Siivousyrittäjä Ted Wallin koki herätyksen, kun maailmankuulu taiteilijanero kuoli – Nyt hän uskoo olevansa jälleensyntynyt taiteilijanero itse

Ted Wallin pitää Paraisten keskustassa näyttelyä, jonka tärkein teos on hän itse. Näyttelyssä on myös noin 80 Salvador Dalín teosta.

29.7. 2:00 | Päivitetty 29.7. 10:25

”Siellä minä olen lähes joka päivä, neljännessä ulottuvuudessa, olenhan minä Salvador Dalín reinkarnaatio”, sanoo Ted Wallin, 58-vuotias paraislainen kiinteistöpalvelu- ja siivousalan yrittäjä ja taidegalleristi.

Hän on jo vuosikausia väittänyt olevansa jälleensyntynyt Salvador Dalí. Kuinka tosissaan Wallin on, se jää kuulijan harkittavaksi.

Selvää on, että kun espanjalainen surrealistinen taiteilija, kiiluvasilmäinen ja komeaviiksinen Dalí menehtyi vuonna 1989, Wallinin mielessä läikkyi.

Hän oli jo pitkään ollut kiinnostunut kaikenlaisesta taiteesta ja kerännytkin teoksia monipuolisesti, mutta Dalílla ei tuohon mennessä ollut ollut mitään erityispaikkaa miehen mielessä.

Taiteilijan kuoltua asiat eskaloituivat ja Wallin aloitti pakonomaisen Dalí-veistosten keräilyn.

”Kun Dalí kuoli – tai ei hän kuollut, hän siirtyi neljänteen ulottuvuuteen – hänen sielunsa laskeutui Paraisille. Minä en ollut tuolloin erityisen kiinnostunut Dalísta, mutta tuolloin selvisi, että Salvador oli kiinnostunut minusta.”

Lopulta Wallinilla oli niin paljon Dalìin liittyviä veistoksia, että hän avasi helmikuussa 2014 Paraisten keskustaan Pohjoismaiden ainoan pysyvän Salvador Dalí -yksityisnäyttelyn.

Wallinin näyttely on kattava esitelmä surrealismin kuuluisimman edustajan tyylistä ja monipuolisuudesta.

Art Bank -galleriassa on esillä noin 80 kappaletta erilaisia Dalín teoksia: signeerattuja litografeja, veistoksia, jokunen alkuperäistyö, valokuvia ja huonekaluja. Mitään erityisen uniikkia täällä ei ole, sillä kaikkein arvokkaimmat Dalín työt löytyvät sijoitettuina maailman museoihin.

Paraisten Art Bankin uniikein, ainutlaatuisin teos on isäntä itse.

WALLIN voisi olla näyttelijä.

Hän heittäytyy Dalín reinkarnaation rooliin niin tosissaan, että näyttelyssä kävijät pohtivat tosissaan, onko Wallin tosissaan. Aivot raksuttavat ja yrittävät luoda järjellä selitettävissä olevaa tilannekuvaa arkitodellisuudesta vieraalle absurdiudelle. Se ei heti onnistu, sillä Wallinin jutuissa ei tunnu olevan järkeä.

Sanat ja tarinat kiskaisevat kuulijansa epätodelliseen maailmaan, jossa ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

”Kaikki se, minkä kerron täällä, on takuuvarmasti ehkä totta.”

”Minä olen Dalín ainoa, tunnustettu reinkarnaatio.”

”Eihän kukaan muu kuin hullu pysty esittämään hullua.”

”Joka ainoa ihminen, joka on sanonut, että olen aivan hullu, on jollain tavalla kateellinen eikä pysty pakenemaan omaa tylsää todellisuuttaan mihinkään.”

Kuulija odottaa koko ajan Wallinin räjähtävän nauramaan absurdien jälleensyntymisjuttujensa keskellä.

Mutta niin ei tapahdu. Se siinä onkin hämmentävää.

Surrealistisuus tarkoittaa epätodellisia asioita. Sen tunnelma on jotenkin unenomaista, järjenvastaista – ja vähintäänkin todella outoa.

Salvador Dalín itsensä kerrotaan todenneen 1930-luvulla, surrealistien ryhmästä erottamisen jälkeen:

”MINÄ olen surrealismi.”

Tämän eittämättä yhden taiteen historian tunnetuimman hahmon maalauksissa esiintyi kaikenlaisia outouksia, kuten muurahaisia, kananmunia, ohutjalkaisia norsuja ja laatikoista koottuja naisia.

Jälleensyntymisen käsitekin oli surrealistitaiteilijalle tuttu. Hänen oma isoveljensä oli kuollut ennen Salvadorin syntymää -- tämänkin nimi oli ollut Salvador. Se sai Dalín ainakin osittaiseen käsitykseen siitä, että hän itse oli jälleensyntynyt veljensä.

OIKEASTAAN Wallin onkin suoraan surrealismin syvimmässä ytimessä väittäessään olevansa Dalín reinkarnaatio.

Salvador Dalí on kuuluisa paitsi taiteestaan, myös performatiivisista esiintymisistään julkisuudessa – ja tietenkin myös viiksistään.

Paraisten Art Bankissa on kyse nimenomaan surrealismista, jonka jäljiltä monet näyttelyssä kävijät ovat lopulta haltioituneita. Surrealismi on hyvin ihmisläheistä. Kun se onnistuu murtamaan ahtaita uskomuksia ja normeja, se koetaan myös vapauttavana.

Taiteen keskellä kasvanut Wallinkaan ei inhoa järkeä – eihän hän muutoin olisi kiinteistöhuoltoyrittäjä – mutta hän haluaa venyttää järjen rajoja.

Wallin sanoo, ettei oikeastaan pidä Dalín roolia edes minään roolina. Surrealismi on osa häntä itseään, luova elämänasenne, jossa keksitään uusia tapoja katsoa maailmaa.

”Tämä on minulle toinen maailma, paikka, johon todellisuus ei pääse. En silti pakene mitään. Kun siirryn toisesta todellisuudestani neljänteen ulottuvuuteen, voin hoitaa siellä myös toisen todellisuuden ongelmia eli etsiä niihin entistä parempia ratkaisuja.”

Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat