Anders Petterssonin onnistui pelastaa orvoksi jäänyt pentue – ”Pyörä­varastomme roskiksen alla istui pieni ketunpoikanen ja huusi”

Video näyttää, miten poikanen ahmii kettujen "suurinta herkkua".

Ensimmäisenä löydetty ketunpoikanen vietiin eläinsairaalaan.

9.5. 15:57 | Päivitetty 10.5. 9:07

Naantalissa on etsitty kuumeisesti kettupentuetta. Nyt neljä poikasta on löydetty ja viety turvaan eläinhoitolaan.

Kaikki sai alkunsa, kun Naantalissa huomattiin huhtikuun loppupuolella auton alle jäänyt naaraskettu, joka oli nisistä päätellen pienten poikasten emo. Turun eläinsuojeluyhdistykselle (Tesy) tuli kiire etsiä poikasia, sillä ne eivät pärjäisi kauaa ilman emoaan.

Tesyn toiminnanjohtaja Britt-Marie Juup kertoo, että pesää haettiin viikon verran tuloksetta.

”Olimme metsässä, rinteissä ja kallioilla. Etsimme niitä tyypillisiä paikkoja, missä ketunpesiä on”, hän kertoo.

Nykyään on paljon citykettuja, joten pesiä voi olla Juupin mukaan yllättävissäkin paikoissa.

Vaikka kerrostalon alla.

Kettujen löytymisestä uutisoi ensin Turun Sanomat.

Poikasten löytyminen oli Naantalissa asuvan, teologiaa opiskelevan Anders Petterssonin ansiota.

Hän asuu kerrostalossa. Pesän sisäänkäynti oli viereisessä rapussa sijaitsevan, maan tasossa olevan parvekkeen alla. Pettersson oli nähnyt jo kerran ketun sujahtavan sinne, kun hän oli lähdössä koiransa kanssa lenkille. Eräänä päivänä parvekkeen edessä, aurinkoisessa kohdassa, oli kolme ketunpentua.

Pettersson soitti asiasta Tesylle. Hän ajatteli, että Tesyn on hyvä tietää, että tällaisella vaarallisella alueella on ketunpoikasia.

”Muutama päivä sitten he ilmoittivat, että he tulevat katsomaan pesää. Jos olisi mahdollisuus, että se olisi auton alle jääneen emon.”

Pettersson oli odottamassa myöhään illalla Tesyn ihmisiä kerrostalon pihalla, kun hän kuuli erikoista ääntä pyörävarastosta, kuin siellä olisi ollut ”lintu tai joku”.

”Meidän pyörävarastomme roskiksen alla istui pieni ketunpoikanen ja huusi. En ajatellut enempää, vaan nappasin sen kiinni. Huomasin heti, että asiat ovat hullusti, sillä poikanen oli tosi pieni ja laiha.”

Hän piteli pentua sylissään parikymmentä minuuttia odottaessaan Tesyn saapumista.

”Se oli niin kylmissään, että se oikein vapisi. Pistin sen ensin pipon sisään ja sitten pipossa takkini sisään. Se oli varmaan niin hämmentynyt, ettei ymmärtänyt itkeskellä, nökötti vaan.”

Pettersson on itse työskennellyt aiemmin eläintenhoitajana, joten hän ei arastele eläimiä ja tietää, miten pitää toimia, kun huomaa apua tarvitsevan eläimen.

Hän muistuttaa, että jos havaitsee hädässä olevan eläimen, ihan ensimmäisenä kannattaa olla yhteydessä ammattilaisiin.

Hän sanoo myös, ettei villieläimen käsiin ottaminen ole ”kauhean fiksua”.

Kaikenlaista voi sattua.

”Sain ketusta kirppuja itseeni”, Pettersson kertoo.

Kerrostalon alta löytyi onkalo. Turun eläinsuojeluyhdistyksen eläinpelastustiimi tuli paikalle tutkimaan.

Pentu lähti Tesyn mukaan ja se vietiin eläinsairaalaan ja sitten yhdistyksen hoitolaan. Muita poikasia yritettiin napata loukulla.

”Minä ja naapuritalossa asuva mies pidimme melkein vuorokauden ympäri vahtia. Pelkäsimme, että jos pentu menisi loukkuun yöllä, se paleltuisi yön aikana”, Pettersson sanoo.

He vahtivat loukkua vuoroissa: naapuri päivisin, Pettersson öisin. Vahtivuoron jälkeen Pettersson nukkui aina hiukan aamupäivällä. Yöt olivat unettomia.

”Kävin katsomassa loukkua parin kolmen tunnin välein. Oli hyvin intensiiviset kuusi päivää.”

Lopulta loukun avulla saatiin kiinni toinen pentu. Tämän jälkeen loukku vaihdettiin pienempään, ja taas odoteltiin.

”Kävin omin lupineni säätämässä loukkua niin herkäksi kuin uskalsin, ja kahden tunnin päästä sinne jäi kolmas pentu”, Pettersson sanoo.

Kun hän meni tarkastamaan loukkua, neljäs pentu oli sotkeutunut loukun ulkopuolella olevaan suojakankaaseen.

Pettersson on iloinen, että etsinnät päättyivät.

”Aloin olla aika väsynyt, uni kyllä maittoi tämän jälkeen.”

Aivan varmoja siitä ei voida olla, että hoitolaan viedyt pennut ovat juuri ne, joita on etsitty. Tämä on kuitenkin mahdollista, sillä pennut olivat vain noin puolen kilometrin päästä siitä paikasta, mistä naaraskettu löydettiin kuolleena.

Poikaset ovat nyt Turun eläinsuojeluyhdistyksen hoitolassa.

Pennut voivat Juupin mukaan hyvin.

Ne olivat saaneet hieman syödäkseen, sillä pesään oli tuotu rusakonruho. Paikalla on nähty myös uroskettu, joten rusakko oli luultavasti sen tuoma.

Rusakkoa oli järsitty.

”Mutta kun katsoo näiden pienten pentujen hampaita, ne eivät saa irti tällaisesta ruhosta oikein mitään. Sen verran ne olivat saaneet syötyä, että ne olivat juuri ja juuri pysyneet hengissä.”

Juup sanoo, että pennut eivät olisi pärjänneet enää montaa päivää, niin pieniä ja nälkiintyneitä ne olivat.

Nyt niitä ruokitaan sekoituksella, jossa on maidonkorviketta, koiran märkäruokaa sekä jauhelihaa. Juup sanoo, että se on pentujen ”suurinta herkkua”.

”Ne ovat kasvaneet tukiruokinnassa hämmästyttävän hyvin. Pienin, joka tuli ensimmäisenä, oli vähän päälle 300 grammaa. Nyt se painaa jo lähes 600 grammaa.”

Pennut ovat hoitolassa vielä monta kuukautta.

”Sen jälkeen ne pääsevät luontoon.”

Ensin ne ovat sisätiloissa, mutta myöhemmin ne pääsevät ulkotarhaan. Pentujen kanssa ollaan kosketuksissa mahdollisimman vähän, jotta varovaisuus ihmistä kohtaan säilyisi.

Pettersson muutti Naantaliin opintoihinsa liittyvän harjoittelun vuoksi pari kuukautta sitten.

Tapaus sai hänet tutustumaan naapureihinsa. Yksi heistä toi itse leipomiaan lusikkaleipiä Petterssonille sekä toiselle loukkua vahtineelle henkilölle.

Pettersson sanoo, että pentujen löytyminen tuntui olevan monelle tärkeää.

”Olen iloinen, että olen muuttanut paikkaan, missä villieläimistäkin välitetään näin paljon.”

Oikaisu 10.5. klo 9.07: Poistettu otsikosta sana Turku, sillä poikaset löytyivät Naantalista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat