Enrico Mazzone tupsahti Suomeen ja alkoi piirtää – Lopputulos vetää sanattomaksi

Lähes viisi vuotta ja 6 000 lyijykynää, mutta nyt Suomessa asuvan italialaistaiteilija Enrico Mazzonen 97-metrinen teos on valmis.

Enrico Mazzone sanoo, että arkkuineen hänen työnsä painaa noin kolmesataa kiloa. 97-metrinen teos on esillä Turussa tänä viikonloppuna.

18.3. 13:29 | Päivitetty 18.3. 14:28

Italialainen taiteilija Enrico Mazzone puhkuu ja puhaltaa kiharaisia hiuksiaan pois kasvoiltaan. Ison arkun sisältä nouseva rulla painaa liikaa, Mazzonen arvion mukaan noin 140 kiloa, eikä mies saa nostettua sitä yksin pois jykevästä puuarkusta.

Mazzone katoaa Turun messukeskuksen auditorion ovesta messuhallin puolelle ja palaa pian takaisin messurakentaja Esa Keskitalo vanavedessään. Yhteistuumin kaksikko saa nostettua painavan rullan lattialle.

Siinä se sitten on.

Messurakentaja Esa Keskitalo auttoi Enrico Mazzonea avaamaan puuarkun ruuvit.

Lattialla makaavassa rullassa on Mazzonen vajaan viiden vuoden työ, jota hän on uurastanut keskimäärin kymmenen tuntia päivässä.

”Kun lasketaan pois päivät, jolloin olen ollut kipeä tai käymässä Italiassa, niin voi sanoa, että olen tehnyt tätä 11 kuukautta vuodessa. Joskus vain kahdeksan tunnin päiviä, toisinaan 14 tunnin päiviä.”

Neljä metriä korkeaa paperirullaa ei mahdu avaamaan auditorion lattialla kuin jonkin matkaa. Sellaista tilaa on oikeastaan vaikea edes löytää, jossa se onnistuisi kunnolla ja kokonaan. Auki rullatun paperikäärön kätköistä paljastuu peräti 97 yhtäjaksoista metriä lyijykynätaidetta.

Tässä vaiheessa Mazzone ei pystynyt avamaan 97-metrisestä teoksestaan kuin vain sen ensimmäiset metrit. Mytologiaan viittaavat piirrokset jäivät vielä rullan uumeniin.

Mutta palataan hieman ajassa taaksepäin.

Vuonna 2015 Enrico Mazzone muutti Raumalle taiteilijaresidenssiin. Tätä ennen hän oli viettänyt aikaa Islannin Reykjavikissa.

"Vaikka Islannissa juuri luontoelämysten pitäisi olla ylivoimaisia, niin oma luontoyhteyteni syntyi vasta Raumalla. Täällä Suomessa oma herkkyyteni luontoon heräsi ja koin uskomatonta yhteyttä luontoon, valtaviin metsiin ja isoihin järviin."

Jonkin aikaa Suomessa oltuaan mies sai käsiinsä Kalevalan. Sen ansiosta monet asiat hänen omassa elämässään alkoivat loksahdella kohdilleen.

"Jo pelkkä sana Kalevala on niin musikaalinen, että alusta kaikki Kalevalaan liittyvä tuntui oikealta. Hain netistä tietoa ja pikku hiljaa, askel askeleelta, sukelsin syvemmälle Kalevalan runoihin ja teksteihin. Äkisti kaikki se todellisuus, jota Raumalla elin, tuli entistä rikkaammaksi ja elävämmäksi. Halusin tietää Kalevalasta yhä enemmän. "

Mazzone kuvaa lumoutuneensa siitä, miten Suomen kansalliseepoksen mytologia ja symbolismi alkoivat herättää häntä itseään henkiin. Hän eli tuohon aikaan kiireistä elämää hyvin kaukana perheestään. Elämäntilanne ei ollut hänelle luontainen ja Raumalla hän alkoi havahtua, miten jokin voima johdatti häntä voimakkaasti kohti luontoa ja tasapainoa.

"Jokainen näkee ja kokee Kalevalan omalla tavallaan. Minä näin siinä valon. Se kolahti lujaa. Koin välttämättömäksi lukea tarinaa muutakin kuin sen edustaman tarinan ja narratiivin kautta. Teos vei minut arkkityyppien kautta syvälle omaan alitajuntaani."

Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen paitsi miehen mielessä, myös käytännössä. Lyhyen ajan sisällä hän sai UPM Rauman paperitehtaalta käyttöönsä 97 metrin paperirullan, joka oli jäänyt tehtaalla ylimääräiseksi. Paikallinen Prisma lahjoitti miehelle kasan lyijykyniä ja Rauman kansalaisopisto tarjosi tilat työskennellä.

Kalevalan inspiroimana lähes sata metriä jämäkkää rullapaperia alkoi täyttyä Mazzonen alitajunnan tuotoksista. Teoksessa seikkailevat niin Väinämöinen, Joukahainen kuin Ainokin.

Mazzone sanoo, että jo pelkkä Kalevalan ajatteleminen tuo hymyn hänen huulilleen.

Kun työ viimein valmistui kaksi vuotta sitten, juuri ennen koronapandemiaa, se oli vaatinut lähes viisi vuotta uurastusta ja noin kuusi tuhatta lyijykynää. Niillä mies nakutti paperille kuvia vatsamakuulla, kyynärpäihinsä nojaten. Ison paperipinnan vaatima työskentelyasento aiheutti alkuun huimausta ja muun muassa selkäkipuja, mutta ajan myötä piirtäminen alkoi sujua rutiinilla.

Mazzone nakuttaa lyijykynällä paperin pintaa, ei piirrä viivoja, kuten moni on tottunut lyijykynää käyttämään.

Rullateos on ollut esillä Suomessa aiemminkin, mutta ei koskaan valmiina. Myös Italiassa työ on ollut valmistumisensa jälkeen esillä muutamissa näyttelyissä. Siellä se tunnetaan Rubedo-nimellä ja sen nähdään esittävän Danten Jumalaista näytelmää.

Lue lisää: Taiteilijan jättiteos vaati 250 lyijykynää ja lähes vuoden työn – Enrico Mazzone teki 30 metriä pitkää piirrostyötään lattialla maaten

"Italialaiset eivät tunne Kalevalaa kovin laajasti. Se avautuu heille helpommin Danten kautta, mutta Kalevala on tämän todellinen lähde."

Turun messukeskuksessa järjestetään viikonloppuna sekä kädentaitomessut että taide- ja antiikkimessut, joilla Mazzonen työ on nähtävillä kakkosauditoriossa. Tulevaisuudessa mies haaveilee, että työn voisi saada esille myös muihin paikkoihin kuten Oodiin Helsingissä.

Uusia näyttelyjä odottaessaan Mazzone on käynnistämässä myös uutta, monivuotista taideprojektia. Sekin on iso ja erityisesti pitkä.

”Tällä kertaa paperin pituus yltää yhteen kilometriin, mutta sen leveys on kapeampi. Käytän siinä sitten jotain kokonaan uutta tekniikkaa.”

Uuden työn aihe löytyi Johanneksen Ilmestyskirjasta.

Mazzone kertoo, että koska hän teki työtään maaten teoksen päällä, se on osin myös hivenen suttuinen lyijykynän väriaineen levitessä työn pinnalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat