Elina Partanen nukkuu kesät talvet makeasti teltassa keskellä Turkua – Kesällä 2020 tapahtui kuitenkin väli­kohtaus, joka oli viedä yöunet

Luokanopettaja Elina Partanen telttailee Turun keskustan tuntumassa jo neljättä vuotta. Telttaöihin on mahtunut myös vaaratilanteita.

Punaisen teltan turvassa. Iltapäivän auringonpaiste lämmittää ilmaa niin, että turkulaisen Elina Partasen punaisessa teltassa on jo huhtikuussa keskikesän lämpötilat.

1.5. 2:00 | Päivitetty 1.5. 7:11

KYMMENEN minuutin kävelymatkan päässä Turun kauppatorilta sijaitsee keltainen puutalo, jonka pihalla loistaa puolukanpunainen teltta. Se ei ole keväästä innostuneiden lasten leikkipaikka eikä muukaan koriste vaan talon asukkaan Elina Partasen jokaöinen yösija kaupungin melskeen keskellä.

Mikä ihme saa turkulaisnaisen nukkumaan lähes vuoden ympäri vapaaehtoisesti teltassa, vaikka vieressä olisi lämmin makuuhuone ja pehmeä sänky? Kyseessä kun ei ole allergisen ihmisen sisäilmaongelmien pako.

Tarina ei ole se tyypillisin.

TOUKOKUUSSA 2019 Partasen perhe siivoili pihavarastoa, kun perheen silloin 9-vuotias tytär Hertta Partanen bongasi hyllyltä teltan. Se oli jäänyt pölyttymään hyllylle perheen isän Jari Partasen ostettua sen aikoinaan kirppikseltä kolmellakympillä.

”Hertta sanoi, että hän ei ole saanut koskaan olla teltassa yötä. Minä totesin, että ei ole ongelma. Laitetaan teltta pystyyn ja nukutaan siellä.”

Vähänpä tiesivät äiti ja tytär, että toukokuun alussa maa on märkä ja kylmä ja päivällä lämmittävä aurinko ei lämmitä enää yöllä.

”Hertta nukkui koko yön minun päälläni. Itse en nukkunut silmäystäkään, palelin niin paljon. Seuraavaksi yöksi oli pakko muuttaa systeemiä.”

TOISEEN yöhön äidin ja tyttären muodostama tiimi lähti kunnolla varustautuneena. Kaupasta oli haettu ohut ilmapatja, makuupussien sisälle kömmittiin villahousuissa, päälle oli puettu pipot, hanskat ja villasukat.

Elina Partanen otti selfien tyttärensä Hertan kanssa, kun kaksikko oli tällä kertaa kunnolla pukeutuneena valmistumassa jälleen uuteen telttayöhön.

Myös Elina Partanen sai nyt nukuttua. Hän kuvailee heränneensä aamuyöstä pihalintujen kevätlauluun, yhtä aikaa auringon kanssa.

”Se oli niin mieletön tunne! Minulla oli aamulla uskomattoman hyvä olo.”

Tästä seurasi nopeasti syy siihen, miksi Partanen koukuttui toden teolla teltassa nukkumiseen.

STRESSI. Sitä on myös peruskoulun luokanopettajana toimivalla ja monessa mukana olevalla Partasella yllin kyllin. Huolet, murheet ja päässä pyörivät ajatukset ovat tavanneet herättää hänet aina aamuyöstä.

”Stressi menee minulla aina yöuniin. Valvon joskus pitkiäkin kausia enkä saa nukuttua. Olen joutunut jäämään jopa sairauslomalle sen vuoksi, koska fysiikka ja pää eivät kestä sitä unettomuutta.”

Telttaan kömpiminen on kuin pieneen, turvalliseen pesään hakeutumista. Elina Partanen kömpii unten maille punaiseen telttaansa joka yö.

Teltassa Partanen ei tunne stressiä.

”Nukun yöt hyvin. Ulkona hapen määrä on huomattavasti suurempi. Siellä on viileämpää myös kuumina kesäöinä.”

Hyvien kokemusten ansiosta yksi telttayö vaihtui ensin kahdeksi, viikko kolmeksi, ja sitten teltassa nukuttuja öitä alkoi olla jo usean kuukauden verran. Yhteensä Partanen nukkui teltassa ensimmäisenä vuonna 146 yötä.

Seuraavana vuonna tapahtui kuitenkin jotain dramaattista, joka säikäytti Partasen toden teolla ja sai tyttären lopettamaan telttailun kokonaan.

PARTASTEN teltta sijaitsee talon, autotallin ja orapihlaja-aidan välissä siten, että se ei näy tielle. Siksi nukkujat ovat saaneet olla rauhassa, eivätkä humalaiset kulkijat ole yrittäneet tunkea telttaan nukkumaan humalaansa pois.

Juhannusaattoa edeltävänä yönä 2020 Elina ja Hertta Partanen nukkuivat jo toista telttasesonkiaan pihalle pystytetyssä teltassa. Illalla oli luettu yhdessä ihmissusista kertovaa satukirjaa, halittu ja juteltu ja sitten nukahdettu.

”Heräsin siihen, että ulkona tapahtuu jotain ihmeellistä. Iltasadusta johtuen luulin ensin, että siellä on ihmissusia.”

Adrenaliiniryöpyn vallassa Partanen syöksyi ulos teltasta ja karjui pihalla hääriville öisille tunkeilijoille täyteen ääneen: ”Minä soitin poliisit!”

”Sydän hakkasi varmaan kahtasataa. Elämänhallintansa menettäneet, todella huonokuntoiset huumeidenkäyttäjät siellä roudasivat meidän pihalla olleita tavaroita kasaan.”

TUNKEUTUJAT säikähtivät teltasta syöksynyttä, karjuvaa naista ja hoipertelivat kiireellä pakoon tiheän orapihlaja-aidan läpi, johon jäi miehen mentävä aukko. Sen koommin kaksikkoa ei ole näkynyt, mutta äitinsä huutoa säikähtänyt Hertta lopetti teltassa nukkumisen tykkänään.

"Minä päätin jatkaa telttaöitä ja toimia samalla tämän talon schäferinä. Seuraavana yönä otin telttaan pesäpallomailan, jonka myöhemmin vaihdoin rautapäiseen golfmailaan.”

Vielä pitkään tapahtuman jälkeen Partanen heräsi joka yö ja käveli keskellä yötä tarkastuskierroksen talon pihan läpi.

Lopulta hän alkoi rentoutua ja luottaa siihen, että tapaus oli vain yksittäinen ikävä kokemus kivojen öiden joukossa. Kun omakotitaloon hankittiin vielä kameravalvonta, unet alkoivat taas maistua aamuun asti.

HUHTIKUUSSA 2022 Partasen pihalla koreilee tuliterä teltta. Se on punainen, kuten omistajansa kaikki vaatteetkin. Elina Partanen on pukeutunut pelkkään kirkkaanpunaiseen koko aikuisikänsä.

”Se on voimavärini. Minulla oli uudelle teltallenikin vain yksi kriteeri: sen piti olla punainen.”

Elina Partanen rakastaa punaista väriä. Sitä hänellä on kaikkialla: uudessa teltassaan, vaatteissaan ja sisustustavaroissaan.

Partanen on uudesta teltastaan niin innoissaan, että järjesti ystävilleen siitä nimikilpailun. Ehdotusten joukossa oli muun muassa Fridaa, Esperanzaa, Hjördistä, Volodimiriaa, Palomaa, Scarlettia, Villa Rossia, Lady in Rediä, Tulipia, Punikkia, Nocturnea, Minnaa, Alfa-naarasta ja Tellua.

Tellu. Siinä olisi Ellu Tellussa.

Partanen nimesi telttansa kuitenkin Puolukaksi yhden ystävänsä esittämän mukaan.

”Kaikki ideat olivat loistavia! Mutta Puolukka on paras. Mennä puolukkaan saa nyt ihan uuden merkityksen, kuten puolukkapäivätkin. Näin ystäväni sen perusteli.”

Uuden punaisen teltan on määrä kestää kolme vuodenaikaa.

Se on Partaselle tärkeää, sillä hänen edellinen telttansa petti hänet vaarallisesti marraskuun lopulla 2020.

TUONA yönä talvimyrsky puhkui ja tuiskutti yön aikana lunta teltan päälle niin paljon, että se romahti kasaan. Koska Partanen oli oppinut nukkumaan sikeästi, hän ei herännyt vaan jatkoi uniaan.

”Yöllä havahduin siihen, että sen sijaan, että pelkkä selkäni olisi tuntunut viileältä kuten yleensä, minulla olikin nyt kylmä joka puolelta. Jatkoin kuitenkin uniani.”

Jari Partanen kuvasi talvimyrskyssä luhistuneen teltan. Elina Partanen oli kuvanottohetkellä vielä teltan sisällä.

Aamulla Partanen heräsi umpijäässä herätyskellon soidessa. Hän huomasi, ettei pysty liikkumaan, sillä lumen kuorruttama teltta oli painunut osittain hänen päälleen. Teltan vetoketju oli mennyt kasaan eikä toiminut. Hän soitti hätääntyneenä makuupussista miehelleen, että on kylmissään eikä pääse teltasta pois.

”Partanen vastasi nauraen, että ’Me katsottiinkin ikkunasta, mahdatko olla elossa vielä.’ Sitten ne tulivat ja repivät minut pois sieltä. OIin niin syväjäässä, että siihen loppuivat telttayöt vuonna 2020.”

Vuotta myöhemmin Partasen sinnikkyys riitti 251 telttayöksi, jouluun saakka. Silloin puuskatuuli repi vanhan, jo hauraaksi käyneen telttakankaan rikki.

Oli aika ostaa Puolukka.

Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

”Ellu menee puolukkaan”.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat