Oskari Heikkilä löysi kasan viikinkikuningas Harald Sinihampaan kolikoita, joista tuli kansallisomaisuutta – Löytäjäkään ei jää tyhjin käsin

Metallinetsintää harrastava Oskari Heikkilä löysi merkittävän hopeakätkön Varsinais-Suomesta.

Mynämäen kätköön kuuluneita Harald Sinihampaan lyöttämiä hopearahoja. Kätkö löytyi Vakka-Suomen Metallinetsijät -yhdistyksen harrastajien metallinetsintäreissulla.

22.6. 13:28

Metallinetsinnän harrastajat tekivät harvinaisen löydön toukokuussa Mynämäessä. Pellosta nousi esiin osa hopea-aarteesta.

”Suurin osa löytämistämme esineistä oli tuttua roskaa: pullonkorkkeja ja alumiinitölkkejä. Sitten kolikoita alkoi löytyä kuopan pohjalta, kertoo maskulainen opiskelija Oskari Heikkilä, 21.

Heikkilä oli liikkeellä kahden muun etsijän kanssa, mutta harvinainen löytö osui juuri hänen metallinpaljastimensa alle.

”Se oli hieno kokemus. Kaivaessani uskoin löytäväni vain alumiinitölkin.”

Heikkilä peitti kuopan, naamioi paikan ja ilmoitti löydöstä Museovirastolle. Seuraavalla viikolla arkeologit saapuivat tekemään virallisen kaivauksen ja nostamaan aarteen maasta.

Heikkilä sai ottaa osaa kaivaukseen.

Hopeakätköstä löytyi Suomessa harvoin löydettyjä viikinkikuningas Harald Sinihampaan lyöttämiä kolikoita.

”Niitä on aiemmin löydetty Suomesta vahvistetusti yksi. Lisäksi kokoelmissa on entuudestaan yksi kolikko, jonka löytöpaikkaa ei tunneta”, kertoo Suomen kansallismuseon intendenttinä työskentelevä Jani Oravisjärvi.

Mynämäkeläisestä pellosta kolikoita löytyi kerralla 12 lisää.

Tanskalainen Sinihammas eli 900-luvulla. Hän oli viikinkikuningas, joka kääntyi kristityksi. Sinihampaan nimi elää edelleen, sillä hänen mukaansa on nimetty langaton tiedonsiirtoyhteys Bluetooth.

Mynämäen aarrelöytö sisälsi myös muita kolikoita kuten Umaijadien dirhemin. Kaikkiaan kolikoita löytyi noin sata. Valtaosa niistä ajoittuu 900-luvun viimeisille vuosikymmenille.

Lisäksi kätköstä löytyi pilkkohopeaa. Kyse on pätkityistä hopeakoruista kuten ranne- ja kaularenkaista sekä solkien osista.

”Kokonaisuudessaan hyvin tärkeä ja merkittävä löytö. Se on kaikista varhaisin länsimaisia rahoja sisältänyt hopeakätkö Suomesta”, Oravisjärvi kertoo.

Rahojen uskotaan todennäköisesti saapuneen aikoinaan Pommerista nykyisen Puolan alueelta, jossa on tehty vastaavanlaisia löytöjä. Aarre on todennäköisesti päätynyt maahan hyvin nopeasti Mynämäelle saavuttuaan.

Mynämäessä virallista kaivausta johti Museoviraston tutkija Esa Mikkola. Kaivettava alue oli vain neliömetrin kokoinen, koska kätkö oli säilynyt melko ehjänä.

Kaivaus tapahtui siten, että maata kaivettiin ylös kymmenen sentin kerroksina ja löydöt otettiin talteen. Irrotettu maa-aines käytiin vielä läpi metallinpaljastimella. Kun arkeologit pääsivät varsinaisen kätkön tasolle peltomullan alaosaan, otettiin esille sudit ja pensselit.

”Siinä vaiheessa se meni pieneksi piperrykseksi. Otimme koko ajan kuvia ja dokumentoimme kaiken”, Mikkola kertoo.

Metallinetsinnän harrastajia seuraamassa löytöpaikan tutkimuksia. Keltaisissa huomiotakeissa tutkija Sanna Saunaluoma Turun museokeskuksesta ja tutkija Esa Mikkola Museovirastosta. Kätkön löytäjä Oskari Heikkilä on polvillaan kaivausalueen reunalla.

Hän kehuu, että kätkön löytöpaikka oli loistavasti naamioitu ja löydöstä ilmoitettiin heti. Aina on riski, että joku huomaa löytöpaikan ja käy kaivamassa siellä omin lupineen.

”Minua hämmästyttää suuresti, että on olemassa ihmisiä, jotka käyvät hakemassa esineitä omiin kokoelmiinsa. Tiedämme, että tällaista valitettavasti tapahtuu. Se on vastoin lakia, mutta myös eettisesti ja moraalisesti sietämätöntä. Se on kansallisomaisuuden varastamista ja se ei vaan käy”, Mikkola sanoo.

Ikäviä kokemuksia on esimerkiksi Raaseporista.

Ohje on, että ensimmäisen esineen löytymisen jälkeen kaivaminen pitää lopettaa, jättää muut esineet maahan ja ilmoittaa löydöstä nopeasti. Esineet kuuluvat valtiolle, jos niiden omistajaa ei tunneta ja ne ovat yli sata vuotta vanhoja.

”Läheskään kaikkia Suomesta löytyneitä esineitä ei oteta Suomen kansallismuseon tai Museoviraston kokoelmiin. Paljon on sellaista tavaraa, minkä löytäjät saavat lopulta pitää. Silloin kun puhutaan tällaisista Mynämäen tapaisista harvinaisista ja supermerkittävistä löydöistä, niin ne kuuluvat koko kansalle.”

Säännöt ovat Oskari Heikkilälle tutut. Toukokuinen löytö tapahtui pellolla, jonka omistajalta oli saatu lupa etsintöihin.

Heikkilä on harrastanut metallinetsintää pari vuotta. Peltojen lisäksi hän on kolunnut metsiä, rantoja ja vedenalaisia kohteita.

”Kai se on joku alkukantainen löytämisen ilo, mikä lajin pariin vetää. Työkseen tätä ei kannata tehdä, ei tällä tienaamaan pääse.”

Välineinä Heikkilällä on metallinpaljastin, lapio, reppu ja pinpointer -niminen laite, jonka avulla esineen voi paikantaa kuopasta tarkemmin.

Ennen kuin innokkaat aloittelijat ryntäävät maastoon, Heikkilä haluaa kirkastaa pari asiaa.

”Suojellulle alueelle ei saa mennä etsimään ja maanomistajalta on kysyttävä lupa kaivamiseen. Jäljet peitetään ja roskat kerätään pois. Se on selvä juttu. Lähipellolle ei kannata sännätä suin päin, kun on ostanut marketista halvan metallinilmaisimen.”

Mynämäen löydöstä Heikkilälle itselleen jää vain kuvia. Lisäksi hän saa rahallisen korvauksen löydöstä. Summaa hän ei vielä tiedä.

Hopearahat ja pilkkohopea olivat maassa tiiviinä keskittymänä. Pussi tai vastaava, jossa esineet olivat olleet, on maatunut pois.

Peltoalue, josta kätkö löytyi, on nyt merkitty muinaisjäännösrekisteriin rauhoitetuksi arkeologiseksi kohteeksi. Siellä ei saa tehdä metallinetsintää tai kaivaa ilman Museovirastolta haettavaa tutkimuslupaa. Jatkotutkimuksia ei ole toistaiseksi suunnitteilla.

Viljellä pellolla luonnollisestikin saa.

”Kun löydetään kiinteä muinaisjäännös, vallitseva maankäyttö saa jatkua. Jos maankäyttö muuttuu ja paikalle halutaan esimerkiksi rakentaa, silloin on tehtävä tutkimuksia”, tutkija Mikkola kertoo.

Mynämäen hopeakätkön tarkkaa löytöpaikkaa ei kerrota. Maan alla saattaa olla lisää esineitä. Tutkimusten mukaan alueella on melko varmasti ollut rautakautinen asuinpaikka.

”Vastaan tuli saviastian kappaleita ja muuta asutukseen viittaavaa. Esineet ajoittuvat 900- ja 1000-luvuille. Sen takia pelto on nyt rauhoitettu. Toivomme, että se saa olla rauhassa”, Mikkola sanoo.

Lue lisää: Janne Kuutsuo löysi yli tuhatvuotisen arabiankielisen aarteen keskeltä mutaista peltoa – Antaa sen saman tien pois

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat