Saimaan uhanalaiset vaelluskalat hyötyisivät merkittävästi, mikäli voimalaitospato purettaisiin Heinäveden Palokista ja koskireitti kunnostettaisiin vaelluskalojen lisääntymisalueiksi.
Koskien ennallistaminen olisi ainutlaatuinen suurhanke, josta hyötyisivät eniten vaelluskalat, mutta myös alueen matkailuelinkeinot. Se vahvistaisi alueen elinvoimaa.
Ennallistaminen tulisi maksamaan noin 30–40 miljoonaa euroa.
Suuren hintalapun lisäksi sen toteutumiseen liittyy paljon epävarmuuksia.
Muun muassa näin todetaan keskiviikkona valmistuneessa viranomaisselvityksessä, jossa tutkittiin Palokin koskireitin ja vesivoimalaitoksen kalataloudellisia vaihtoehtoja.
Ely-keskukset aloittivat selvitystyön syksyllä 2022 maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.
HS kertoi tiistaina, että Palokin koskien tilanne on esillä myös käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa.
Palokin koskireitti sijaitsee Suomen suurimman vesistöalueen Vuoksen vesistön keskiössä. Se yhdistää Juojärven reitin Heinäveden reittiin, jonka kautta vedet virtaavat edelleen Saimaan pääaltaaseen.
Vuonna 1961 valmistunut pato ja voimalaitos katkaisivat vesiyhteyden. Sen myötä lohikalat menettivät vaellusreitin ja niiden lisääntymisalueet tuhoutuivat.
Nyt Palokista keskustellaan, sillä Saimaan vaelluskalojen tilanne on kriittinen: Saimaan järvitaimen on erittäin uhanalainen ja Saimaan järvilohi äärimmäisen uhanalainen.
Tuoreessa ely-keskusten koostamassa selvitystyössä tutkittiin neljää erilaista kalatalousratkaisua ja niiden toteuttamismahdollisuuksia.
Selvityksessä tutkittiin vaihtoehtojen kustannuksia, oikeudellisia näkökulmia sekä vaikutuksia muun muassa kalatalouteen, vesistön käyttöön ja matkailuun. Selvityksessä arvioitiin myös Palokin voimalaitoksen merkitystä sähkömarkkinoille ja energiaomavaraisuudelle.
Selvitystyön pääpaino oli voimalaitospadon purkamisessa ja koskireitin ennallistamisessa. Toiseksi eniten tarkasteltiin ohitusuomaratkaisua, jossa yritetään sovittaa yhteen sähköntuotantoa ja kalataloutta.
Ohitusuomaratkaisussa vesivoimalaitos jatkaisi toimintaansa, mutta vaelluskaloille avattaisiin kalatie ja niille rakennettaisiin lisääntymisalueita. Kustannukset olisivat noin kolme miljoonaa euroa.
Selvityksessä arvioidaan, että alueelle syntyisi noin 2,4 hehtaaria poikastuotantoon sopivia alueita, jotka voisivat tuottaa noin 1 500–1 800 vaelluspoikasta vuodessa. Ohitusuomaratkaisu toisi myös jonkin verran lisäarvoa matkailuun.
Selvityksen mukaan ohitusuomaratkaisu mahdollistaisi kalojen nousun reitiltä, mutta alas vaeltavat kalat eivät todennäköisesti löytäisi uomaa.
Vaelluskaloille ylivoimaisesti paras ratkaisu olisi voimalaitospadon purkaminen ja koskien kunnostaminen niiden elinympäristöksi.
Se olisi erityisen merkittävää muutos taimenelle, mutta siitä hyötyisi myös järvilohi.
Ennen patoa Palokin koskireitti oli merkittävä taimenen lisääntymisalue. Heinäveden reitillä esiintyy yhä oma luonnossa lisääntyvä vaeltava Heinäveden reitin taimenkanta. Saimaan järvilohi lisääntyy vähäisessä määrin Heinäveden reitin koskissa.
Koskien ennallistaminen loisi lohikaloille noin 26 hehtaarin lisääntymis- ja poikastuottoalueen. Sen arvioitu poikastuotto olisi noin 8 000–32 000 vaelluspoikasta vuodessa.
Ennallistaminen maksaisi yhteensä noin 30–40 miljoonaa euroa. Siitä voimalaitoksen lunastamisen osuus olisi noin 18–27 miljoonaa euroa. Esimerkiksi padon purku ja koskien kunnostustyöt maksaisivat yli 9 miljoonaa euroa.
Selvityksen mukaan ennallistaminen toisi alueelle kalastusmatkailun tuloja noin 330 000 euroa vuodessa. Jos alueelle kehitettäisiin ja rakennettaisiin muita liikunta-, luonto ja virkistäytymismahdollisuuksia, matkailutulot voisivat nousta lähes pariin miljoonaan euroon vuodessa.
Kuvassa Palokin Sahakoski, joka on koskireitin alin koski. Se oli aikoinaan yksi Palokin kuuluisista ja kalaisista koskista. Koskireitin yläjuoksun kosket jäivät padon myötä tekojärven alle,
Selvityksessä tutkittiin myös koskien yläpuolisten järvien tilannetta padon mahdollisen purkamisen jälkeen. Tällä hetkellä padolla säädellään muun muassa Juojärven vedenpinnan korkeutta.
Jos pato purettaisiin, koskireitin yläosaan rakennettaisiin pohjapato, pohjakynnys. Selvityksen mukaan yläpuolisten järvien olosuhteet eivät heikentyisi merkittävästi. Silti kuivina kesinä ja syksyinä vedenkorkeudet laskisivat nykyistä enemmän, mikä vaikuttaisi etenkin rantojen virkistyskäyttöön.
Palokin vesivoimalaitos on kokonaisteholtaan 7,4 MW:n voimala.
Selvityksessä todetaan, että vesivoimalla on merkittävä rooli sähköntuotannon vaihtelua tasoittavana säätövoimana.
Palokin voimalaitos on kuitenkin teholtaan pieni, joten sen merkityksen katsottiin olevan marginaalinen, ei korvaamaton.
Huoltovarmuuskeskus arvioi kuitenkin lausunnossaan, että vesivoima on avainasemassa sähkön toimitus- ja huoltovarmuuden turvaamisessa. Huoltovarmuus katsoo, että säätövoiman tarve kasvaa tulevaisuudessa eikä sen toimintaedellytyksiä tulisi heikentää.
Koskien tulevaisuuden kannalta avainasemassa on kuitenkin voimalaitoksen omistaja, Pohjois-Karjalan Sähkö oy (PKS).
Selvityksessä todetaan, että PKS ei suhtaudu myötämielisesti koskien ennallistamiseen. Yhtiöllä on vahva tahtotila jatkaa vesivoimatuotantoa Palokissa.
Mikäli kosket haluttaisiin avata ja ennallistaa, ensisijainen vaihtoehto olisi edetä asiassa neuvotteluteitse, selvityksessä todetaan.
Silti selvitystyössä tutkittiin myös oikeudellisia kysymyksiä ja myös pakkotoimien mahdollisuutta. Näitä kysymyksiä jouduttaisiin pohtimaan, mikäli kosket haluttaisiin ennallistaa, mutta voimalan ostamisesta ei syntyisi sopua.
Selvityksen mukaan mahdollinen pakkolunastus tarkoittaisi ainutlaatuista ennakkotapausta. Vastaavasta ei ole kokemuksia. Pakkotoimiin ryhtyminen merkitsisi raskasta ja pitkäkestoista prosessia, johon liittyisi paljon epävarmuuksia eri vaiheissa.
