Korkeakouluopinnoissa ei välttämättä saa suomenkielistä opetusta. Mall of Triplan kaltaiset nimet kohottavat verenpainetta. Työkaverit ja nuoriso tilkitsevät tai jopa korvaavat suomensa englannilla, eikä ravintoloissakaan aina pärjää äidinkielellään.
Keskustelu englannin kielen yhteiskunnallisesta asemasta on runsasta ja usein tunteikasta. Lisäksi siinä on monta eri tasoa, jotka vaihtelevat arkisista tilanteista poliittisiin linjauksiin ja kietoutuvat keskustelussa herkästi toisiinsa.
Toiset tahtoisivat kitkeä turhana pidetyn englannin kaikkialta, toiset pikemminkin vahvistaa englannin asemaa tai jopa virallistaa sen aseman Suomessa.
Miten saada selkoa rönsyilevään keskusteluun? Entä kuinka todellinen on englannista maalattu uhkakuva?
Tutkittu tieto on jäänyt keskustelussa varjoon, sanoo Itä-Suomen yliopiston englannin kielen professori Mikko Laitinen.
Hän johtaa valtioneuvoston tilaamaa ja rahoittamaa Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla -tutkimusta, joka valmistuu syksyllä. Tarkoituksena on selvittää, kuinka laajaa ja järjestelmällistä englannin käyttö on suomalaisessa yhteiskunnassa ja vaikuttaako se palvelujen saantiin kotimaisilla kielillä.
Laitinen kertoo jo tässä vaiheessa, etteivät tutkimusryhmän havainnot ole linjassa ainakaan pahimpien suomen kielen taantumista koskevien pelkojen kanssa.
”Selkeä päätuloksemme on, että suomella ei ole mitään hätää. Se ei ole muuttumassa esimerkiksi kyökkikieleksi.”
Laitisen mukaan suomi on eri puolilla yhteiskuntaa selvästi pääkieli: sen osuus on kaikissa tutkimukseen tehdyissä kyselyissä yli 90 prosenttia. Tutkimuksen perusteella englanti nähdään elinkeinoelämässä ja julkishallinnossa lähinnä työkaluna muiden kielten joukossa.
”Yksi osa englantikeskustelua on uhka: englanti tulee ja tappaa. Tätä ei näe meidän tuloksissamme eikä aiemmissakaan tutkimuksissa.”
Vastaavia pelkoja oli jo 1990-luvulla, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Laitinen toteaa. Nekin osoittautuivat suurelta osin liiallisiksi.
Laitinen ei ole englannin asemaan liittyvässä tutkimuksessa ensikertalainen: hän oli mukana jo viitisentoista vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa tehdyssä kansallisessa kyselytutkimuksessa, jonka tulokset olivat pääosin samansuuntaisia kuin nyt.
Professori Mikko Laitinen (toinen oik.) johtaa Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla -hanketta. Lisäksi hankkeessa ovat mukana projektitutkija Sara Backman (vas.), yliopistotutkija Paula Rautionaho ja emeritaprofessori Sirpa Leppänen.
Itä-Suomen yliopiston tekeillä oleva tutkimus koostuu kolmesta kyselystä ja valtavasta määrästä sosiaalisen median viestejä.
Ensimmäinen kysely tehtiin yrityksille yhteistyössä Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa. Toinen kysely kohdistui kuntiin, Kelaan, ely-keskuksiin ja hyvinvointialueisiin. Kolmannessa taas pureuduttiin tiedeyliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.
Kyselyissä selvitettiin muun muassa sitä, paljonko organisaatioissa käytetään englantia, missä tilanteissa siihen päädytään ja korvaako se kotimaisilla kielillä järjestettyjä palveluja. Vastauksia tuli yhteensä noin 1 750, ja ne jakautuvat tasaisesti ympäri maata.
Tutkimuksen someaineistossa taas on muun muassa noin viidentoista vuoden viestit kaikilta 164 kunnalta, joilla on Twitter-tili. Laajasta aineistosta kartoitetaan esimerkiksi sitä, kuinka yleinen englannin kieli on viesteissä ja ovatko sen käyttöyhteydet ja käyttäjien sosiaaliset verkostot erilaisia kuin suomen kielen.
Fakta
Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla
Itä-Suomen yliopiston hanke, jonka tilaaja ja rahoittaja on valtioneuvosto. Liittyy hallituksen vuonna 2021 julkaisemaan päivitettyyn kansalliskielistrategiaan.
Neljän kielentutkijan tavoitteena on selvittää, ovatko suomen ja ruotsin elinvoimaisuus ja käyttöala kaventumassa englannin kustannuksella.
Koostuu kolmesta kyselytutkimuksesta ja runsaasta sosiaalisen median aineistosta.
Alkanut elokuussa 2022, päättyy syyskuun 2023 lopussa.
Hanke jakaa Twitterissä tietoa jo valmistuneista tuloksista.
Englannin korostunut asema korkeakouluissa on ollut viime aikoina keskustelussa muun muassa kielentutkija Janne Saarikiven tekemän selvityksen vuoksi.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen perusteella korkeakoulumaailma onkin englannin kannalta ainoa vaaran paikka, Mikko Laitinen kertoo. Tämäkin koskee lähinnä tiedekorkeakouluja.
”On silti pidettävä mielessä, että kyse on hyvin marginaalisesta joukosta: puhutaan esimerkiksi huippututkijoiden saamisesta Suomeen.”
Laitisen mukaan korkeakouluihin kannattaisi joka tapauksessa luoda järjestelmiä kotimaisista kielistä huolehtimiseen.
”Tieteen kieltä on vaikea ohjata. Tiede on itseohjautuva järjestelmä. Lisäksi korkeakoulut haluavat olla autonomisia: mitä vähemmän ulkopuolista ohjausta, sitä parempi. En kuitenkaan aivan huolettomana seuraa tätä tilannetta.”
Ihmisten puheeseen uivat anglismit ja englanninkieliset nimet eivät ole osa Itä-Suomen yliopiston tutkimusta. Laitinen pitää niistä käytävää tunteikasta keskustelua enemmän ”hälynä” kuin keskeisenä seikkana.
”Kielipoliittiset linjaukset ovat paljon merkittävämpi asia. Toisaalta niistä on vaikea keskustella, kun julkinen keskustelu pyörii Mall of Triplojen ympärillä. Se jostain syystä ärsyttää ihmisiä, nousee tietoisuuden yläpuolelle.”
Helsingin Pasilassa sijaitsevan Mall of Triplan eli Triplan kauppakeskuksen englanninkielinen nimi on saanut osakseen paljon paheksuntaa.
Laitinen muistuttaa, että lainaaminen muista kielistä on luonnollinen osa ihmiskieltä. Merkittävä osa suomen kielen sanastosta on saatu muualta jo kauan sitten – samoin englannin sanastosta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että puhumme kuin ryhmät, joihin haluamme kulloinkin samastua.
Siihen on syynsä, miksei venäjä tai kiina ole maailmankieli, Laitinen toteaa. Yhdysvallat on tätä nykyä vahvoilla niin teknologiassa, kulttuurivirtauksissa kuin poliittisen ja sotilaallisen vallankin kannalta. Se kasvattaa myös englannin valta-asemaa.
”Kieli on kokonaisuudessaan valtaa. Jos jokin kieli on maailmankieli, se johtuu valtarakenteista.”
Laitinen kertoo tunnistavansa myös sosiaalisen median kasvattaman paineen englannin käyttöön. Hän huomauttaa kuitenkin, että yhteiskunnan rakenteet toimivat yhä kotimaisilla kielillä: esimerkiksi oikeudenkäynnissä ei voi yhtäkkiä ilmoittaa vaihtavansa kieltä.
Lisäksi poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään lähes yksinomaan suomea ja ruotsia, samoin uutisissa. Kotimaiset kielet voivat Laitisen mukaan hyvin myös kirjallisuudessa ja taiteissa ylipäänsä.
Yksi englannin asemaan liittyvä jakolinja on Janne Saarikivenkin usein esiin nostama maahanmuuttajien kahtiajako niin sanottuihin kansainvälisiin menestyjiin ja pienituloisiin.
Suomessa pärjätäkseen menestyjillä ei välttämättä ole lainkaan samanlaista painetta opetella suomen kieltä kuin pienituloisilla. Myös Laitinen on sitä mieltä, ettei tätä kehitystä ole tarpeen pönkittää virallistamalla englannin kielen asema.
”Ei kannata luoda sellaista yhteiskuntaa, jossa jokin osa pystyy toimimaan eri säännöillä ja ’eliitillä’ on eri kieli kuin muulla kansalla.”
Jos virallistamiseen silti päädyttäisiin, sen tueksi tarvittaisiin järeitä rakenteita, Laitinen sanoo.
”Englanti ei ole vain tekninen päätös. Esimerkiksi organisaatioissa sen käyttöönottoon vaaditaan kielenhuoltajia ja avainterminologian miettimistä. Toivottavasti ei ajauduta tilanteeseen, joissa vaikkapa osaston sihteeri joutuu pohtimaan perjantai-iltana, miten sanotaan englanniksi toimeentulotukipäätös.”
Toisaalta osa englantiin liittyvistä jakolinjoista tuntuu jäävän keskustelussa helposti sivuun. Yksi niistä liittyy maantieteeseen.
Usein kuultu huoli ravintoloiden asiointikielen vaihtumisesta englanniksi koskee edelleen vain pientä osaa Suomesta, Laitinen sanoo.
”Keskustelussa tuoksuu Helsinki-keskeisyys. En ole nähnyt samaa keskustelua Itä-Suomessa. Toki pohjoisessa asiaan voi vaikuttaa matkailu, mutta Itä-Suomessa, Pohjanmaalla tai Hämeessä tämä keskustelu ei ole mitenkään relevantti.”
Tampereen yliopiston Hervannan-kampuksella sijaitsevan ravintola Newtonin seinällä siteerataan Hohto-elokuvaa. Englannin käytön yleistyminen myös ravintoloissa on saanut monet huolestumaan.
Laitinen kertoo suhtautuvansa ravintolakeskusteluun ylipäänsä hieman kaksijakoisesti. Kyse ei välttämättä ole lainkaan joidenkin ravintoloiden tietoisesta pyrkimyksestä polkea suomen kieltä vaan esimerkiksi yksittäisten työntekijöiden erilaisista elämäntilanteista.
”He saattavat olla opiskelijoita tai vasta tulleita, jotka on työllistetty matalalla kynnyksellä. Minusta on hieman hassua, että tältä porukalta vaaditaan nopeasti vahvaa kielitaitoa.”
Syksyllä valmistuvassa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa ei siis ole merkkejä englannin luomasta laajamittaisesta paineesta. Samalla tutkimusryhmä haluaa painottaa kansalliskielten vaalimisen tärkeyttä.
”Suomi on kuitenkin liian pieni kielialue säilyäkseen erillisenä saarekkeena. Elinkeinoelämä on verkottunut, ja kansainvälisenä kielenä toimii englanti”, Laitinen sanoo.
Hänestä kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Suomeen tulijoilla on kannustimet opetella maan kieltä.
Valtioneuvosto odottaa hankkeelta myös toimenpide-ehdotuksia. Niitä on vielä liian aikaista julkistaa, mutta luvassa on Laitisen mukaan kovia ja pehmeitä keinoja. Kovat koskevat todennäköisesti organisaatioiden toiminnan säätelyä ja pehmeät esimerkiksi yksilöiden kannustamista suomen kielen rohkeaan käyttöön ja monikielisyyteen.
”Yksityistä kielenkäyttäjää ei voi syyllistää.”
Fakta
Suomen kielen asemasta tehdään selvitystyötä muuallakin
Itä-Suomen yliopiston tutkimus ei ole ainoa parhaillaan käynnissä oleva hanke suomen kielen aseman selvittämiseksi: oikeusministeriö nimitti viime vuoden loppupuolella selvityshenkilön kartoittamaan suomen kielen tilannetta.
Selvityshenkilönä on Helsingin yliopiston suomen kielen professori ja suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja Tiina Onikki-Rantajääskö. Hän laatii selvityksen suomen yhteiskunnallisesta asemasta ja haasteista. Lisäksi Onikki-Rantajääskö antaa ehdotuksia kielipoliittisiksi tavoitteiksi.
Selvityshenkilön puolentoista vuoden mittainen toimikausi päättyy huhtikuun 2024 lopussa.