”Vanhan puukasan” hajuinen metso sekosi ja jahtasi Mikko Peussaa puoli tuntia keskellä metsää – Video näyttää, miten lintu yrittää tulla väkisin vielä auton sisäänkin

Kohtaaminen sauvolaisessa metsässä oli pitkän linjan luontokuvaajalle ikimuistoinen. Hän jutteli kiivastuneelle linnulle ja ihaili sen sinnikkyyttä.

21.4. 14:51 | Päivitetty 21.4. 16:03

”Menin lähemmäs ja lähemmäs. Siinä se oli kaikessa rauhassa ja sain otettua kuvia. Olin noin viiden metrin päässä”, muistelee turkulainen harrastajakuvaaja Mikko Peussa maanantai-iltaista kohtaamistaan komean urosmetson kanssa hakkuuaukealla Varsinais-Suomen Sauvossa.

”Sitten se yhtäkkiä muutti käyttäytymistään ja alkoi tulla kohti.”

Peussa kertoo, että metso kävi päälle, löi siivillään ja yritti nokkia jalkoja.

”En päässyt siinä risukossa juoksemaan kamera kädessä, vaan jouduin hätistelemään sitä perästäni. Lopulta pääsin tielle ja autoon turvaan.”

Mutta metso ei luovuttanut. Se yritti nokkia auton renkaita ja ikkunoita. Lopulta se Peussan mukaan hyppäsi konepellille, hakkasi tuulilasia ja kävi pyyhkijöiden kimppuun. Kun Peussa yritti jutella metsolle sivuikkunasta, metso tunki nokkansa ikkunanraosta.

”Se sai nokkansa niin lähelle, että tunsin pihkan ja tervan tuoksun sen hengityksessä. Metsot muuten tuoksuvat vähän sellaiselle vanhalle puukasalle”, Peussa kuvaa.

Peussa kertoo, että metson raivo oli sitkeässä. Se jaksoi taistella ensin miestä ja sitten autoa vastaan puolisen tuntia ennen kuin luovutti. Peussa ei uskaltanut lähteä ajamaan, koska pelkäsi linnun jäävän auton alle.

”Juttelin sille ja otin kännykällä videota. Välillä kuuntelin autoradiota.”

Lopulta metsouros katsoi antaneensa vastustajalleen riittävän opetuksen ja palasi takaisin omalle paikalleen, vanhan hakkuuaukean pohjoisrinteelle vähän matkan päähän.

Peussa kertoo, että kokemus oli niin ikimuistoinen, että auton saamat naarmut ja kynnenjäljet eivät jälkeenpäinkään harmita.

”Kovaa se kyllä löi.”

Peussa on pitkän linjan luontoharrastaja. Hän on kuvannut sekä luontoa että taivaanilmiöitä jo monella vuosikymmenellä. Myös metsot ja niiden käytös on vuosien saatossa tullut tutuksi. Peussa kertoo, että viimeisen vuoden aikana hän on nähnyt metsoja enemmän kuin koskaan ennen. Samalla niiden luontainen elinympäristö on kuitenkin muuttunut.

”Niiden käytös johtuu lajikumppanien puutteesta ja elinalueiden muutoksesta. Aikaisemmin metsoja oli vaikea löytää, koska ne elivät tiheissä kuusikoissa ja pitivät soidintaan pienillä metsäaukeilla. Nyt niitä saattaa nähdä tielläkin, jos perinteiset elinpaikat on viety.”

Helsingin Sanomat kertoi tiistaina nuuksiolaisesta ”hullusta metsosta”, joka riivaa ulkoilijoita. Birdlife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoi jutussa, että soitimien pirstoutuessa metsokoiraille ei aina löydy soidinkumppania. Tällöin ne saattavat kohdistaa aggressioita myös ihmisiin.

Tilanne helpottaa toukokuun jälkeen, sillä metsojen soidin huipentuu yleensä vapun tienoilla. Koirasmetsojen soidinreviiri on tyypillisesti parin hehtaarin suuruinen.

Peussakin kuvailee metsoja normaalisti äärimmäisen aroiksi eläimiksi.

”Mutta soidinaikana ne eivät pelkää mitään tai ketään.”

Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat