Suomalaistutkija pääsi mukaan kehittämään työkalua sarjamurhaajien jahtaamiseen – Tällainen on ”psykologinen sormenjälki”, josta voisi olla apua Suomessakin

Työkalu on kehitetty italialaisten tapausten pohjalta. Se ei Tom Pakkasen mukaan nykyisessä muodossaan sovellu käytettäväksi Suomessa.

Oikeuspsykologi ja väitöskirjatutkija Tom Pakkanen on sitä mieltä, että psykologista sormenjälkeä voisi esittää näyttönä oikeudessa. Tuomioistuimen arvioitavaksi jäisi, mikä on tarpeeksi uniikki psykologinen sormenjälki ja onko sillä näyttöarvoa.

16.3. 11:00 | Päivitetty 16.3. 11:29

Sarjamurhaajan rikokset on mahdollista yhdistää toisiinsa tekijän rikospaikkakäyttäytymisen perusteella. Tätä mieltä on oikeuspsykologi ja Åbo Akademin väitöskirjatutkija Tom Pakkanen, 44. Hän on mukana tutkimuksessa, jossa luotiin työkalu sarjamurhakokonaisuuksien tunnistamiseen. Mukana on suomalaisia ja italialaisia tutkijoita.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 116:a Italiassa tapahtunutta henkirikosta, jotka kuuluivat 23:een eri rikossarjaan. Tapaukset olivat vuosilta 1970–2001. Aineisto on italialaista, koska Suomessa sopivaa materiaalia ei ollut tarpeeksi tutkimusta varten.

”Työkalun avulla pystytään analysoimaan tekijän käyttäytymistä rikospaikalla. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi uhrin vammoihin, millaista asetta tekijä on käyttänyt tai onko rikospaikkaa yritetty siivota vaikkapa polttamalla”, Pakkanen kertoo.

Kun kaikki havainnot käytöksestä niputetaan yhteen, syntyy yhdistelmä, jota Pakkanen kutsuu rikollisen psykologiseksi sormenjäljeksi. Tätä käyttäytymismallien yhdistelmää voidaan verrata muihin henkirikoksiin ja arvioida, voisiko tutkittava tapaus olla osa murhien sarjaa.

Yksittäisiä käyttäytymisen piirteitä ei kannata vertailla.

”Jos etsitään rikoksia vain sillä perusteella, että teossa on käytetty veistä, niin Suomessakin siihen hakuun osuisi varsin moni henkirikos”, Pakkanen havainnollistaa.

Psykologista sormenjälkeä voitaisiin Pakkasen mielestä käyttää apuna poliisin esitutkintatyössä. Nykyisessä muodossaan työkalu ei kuitenkaan sovellu käytettäväksi Suomessa. Tämä johtuu siitä, että työkalu on kehitetty italialaisella materiaalilla.

”On olemassa viitteitä siitä, että psykologiset sormenjäljet voivat näyttää vähän erilaisilta eri kulttuureissa”, Pakkanen sanoo.

Pakkasen mukaan toinen ongelma on, ettei Suomessa ole vakavista väkivaltarikoksista sellaista tietokantaa, joka mahdollistaisi psykologisen sormenjäljen vertailemisen eri rikosten välillä.

Pakkanen uskoo, että Suomessa psykologinen sormenjälki istuisi joka tapauksessa paremmin esimerkiksi sarjamurtojen, seksuaalirikosten ja autovarkaussarjojen selvittämiseen. Niitä tapahtuu Suomessa enemmän kuin sarjamurhia.

Ajatus siitä, että sarjamurhaaja käyttäytyy samalla tavalla eri rikospaikoilla perustuu Pakkasen mukaan kahteen olettamaan.

”Ensimmäinen on se, että ihminen käyttäytyy tarpeeksi samalla tavalla kerrasta toiseen. Tämä ajatus tulee persoonallisuuspsykologiasta, jossa ajatellaan käyttäytymisessä olevan tiettyä pysyvyyttä, joka on havaittavissa. Toki käytökseen vaikuttavat kulloinenkin tilanne, uhrin käytös ja monet muut asiat.”

”Toinen lähtökohta on se, että eri tekijöiden välillä on käytöksessä tarpeeksi eroavaisuutta ja ne pystytään erottamaan toisistaan”, Pakkanen sanoo.

Hänen mukaansa vaikuttaisi siltä, että rikollisten käyttäytymisessä toistuvat ne asiat, joihin he itse pystyvät vaikuttamaan. Tätä havainnollistaa Pakkasen mukaan esimerkiksi se, miten sarjamurhaaja lähestyy uhria: nappaako hän uhrin väkivalloin mukaansa vai käyttääkö hän viehätysvoimaa ja ylipuhuu uhrin matkaansa.

aukoton työkalu psykologinen sormenjälki ei ole. Pakkasen mukaan tutkimuksissa on kuitenkin saatu hyviä tuloksia vahvasta erottelutarkkuudesta.

”Jokaisesta analyysista pystytään esittämään tapausten välisen linkin vahvuus ja virhemarginaali. Tuomioistuimen arvioitavaksi jäisi, mikä on tarpeeksi uniikki psykologinen sormenjälki ja onko sillä näyttöarvoa.”

Yhdeksi työkalun mahdolliseksi virhelähteeksi Pakkanen tunnistaa niin sanotut copy cat -rikolliset, eli henkilöt jotka matkivat julkisuudessa olleita rikoksia. Näissä tapauksissa analyysiin luotettavuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon matkija oikeasti tietää matkimastaan rikoksesta.

”Tämä on yksi syy, miksi psykologinen sormenjälki on vain tutkintaa tukeva työkalu. Muuta tutkintaa ja näyttöä vaaditaan sen varmentamiseen, onko työkalun muodostama linkki eri tapausten välille oikea. Oma kantani on, että psykologista sormenjälkeä voisi esittää näyttönä oikeudessa.”

Pakkasen psykologiseen sormenjälkeen liittyvä väitöskirja Crime Linking in Serial Homicide – Towards Practical Application esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 18. maaliskuuta 2022.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat