Turku sai viimein takaisin talon, jonka se lainasi Venäjän diplomaateille 34 vuotta sitten

Turku sai tiistaina takaisin rakennuksen, jonka se luovutti Venäjän pää­konsulaatin käyttöön vuonna 1988. Museokeskuksen selvityksen mukaan ortodoksikirkkona käytetty talo onkin alun perin ollut työläisten ulkohuussi.

Vastuualuepäällikkö Petteri Järvi tutustui Venäjän konsulaatin palauttamaan kirkkorakennukseen tiistaina, kun oli saanut avaimet haltuunsa. Hän kuvaili luovutustilaisuutta ystävälliseksi, mutta vähäpuheiseksi. Yksi konsulaatin virkailija toi avaimet, muttei edes kertonut nimeään.

2.8. 18:53

”Nyt ollaan siinä ajassa, jolloin sekä Berliinin muuri että Neuvostoliitto olivat pystyssä”, Petteri Järvi sanoo ja levittää kätensä harmaiden kipsilevyseinien keskellä.

Turun museokeskuksen asiakaspalveluvastuualueen päällikkö on vain muutama tunti aiemmin saanut avaimet Turun Luostarinmäellä sijaitsevaan tiilirakennukseen. Turun kaupunki sai omistamansa rakennuksen tiistaina takaisin itselleen 34 vuoden lainan jälkeen.

Sen ajan sitä käytti Venäjän pääkonsulaatti, joka sijaitsee naapuritontilla. Kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, Turku päätti katkoa siteensä itäiseen naapuriin. Myös sopimus tiilirakennuksen lainasta irtisanottiin päättymään elokuun alussa. HS uutisoi Turun ja Venäjän valtion kiinteistöjärjestelyistä huhtikuussa.

Lue lisää: Turku on antanut Venäjän diplomaateille kaikessa hiljaisuudessa kirkon ja kesä­mökin kaupungin parhailta paikoilta – Kukaan ei tunnu tietävän, mistä on kyse

Turun ja pääkonsulaatin välisen sopimuksen mukaan irtisanomisen myötä venäläisten tulee luovuttaa rakennus takaisin siinä kunnossa kuin se oli vuonna 1988, jolloin kaupunki antoi sen konsulaatin käyttöön.

Ja venäläiset näyttävät pitäneen lupauksensa.

Päähuoneen seinällä voi nähdä edelleen vaaleat, ristin jättämät jäljet. Tässä tilassa konsulaatti järjesti hengellisiä tilaisuuksia. Kirkko ei kuitenkaan kuulunut Suomen ortodoksikirkon alaisuuteen.

Lattioita peittävä muovimatto näyttää vähintään 30 vuotta vanhalta, mutta ihan siistiltä. Muutama jalkalista puuttuu. Katonrajassa olevien jälkien perusteella sieltä on hiljattain poistettu pari ilmalämpöpumppua. Pihalta venäläiset ovat vieneet betonilaatoituksen muassaan. Yleisesti ottaen rakennus on vähintään kohtalaisessa kunnossa, minkä myös Järvi panee kiitellen merkille.

”Alustavasti museokeskuksen johtoryhmässä on pohdittu, että tästä voisi tehdä näyttely- tai luentotilan. Sellaiseen käyttöön tämä sopisi oikein hyvin”, hän mittailee katseellaan.

Alun perin Venäjän pääkonsulaatti pyysi Turulta rakennusta henkilökunnan kerhotilaksi. Järvi, joka tuohon aikaan oli kesätöissä Luostarinmäen käsityöläis­museossa, muistaa, että rakennusta käytettiin 1980-luvulla museon varastona ja pyykinkuivaukseen.

”Vuonna 1985 museokeskuksessa heräsi ajatus, että rakennuksesta tehtäisiin museon pukuhuolto. Se suunnitelma raukesi, kun konsulaatti pyysi tilaa itselleen.”

Järvi kertoo, että Turku peruskorjasi tilat ennen luovutusta. Vanhoista pohja­piirustuksista näkee, että rakennuksen remontoitu päähuone nimettiin seurapelitilaksi. Se on ehkä 30 neliön kokoinen. Pienempi, vajaan kymmenen neliön huone sisään­käynnin vieressä on merkitty kirjastoksi.

Kirjastotilasta pääsee kiipeämään pienelle parvelle, joka on pohjakuvassa nimetty projektorihuoneeksi. Sieltä on saatettu käyttää esimerkiksi elokuvaprojektoria, jonka kuva on heijastettu seurapelitilan päätyseinään.

Vaatimaton punatiilinen rakennus sai kokoaan suuremman symboliarvon, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Turku päätti purkaa kiusallisen lainasopimuksen. Koko laina-ajan esimerkiksi rakennuksen palohälytykset kulkivat käsityöläismuseon valvomon kautta.

Jossain vaiheessa konsulaatti muutti rakennuksen rukoushuoneeksi. Turun kaupungin arkistoista löytyy vuodelta 2003 peräisin oleva dokumentti, jossa silloinen kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty antaa luvan käyttää tilaa kirkkona. Järven mukaan rakennus on saattanut toimia rukoushuoneena jo 1990-luvun puolella.

Ortodoksisista menoista on säilynyt jälkiä päähuoneen seinillä. Päätyseinään on tummentunut selvä jälki parimetrisestä krusifiksista. Sivuseinillä on saattanut roikkua ikoneja, Järvi arvioi.

”Ja lattialla taitaa olla vähän steariinia”, hän huomaa.

Koko rakennuksessa leijailee voimakas suitsukkeen tuoksu, joka pistelee kurkkua. Tiilirakennuksen kattoa koristi pitkään näyttävä sipulikupoli, mutta konsulaatin väki poisti sen muuttopuuhien yhteydessä heinäkuussa.

Lue lisää: Venäläis­diplomaatit saivat Turulta ilmaiseksi kirkon, mutta nyt sen käyttö on ohi

Järvi kertoo, että rakennuksen takaisinluovutuksen lähestyessä hän selvitteli tiilitalon historiaa museon rakennustutkijan kanssa. Vanhat dokumentit paljastivat muutamia yllättäviä yksityiskohtia.

Ensinnäkin, rakennus ei ollut 1900-luvun alkupuolelta, kuten Järvi oli siihen saakka ajatellut. Se ei tosin kuulu samaan rakennuskokonaisuuteen Luostarinmäen muiden, selvästi vanhempien puurakennusten kanssa.

Tiilirakennus on kuitenkin oletettua vanhempi, rakennettu vuonna 1888. Se on kuulunut vieressä sijaitsevan kahvila Kisällin pihapiiriin. Kisällin rakennus on valmistunut 1851.

Lisäksi arkistotiedot paljastivat, että Moskovan patriarkaatti on vuosikausia pitänyt jumalanpalveluksiaan entisessä käymälässä.

Tiilirakennus on nimittäin rakennettu alun perin ulkohuussiksi ja hevostalliksi.

Yläparvelle tehty tila on tarkoitettu esimerkiksi elokuvaprojektoria varten. 150 vuotta sitten ylisillä säilytettiin heiniä hevosille.

”Kisällin rakennus on ollut työväen asunto-osakeyhtiö, ja tämä rakennus on toiminut perheiden käymälänä”, Järvi kertoo.

Hän näyttää vanhaa pohjapiirustusta, johon on merkitty kolmeen riviin yhteensä kaksitoista huussinpaikkaa. Rakennuksen päädyissä on ollut tiloja hevosille.

Järvi kertoo myös törmänneensä hiljattain Luostarinmäen eläköityneeseen vahtimestariin. Tämä oli muistellut, että käymälät olivat paikallaan vielä 1980-luvun alussa. Todennäköisesti ne on poistettu vasta kaupungin remontoidessa rakennusta konsulaatin käyttöön.

Vahtimestari oli kuulemma ollut käärmeissään, kun rakennus annettiin venäläisille. Takapihalta oli ollut hyvä kaivaa onkimatoja.

Peitetyt aukot päähuoneen seinällä ovat olleet alun perin ulkohuussin eri osastojen sisäänkäyntejä. Rakennus oli jaettu kolmeen osastoon, joissa jokaisessa sijaitsi neljä käymälää rinnakkain.

Nyt rakennusta odottaa uusi remontti uuteen käyttötarkoitukseen, kunhan museokeskus saa sen päätettyä.

Seuraavaksi museokeskuksen tutkija inventoi ja dokumentoi, missä tilassa rakennus on. Edellinen inventointi on tehty vuonna 1988.

”Olemme tavallaan palanneet nollapisteeseen”, Järvi viittaa 1980-luvun kariutuneisiin suunnitelmiin muokata tilat käsityöläismuseon käyttöön.

”Tosi hienoa, että tämä on nyt saatu takaisin.”

Haluatko lukea lisää uutisia Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat