Turku on antanut Venäjän diplomaateille kaikessa hiljaisuudessa kirkon ja kesä­mökin kaupungin parhailta paikoilta – Kukaan ei tunnu tietävän, mistä on kyse

Kun Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainassa, kaupunki päätti katkoa siteensä Venäjän valtioon. Luostarinmäen kirkkorakennuksen käyttöoikeus on nyt irtisanottu.

Ilmakuvassa edessä oikealla näkyy Venäjän pääkonsulaatti ja sen vieressä vasemmalla rukoushuoneena käytettävä tiilirakennus. Luostarivuoren käsityöläismuseon sisäänkäynti on niiden läheisen keltaisen talon vierestä.

28.4. 2:00 | Päivitetty 28.4. 7:29

Kapean metsätien varrella on varoituskylttejä, jotka kehottavat asiattomia kulkijoita pysymään poissa. Lopulta vastaan tulee vahva koristeltu rautaportti. Se on auki.

Tien päässä on tavallinen harjakattoinen rakennus. Näyttää siltä, että mökillä ei ole käyty pitkään aikaan. Se on selvästi tarkoitettu kesäkäyttöön.

Ollaan Brinkhallin kartanon mailla Kakskerran saarella. Venäläiset diplomaatit ovat jo yli 40 vuoden ajan nauttineet täällä saaristosta – turkulaisten veronmaksajien kustannuksella.

Vuodesta 1974 alkaen mökki on ollut Venäjän Turun-pääkonsulaatin yksityiskäytössä valtiosopimuksen perusteella. Kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille.

Jäljistä päätellen Venäjän pääkonsulaatin mökkiä ei ole käytetty talvella.

Parinkymmenen kilometrin päässä Turun keskustassa on toinenkin rakennus, jonka kaupunkilaiset ovat luovuttaneet korvauksetta venäläisten käyttöön.

Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta, vanhaa käsityöläiskorttelia.

Tiilirakennuksen katolle on viritetty sipulikupoli, joka ei kuulu museoalueen alkuperäiseen ulkoasuun. Muutakin remonttia on tehty. Ulkoseiniä on koristeltu uskonnollisilla maalauksilla.

Aidatulla alueella sijaitseva talo on ollut Venäjän konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien.

Vuodesta 2002 lähtien se on toiminut Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo­alueen omistajalle eli Turun kaupungille.

Nyt nämä edut ollaan poistamassa.

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuun lopulla Ukrainaan, Turun kaupunki päätti lopettaa kaiken Venäjä-yhteistyön.

Pormestari Minna Arve ja kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen ohjeistivat viranhaltijoita perkaamaan Venäjän valtioon liittyvät kiinteistösopimukset.

”Kansliapäällikön ohjeen mukaan emme voi antaa Venäjän valtiolle tällaista vastikkeetonta käyttöoikeutta”, kertoo Turun kansainvälisten asioiden päällikkö Mika Akkanen.

Kaupunki irtisanoi sopimuksen kirkkorakennuksen vastikkeettomasta käytöstä huhtikuussa. Venäläisten on poistuttava rakennuksesta elokuun alkuun mennessä.

Kesämökkisopimuksen purkaminen on vaikeampaa, sillä se perustuu Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1967 tekemään valtiosopimukseen, joka koskee Leningradin (nykyisen Pietarin) ja Turun pääkonsulaatteja.

”Turku ei voi lähteä purkamaan valtiosopimukseen liittyvää sopimusta yksipuolisesti, vaikka sellaistakin on esitetty. Suomella ja Venäjällä kuitenkin on edelleen voimassa olevat diplomaattisuhteet”, Akkanen sanoo.

Ulkoministeriön kiinteistöosasto selvittää parhaillaan mahdollisuutta irtautua laillisesti mökkisopimuksesta.

”Haluamme pitää huolen, että noudatamme Suomen valtion linjaa.”

miten kaupunki on ylipäätään päätynyt tarjoamaan ilmaisia tiloja venäläis­diplomaateille?

Mökkiin liittyvässä valtiosopimuksessa oli kyse siitä, että Leningradin ja Turun kaupungit pyrkivät tarjoamaan pääkonsulaattien henkilökunnalle mahdollisuuden virkistäytymiseen.

Sopimuksen seurauksena Brinkhallin kartanon maille valmistui pienehkö mökki vuonna 1974. Sen lahjoitti tunnettu turkulainen rakennusyrittäjä Armas Puolimatka. Hän kuoli vuonna 1989.

”Se ei ole mikään huvila, se on vaatimaton mökki. Siinä on sauna ja kamari ja mutainen ranta.”

Lahjoitukseen sisältyi tupa, makuualkovi ja sauna sekä rakennustarvikkeet, liinavaatteet ja huonekalut.

”Se ei ole mikään huvila, se on vaatimaton mökki. Siinä on sauna ja kamari ja mutainen ranta”, sanoo Akkanen.

Neuvostoliitossa valtiosopimuksen virkistäytymispykälä täytettiin niin, että Suomen pääkonsulaatti sai käyttöönsä huvilan Kuokkalasta Terijoen läheltä.

Rakennus ei kuitenkaan ole enää aikoihin ollut konsulaatin käytössä, vaan valtiosopimuksen virkistäytymispykälä on täytetty korvaavalla toiminnalla.

Akkasen mukaan toistaiseksi ei ole selvää, miten pykälä käytännössä nykyisin toteutuu Pietarissa.

”Olemme kysyneet, toteutuuko vastavuoroisuus edelleen Pietarin kaupungin kanssa. Jos vastavuoroisuus ei toimi, Turun ei pidä yksipuolisesti olla tarjoamassa mitään varsinkaan tässä tilanteessa.”

Vuonna 2001 kaupunki myi Brinkhallin kartanon Suomen kulttuuriperinnön säätiölle, jonka perustajia ovat muun muassa Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden.

Venäjän-konsulaatin käytössä oleva kesämökin määräala, noin 7 000 neliötä, jäi Turun kaupungin hallintaan.

Kaupunki ryhtyi maksamaan määräalasta säätiölle vuokraa. Nykyään se on 10 000 euroa vuodessa.

Konsulaatti on käyttänyt mökkiä innokkaasti. HS:n tietojen mukaan mökkitiellä on usein autoja diplomaattikilvissä.

”He ovat käyttäneet sitä esimerkiksi kalastukseen aika paljon. Se on ollut heille sinänsä hyödyllinen ja merkityksellinen”, Akkanen sanoo.

Luostarinmäellä tiilirakennuksen katolle pystytetty sipulikupoli symboloi alati muuttumattoman rukouksen liekkiä.

Huomattavasti tätä hämärämpi tapahtumasarja liittyy siihen, miten Luostarinmäen historiallinen rakennus päätyi Venäjän pääkonsulaatin käyttöön.

Kukaan ei tunnu kunnolla tietävän tai muistavan, miten rakennus kaikessa hiljaisuudessa muuttui vastikkeetta konsulaatin kulttuurikeskukseksi ja sitten Moskovan patriarkaatin alaiseksi kirkoksi.

”En tiedä, mikä peruste siinä täsmällisesti ottaen on ollut. Eikö vuokrasopimusta ole tehty, vai onko sitten sovittu suullisesti ja paperi on jäänyt tekemättä”, sanoo kirkon perustamisen jälkeen kaupungille töihin tullut Akkanen.

Myöhemmin hän ilmoittaa, että kaupungin vuokranhallintajärjestelmästä on löydetty kirjaus rakennuksen käyttöoikeuden luovutuksesta 1. lokakuuta 2003 alkaen.

Konsulaatin kirkossa pappina alkuvaiheesta asti työskennellyt Nikita Dobronravov toimitti HS:lle asiakirjan joulukuulta 2003.

Kyse on tuolloisen Turun kaupunginjohtajan Armas Lahoniityn kirjeestä, jonka hän lähetti Venäjän konsulille Vladimir Rozanoville. Kirjeessään Lahoniitty kertoo Turun rakennuslautakunnan päättäneen jo edellisen vuoden kesällä, että kerhorakennus voidaan muuttaa kokoontumishuoneistoksi.

Tämän jälkeen seuraa kaupunginjohtajan lupaus:

”Turun kaupunki antaa Venäjän federaation pääkonsulaatille luvan käyttää sitä jumalanpalvelushuoneena.”

Kaupunginjohtajana vuosina 1995–2005 toimineelta Lahoniityltä ei voi tiedustella lisätietoja, sillä hän kuoli vuonna 2018.

HS pyysi kaupungilta rakennuslautakunnan päätöksen liitteineen. Asiakirjoista ilmenee, että luvan hakijana on ollut kaupungin tilalaitos. Asiakirjoissa ei mainita, että käyttötarkoituksen muutos liittyy venäläisten kirkkohankkeeseen.

Turun kaupunginjohtajan Armas Lahoniityn kirje Venäjän konsulille Vladimir Rozanoville.

Turun museokeskuksen asiakaspalveluvastuualueen päällikkö Petteri Järvi kertoo, että tiilirakennus luovutettiin Venäjän pääkonsulaatin käyttöön jo 1990-luvulla. Konsulaatti pyysi rakennusta henkilökuntansa virkistyskäyttöön, ja silloinen museotoimenjohtaja Osmo Rinta-Tassi suostui pyyntöön.

”Tiilirakennus oli ollut hyvin vähäisellä käytöllä. Viimeksi sitä taisi käyttää pukuhuoltaja pyykin kuivattamiseen”, opiskeluaikanaan museossa työskennellyt Järvi kertoo.

Aiemmin rukoushuoneeseen kuljettiin konsulaatin kautta. Nykyään sinne pääsee vain Käsityöläismuseon puolelta. Tavallisilla museovierailla ei ole sinne asiaa, sillä lauta-aidan ovi on lukossa.

1900-luvun alkupuolella valmistunut tiilirakennus on selvästi myöhempää kantaa kuin Käsityöläismuseon muut rakennukset. Ne ovat 1700-luvun loppupuolelta tai 1800-luvun alkupuolelta.

”Tiilirakennus annettiin aikanaan pois, sillä museolla ei ollut sille käyttöä. Toisaalta pitää muistaa, että molemmat rakennukset kuuluvat edelleen Luostarinmäen kokonaisuuteen.”

Kaupungin kyltti ilmoittaa kameravalvonnasta. Aidan takana on rukoushuoneena käytettävä tiilirakennus.

Kansainvälisten asioiden päällikön Mika Akkasen mukaan kaupunki on lopettanut yhteydenpidon Venäjän-pääkonsulaattiin sodan alettua. Ainoa yhteys on ollut kaupungin ilmoitus kirkkorakennuksen vastikkeettoman käyttöoikeuden päättymisestä.

Pääkonsulaatti ei ole ainakaan vielä reagoinut asiaan mitenkään, Akkanen kertoo.

Monelle turkulaiselle tulee yllätyksenä tieto kaupungin tekemistä avokätisistä ja vuosikymmeniä kestäneistä kiinteistösopimuksista Venäjän pääkonsulaatin kanssa.

Akkasen mukaan sopimuksia ei ole sen kummemmin piiloteltu, mutta toisaalta ne eivät ole vaatineet erityistä tiedottamista.

”Nyt koko kuvio vain asettui täysin uuteen asentoon tämän Venäjän hyökkäyksen takia.”

Tilanteen tekee erikoiseksi sekin, että periaatteessa Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimiva ortodoksikirkko ei edes saisi toimia Suomessa.

Turun ortodoksisella seurakunnalla ei ole mitään tekemistä Venäjän konsulaatin vieressä sijaitsevan kappelin kanssa, korostaa seurakunnan kirkkoherra Ion Durac.

”Se toimii eri patriarkaatin alaisuudessa.”

Suomen ortodoksikirkko sai autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatin alueella vuonna 1923. Ortodoksikirkon kaanonin mukaan toinen ortodoksikirkko ei saa perustaa seurakuntia tai hiippakuntia toisen autonomisen kirkon alueelle.

Miten tämä kappeli on voitu perustaa Turkuun?

”Se on mahdollista, sillä siviililaki ei kiellä sitä”, Durac sanoo.

Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivaa kirkkoa Luostarinmäellä kutsutaan Uspenkin kirkoksi.

Patriarkaatin toimintaa Suomessa esittelevien verkkosivujen mukaan kirkko olisi vihitty käyttöön lokakuussa 2002, siis jo yli vuosi ennen kuin kaupunginjohtaja on kirjeessään ilmoittanut luvasta tilan käyttämiseen kirkkona.

Pappi Dobronravov ei halua vastata seurakuntaansa ja sen käytössä olevia tiloja koskeviin kysymyksiin.

Tätä hän perustelee sillä, ettei kyse ole ”rekisteröityneestä seurakunnasta”. Eikä Dobronrarov omien sanojensa mukaan ole edes virallisesti pappi. Palkkaa ei makseta, sillä kyse on ”harrastuksesta” ja ilmaiseksi hoidettavasta ”matkapapin tehtävästä”.

Moskovan patriarkaatin verkkosivuilta kuitenkin löytyy vuodelta 2003 päätös, jolla aiemmin Venäjällä patriarkaatin ulkosuhteiden osastolla työskennellyt Dobronravov on nimitetty papiksi Turun ja Porin venäläisiin ortodoksiseurakuntiin.

Lisäksi kaikissa seurakunnan venäjänkielisissä esittelyteksteissä ja Dobronravovin urasta kertovissa lähteissä hänen kerrotaan olevan nimenomaan Turun seurakunnan pappi.

Dobronravov ei halua kommentoida, miten seurakunta aikoo jatkossa toimia, kun kirkkotiloista on tullut lähtökäsky.

Ortodoksisten kirkkojen välit ovat jäätyneet Venäjän hyökkäyssodan myötä.

Suomen ortodoksinen kirkko on tuominnut sotatoimet. Lisäksi arkkipiispa Leo on tuominnut Moskovan patriarkan Kirillin sotaa myötäilevät puheet.

Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Durac kertoo, että Venäjän ortodoksikirkolla ei ole tällä hetkellä ehtoollisyhteyttä Suomen ortodoksikirkon kanssa.

”Venäläiset voivat tulla ehtoolliselle meidän kirkkoihimme, mutta Suomen kirkon jäsenet eivät saa mennä ehtoolliselle Moskovan patriarkaatin alueella.”

Patriarkka Kirill pääsiäismessussa Moskovassa 23. huhtikuuta 2022.

KGB-taustainen patriarkka Kirill, alkuperäiseltä nimeltään Vladimir Gundjajev, on voimakas presidentti Vladimir Putinin ja tämän aloittaman sodan tukija.

Tämän vuoden maaliskuun alussa Kirill piti puheen, jossa hän sanoi, että Ukrainassa taistellaan läntisiä ”niin kutsuttuja arvoja” vastaan. Patriarkan mukaan Venäjä vastustaa Ukrainassa etenkin homoseksuaalisuutta ja pride-paraateja.

Moskovan patriarkaatin välejä Ukrainaan heikensi sekin, että Ukrainaan perustettiin vuonna 2018 itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti.

Osa Suomessa asuvista venäjänkielisistä ei halua osallistua Konstantinopolin alaisena toimivan Suomen ortodoksikirkon toimintaan vaan hakeutuu Kirillin johtaman Moskovan patriarkaatin alaisiin seurakuntiin.

Haluatko lukea lisää juttuja Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat