maksa vuokraa eivätkä talon juoksevia kuluja. Häge maksaa talon kulut, vaikka talo ei ole hänen hallinnassaan.
Ruotsin ulkoministeriön mukaan Ruotsi ei voi puuttua tilanteeseen, koska talossa oleskelevat venäläiset ovat diplomaatteja. Heitä suojaa Wienin yleissopimus, jossa on määritelty diplomaattien koskemattomuus.
Voisiko sama tapahtua myös Suomessa?
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä se olisi epätodennäköistä. Näin arvioi kansainvälisen oikeuden tutkijatohtori Ukri Soirila Helsingin yliopistosta.
”Tämä on aika poikkeuksellinen tilanne. Siksi en usko, että olisi kovin todennäköistä, että näin tapahtuisi. Mutta ei se mahdotonta olisi”, hän sanoo.
Kiistellyn ruotsalaistalon edessä on venäläiskilvin varusteltuja autoja.
Suomen ulkoministeriöstä kerrotaan, ettei ulkoministeriö voi kommentoida yksittäistapausta.
Ulkoministeriön lakimies Hanna Rantala viittaa yleisellä tasolla Wienin yleissopimuksen. Sen mukaan diplomaattiedustajat ja heidän perheenjäsenensä ovat loukkaamattomia ja koskemattomia. Käytännössä se tarkoittaa, että he nauttivat lähes täydellistä vapautusta vastaanottajamaan tuomiovallasta, ulkoministeriön protokollapalveluiden verkkosivuilla kerrotaan.
Koskemattomuus koskee myös esimerkiksi edustuston tiloja, kulkuvälineitä ja edustajien yksityisasuntoja. Se tarkoittaa sitä, että paikallisviranomaiset eivät voi mennä tiloihin sisälle ilman lähettäjävaltion suostumusta.
”Kyseiset tilat ovat vapautetut etsinnästä, pakko-otosta, takavarikoinnista tai täytäntöönpanotoimenpiteistä”, Rantala kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Isäntämaan on huolehdittava, että edustustojen koskemattomuutta kunnioitetaan.
Soirila kertoo esimerkin vuodelta 1984, jolloin Libyan Lontoon edustustosta ammuttiin laukauksia kadulle. Siitä huolimatta Britannian viranomaiset eivät menneet sisään edustustoon vaan kunnioittivat sen koskemattomuutta. Poliisi suojasi ihmisiä evakuoimalla alueen.
”Voi keskustella, onko näin pitkälle menevälle suojelulle tarvetta. Mutta ainakin silloin 1960-luvulla, kun sopimus on solmittu, on katsottu, että se on tarpeen. Se on yksi maailman ratifioiduimmista sopimuksista, ja valtiot noudattavat sitä tarkkaan”, Soirila sanoo.
Wienin sopimuksessa määritellään myös se, miten isäntävaltio voi vastata siihen, jos diplomaatti- tai konsuliedustaja käyttää jollain tavalla hyväksi koskemattomuuttaan. Esimerkiksi ruotsalaistapauksessa puhutaan myös vakoiluepäilyistä.
Soirilan mukaan vakoilusta epäilty diplomaattista suojaa nauttiva henkilö voidaan julistaa persona non grataksi eli ei-toivotuiksi henkilöiksi, jolloin hänen on poistuttava maasta.
Edustuston koskemattomuuteen vakoiluepäilyt eivät kuitenkaan vaikuta.
”Ymmärrän, miksi Ruotsin viranomaiset eivät anna tehdä sille mitään. Valtiot kunnioittavat koskemattomuutta tosi vahvasti. Mutta tuntuuhan se kohtuuttomalta, että ihmisellä on iso omaisuus, jota hän ei voi käyttää millään lailla”, hän sanoo.
Soirila huomauttaa, että ruotsalaistalon poikkeuksellinen tilanne on saanut alkunsa poikkeuksellisesta toimesta. Eli siitä, että Ruotsin korkein oikeus salli Venäjän omistaman talon pakkomyynnin, minkä seurauksena talo päätyi yksityisomistukseen.
Päätöksen tarkemmat perustelut eivät ole Soirilan tiedossa.
”Yleisesti pidän tosiaan epätodennäköisenä, että tällainen tilanne syntyisi myös Suomessa johtuen siitä, että talo päätyi ruotsalaismiehen haltuun niin poikkeuksellisissa olosuhteissa.”
