Täysin ajotaidottomat sekoilijat pitivät Turkua pelon vallassa takavuosina: ”Täydelliset hampuusit”

Turku oli 1950-luvulla varsin erilainen paikka kuin nykyään. Kaduilla pelkoa kylvivät täysin ajotaidottomat henkilöt. Lisäksi mönjäinen Aurajoki haisi kammottavalle.

Työmiehiä Aurajokirannassa 1950-luvun loppupuolella.

7.4. 7:20 | Päivitetty 7.4. 8:01

Jopa alle 15-vuotiaat turkulaiset sekä täysin ajotaidottomat henkilöt kävivät vuokraamassa kaksipyöräisen ja hurjastelivat Turun keskustassa ja lähistöillä piittaamatta liikennesäännöistä.

Kuulostaako tutulta?

Tietokirjailija, dosentti Rauno Lahtinen törmäsi tutunoloiseen ongelmaan kerätessään tietoja torstaina julkaistavaan kirjaansa Elämää 1950-luvun Turussa.

Huhtikuussa vuonna 1957 turkulaisvanhemmat sekä poliisi olivat huolissaan vuokramopedien lisääntymisestä ja niiden aiheuttamista ongelmista.

“Sähköpotkulaudat ja niistä kirjoitetut lehtijutut tulivat heti mieleeni, kun luin kirjoituksia mopediongelmasta”, Lahtinen hymyilee.

Mopedin ajamiseen oli tarvittu ennen vuotta 1957 ajokortti. Kun mopedilla ajo vapautui, Turkuun perustettiin useita mopedivuokraamoja, joten kuka tahansa pääsi mopedin ohjaksiin. Yleensä mopedi oli tuotu Itä-Saksasta. Yksi suosittu merkki oli Simson.

Simson-mopedin mainos 1950-luvulta.

Poliisin komisario O. Halminen kertoi Turun Sanomissa, että useimmat mopedilla ajavat eivät tunteneet liikennesääntöjä. Harva edes välitti säännöistä, sillä vaikka keskustassa oli nopeusrajoitukset, poliisilla ei ollut keinoa valvoa niitä.

Yksi villitys oli vetää mopedin perässä polkupyöräilijää.

Valtaosa mopedeista oli valmistettu Itä-Saksassa.

Lahtinen on aiemmin kirjoittanut useita teoksia Turun historiasta, muun muassa puretuista taloista sekä rikoksista.

Lue lisää: ”Hysteerinen hermo­romahdus”, päätteli lääkäri, kun helsinkiläinen huijari oli myrkyttänyt turkulais­lesken – Uutuus­kirja käy läpi yli 60 Turun seudulla tapahtunutta rikosta

Tuore kirja on jatkoa Lahtisen vuonna 2018 julkaistulle Elämää 40-luvun Turussa -kirjalle.

Siinä missä 40-luku oli sodan, pulan ja pelon vuosikymmen, 50-luku oli taas nousukauden vuosikymmen.

Lahtinen käy kirjassaan läpi vuosikymmenen vuodet yksitellen ja nostaa vuosien varrelta turkulaisittain tärkeitä uutistapahtumia.

Mopediongelman yhtymäkohdat nykypäivän skuuttiongelmaan eivät ole ainoita tapahtumia, joita turkulaiset voivat tunnistavat edelleen.

Jawa-mopedin mainos 1950-luvulta.

Yksi vuosikymmenestä toiseen puhuttava ilmiö liittyy nuorten turkulaisten ajanviettoon. Tänä vuonna otsikoissa on ollut Turun keskustan Hansakorttelin nuorisojoukko, joka on varastellut sekä pahoinpidellyt ihmisiä.

Lue lisää: Kasvot kommando­maskeilla peittävä ”meidän jengi” ilmestyi Turun katu­kuvaan syksyllä – Näin joukko aiotaan pysäyttää

Lahtinen kertoo, että nuorison aiheuttamat haasteet olivat otsikoissa Turussa jo 1920- ja -30-luvuilla.

“Nuorison käytöksen kritisoimisessa ei ollut mitään uutta, mutta 1950-luvulle tultaessa kritiikkiin tuli uusia kierroksia jo senkin takia, että lapsia on niin paljon”, Lahtinen sanoo.

1950-lukulaisten vanhempien huolet ovat tutun kuuloisia. Nuoret notkuivat keskustassa iltaisin, eivätkä menneet riittävän aikaisin nukkumaan.

Ongelma oli vaikein laitakaupungin työläiskortteleissa, joissa asunnot olivat todella pieniä.

“On ikävää, että osa Turun kaupungin nuorisosta on – ilmeisesti näyttääkseen ”sankareilta” – katsonut asiakseen ruveta käyttäytymään julkisilla paikoilla kuin täydelliset hampuusit. Vanhempien ihmisten kunnioitus ja säädyllinen käyttäytyminen on täydellisesti romutettu”, Turun poliisipäällikkö Teuvo Syrjälä totesi vuonna 1957.

Tilannetta hankaloitti se, että turkulaisperheiden isät eivät sodasta palattuaan juuri olleet mukana poikiensa elämässä.

Nuorten harjoittama väkivalta päätyi harvoin otsikkoihin asti, vaan julkisuudessa puitiin pääasiassa häiriköintiin liittyviä ongelmia.

“Alkoholi ei kuulunut nuorten elämään samaan tapaan kuin myöhempinä vuosikymmeninä, mutta tupakointi kuului monien arkeen”, Lahtinen kertoo.

Erilaiset vertailut kaupunkien välillä olivat muotia jo 1950-luvulla. Alkon rahoittama Suomen Kansan Ryhtiliike -järjestö järjesti syksyllä 1956 kilpailun, jossa testattiin käytöstapoja 12 kaupungissa.

Turku jäi sijalle kymmenen. Kilpailu osoitti, että turkulaiset olivat töykeitä ja epärehellisiä.

Testaajien mukaan turkulaiset olivat varsin epämiellyttäviä niin asiakaspalvelijoina kuin asiakkaina. Turkulaiset eivät välittäneet muiden ongelmista, vaan kaupunkilaisten elämänohjeena tuntui olevan ”jokainen huolehtikoon omista pulmistaan”.

Aurajoki kuvattuna vuonna 1938.

50-luvun turkulainen olisi nauranut ajatukselle Turusta kesäkaupunkina. Jopa kaupunginjohtaja Eero Mantere piti Turkua ikävänä kesäkaupunkina.

Yksi syy vältellä Turkua liittyi kaupunkia kesäisin ja syksyisin hallitsevaan lemuun. Haju nousi Aurajoesta. Se alkoi kesällä ja oli pahimmillaan syys-lokakuussa.

Ajatus siitä, että kesäpäivän voisi viettää joen varrella, oli lähes mahdoton.

“Jokeen laskettiin suurin osa teollisuuslaitosten ja kotitalouksien jätevesissä. Haju oli niin voimakas, että joen rannassa viettivät aikaansa vain laitapuolen kulkijat”, Lahtinen kertoo.

Hajua yritettiin poistaa vuosien varrella muun muassa ruoppaamalla joenpohjaa, jotta haiseva mönjä saataisiin kulkeutumaan merelle. Jätevesiä alettiin johtamaan joen sijaan suoraan mereen.

“Joessa oli niin vähän vettä kesäisin, että jätevedet nousivat takaisin jokeen juuri keskustan kohdalle.”

Rauno Lahtinen: Elämää 1950-luvun Turussa. Sammakko 2022

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat