Erikoislääkäri Päivi Polo on ollut mukana aborteissa, joiden syynä on äitien pahoinvointi – ”Kuuluuko yhdeksän kuukautta oksentaa sappinestettä?”

Hyperemeesi ei suoraan ole vaaraksi sikiölle, mutta osalla odottajista oireet ovat niin sietämättömiä, etteivät he pysty jatkamaan raskautta loppuun, vaikka lapsi olisi kovasti toivottu. Hyperemeesiä ei usein tunnisteta, koska se sekoitetaan tavalliseen alkuraskauden pahoinvointiin.

Kerran koettu hyperemeesi ei tarkoita, että se toistuisi seuraavissakin raskauksissa. Riski tosin on olemassa.

17.9. 10:00

Hyperemeesi ei vaurioita sikiötä, sanoo Turun yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polo, joka toimii myös Turun yliopistollisen keskussairaalan naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä ja perinatologina.

”Tutkimuksia on vähän, ja ne ovat ristiriitaisia. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että suurta haittaa sikiölle ei ole.”

Hyperemeesi (hyperemesis gravidarum) on raskauteen liittyvä tautitila, johon kuuluu vakava pahoinvointi. Potilas ei välttämättä pysty juomaan tai syömään lainkaan ja oksentaminen tai yökkäily on jatkuvaa. Seurauksena on kuivuminen ja laihtuminen.

Kun tavallisesta alkuraskauden pahoinvoinnista kärsivät useimmat, hyperemeesistä kärsii suomalaistutkimuksen perusteella 1,3 prosenttia odottajista.

Vaikka hyperemeesi ei suoraan ole vaaraksi sikiölle, osalla odottajista oireet ovat niin sietämättömiä, etteivät he pysty jatkamaan raskautta loppuun, vaikka lapsi olisi kovasti toivottu. Polo on ollut mukana tällaisissa raskaudenkeskeytyksissä.

”Näin ikävää tilannetta ei saisi tulla kenellekään raskaana olevalle. Hyperemeesia pitäisi hoitaa jo varhaisessa vaiheessa niin hyvin, ettei äitien tarvitsisi päätyä tällaiseen epätoivoiseen ratkaisuun”, Polo sanoo.

HS kysyi lukijoiltaan kokemuksia hyperemeesista ja sen hoidosta. Jutussa on käytetty lainauksia vastaajilta, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Makasin kyljelläni kippurassa ja kärsin. Jos nousin, niin oksensin melko pian. Oksentelin lattialle, autoon ja oman talon pihalle. Painoin synnytyksen jälkeen 15 kiloa vähemmän kuin tullessani raskaaksi. Nainen, 45

Koko raskausajan mietin keskeytystä. Minuutti kerrallaan menin, jos jaksan tämän, niin jaksan ehkä toisenkin. Jokainen päivä laskin aamukampaa. Nainen, 34

Raskaus oli järkyttävä. Yhtenä päivänä toivoin kuolevani, toisena päivänä toivoin keskenmenoa. Pelkästään jo syljen nieleminen aiheutti oksentamista, joten syljin kaiken pois, jos vaan mahdollista. Nainen, 37

Laihduin ja riuduin huonoon kuntoon, mieleni ui hyvin mustissa vesissä ja itkin paljon. Elämäni oli pysähtynyt ja olin vankina kodissamme, jossa kaikki hajut saivat oksentamaan. Se oli yhtä helvettiä. Raskaus päättyi huonon tuurin myötä myöhäiseen keskenmenoon, ja enkelityttömme synnytykseen liian aikaisin. Nainen, 28

Hyperemeesia hoidetaan yleensä nesteytyksellä. Samalla pidetään huolta riittävästä ravinnon, vitamiinien, valkuaisaineiden ja rasvojen saannista.

Nesteytys voitaisiin Polon mukaan tehdä sairaalan sijaan myös potilaan kotona, mutta kotisairaanhoidolla ei ole tarpeeksi resursseja. Ongelma on Polon mukaan koko Suomen laajuinen.

”Hyperemeesipotilas on yleensä muutoin terve ja melko nuori, joten häntä voitaisiin hyvin nesteyttää kotona. Olisi hienoa, jos tämä saataisiin toimimaan. Kotihoidolla on kuitenkin hoidettavanaan paljon muitakin potilaita, kuten vanhuksia ja pitkäaikaissairaita. Resurssit ovat kerta kaikkiaan riittämättömät.”

Hyperemeesi-yhdistyksen puheenjohtaja Marja-Liisa Knuth on kokenut kaksi hyperemeesiraskautta. Hän toivoo, että nesteytystä annettaisiin terveydenhuollossa ylipäätään nykyistä herkemmin.

”Hyperemeesipotilas voi oksentaa kymmeniä kertoja päivässä. Valitettavasti moni jää oireiden kanssa yksin. Tämä on aika alidiagnosoitu sairaus”, Knuth sanoo.

Välillä potilaiden pitää vaatia hoitoa, koska kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät tunnista hyperemeesia. Välillä se sekoitetaan tavalliseen raskauspahoinvointiin. Polon mukaan tilanne on surullinen.

Hänen mielestään etenkin terveyskeskusten työntekijöitä pitäisi kouluttaa tunnistamaan hyperemeesi nykyistä paremmin.

”Ongelma on, että terveyskeskuksissa ajatellaan usein niin, että kun nainen tulee raskaaksi, neuvola hoitaa.”

Hyperemeesi voi kuitenkin alkaa jo viidennellä raskausviikolla. Ensimmäinen neuvolakäynti taas on usein vasta yhdeksännellä raskausviikolla.

Knuthin mukaan neuvoloissakaan hyperemeesia ei välttämättä tunnisteta.

”Hyperemeesipotilaiden on turhauttavaa kuunnella perinteiseen raskauspahoinvointiin annettavia vinkkejä, kuten ’syö pieniä annoksia’. Ne eivät toimi. Lopputulos on, että potilas oksentaa pieniä annoksia”, Knuth sanoo.

Hän kertoo itse kuulleensa monta kertaa toteamuksen: raskaus ei ole sairaus. Tällaisissa tilanteissa hän on tuonut esille oksentamisen määrän, ja vastapuoli on yleensä vaiennut.

”Raskaus ei ole sairaus, mutta hyperemeesi on.”

Vähättely ja avunsaannin vaikeudet korostuivat myös HS:n kyselyyn tulleissa vastauksissa.

Neuvolan lääkäri antoi minulle sairaslomaa viikon kerrallaan. Kerran viikossa piti siis mennä ämpäri kourassa neuvolaan, sillä viiden kilometrin automatkan aikana helposti oksensin tai viimeistään neuvolassa. Nainen, 47

Olen kokenut neuvolan puolelta vähättelyä, että raskauspahoinvointi kuuluu raskauteen. Mutta kuuluuko se, että yhdeksän kuukautta kärsii ja oksentaa sappinestettä? Nainen, 26

En saanut hoitoa. Sitä ei missään vaiheessa tarjottu. Kun kerroin pahoinvoinnista ja oksennuskertojen määrästä, neuvolassa kehotettiin hakeutumaan hätätilanteessa tiputukseen, mutta jäi kuitenkin epäselväksi, missä tilanteessa tämä olisi vaihtoehto. Nainen, 35

Hyperemeesi voi vaikuttaa odottajan mieleen ja mielenterveyteen.

”Joskus ajateltiin, että mielenterveysongelma voisi aiheuttaa äidille vakavaa raskauspahoinvointia. Nyt ajatellaan asian olevan toisin päin. Vaikea raskauspahoinvointi voi aiheuttaa ahdistusta ja masennusta”, Polo kertoo.

Hyperemeesi vaikuttaa odottajan lisäksi muuhun perheeseen.

”On selvää, että jos lapset näkevät äitinsä huonossa kunnossa, se voi saada lapset pelkäämään, mitä äidille tapahtuu. Hyperemeesi voi vaikuttaa myös parisuhteeseen ja lapsilukuun”, Polo sanoo.

Knuth toivoo, että koko perheen hyvinvointi huomioitaisiin hyperemeesin aikana, ja apua tarjottaisiin kotiinkin, jotta arki sujuu. Hänen mukaansa on pitkälti tuurista kiinni, huomioidaanko puolison jaksamista terveydenhuollossa mitenkään.

Monet HS:n kyselyyn vastanneet kertovat, että hyperemeesi romutti heidän lapsihaaveitaan. Osa kuitenkin pitää uutta raskautta vielä mahdollisena.

Hyperemeesista en tiennyt mitään ennen raskautta. Pahoinvointiajan aikana mietin aborttia ja mieli oli synkkä, toivoin kuolemaa. Mutta nyt kun, pahoinvointi on loppunut, niin on pakko sanoa, että ehkä myöhemmin saattaisin haluta myös toisen lapsen. Luulen, että kokemus oli niin traumaattinen, että mieli suojelee ja "kultaa" muistot. Nainen, 24

Kolmatta raskautta en olisi missään nimessä enää pystynyt kokemaan, vaikka kolmannen lapsen olisin ehkä halunnutkin. Päädyin sterilisaatioon heti toisen raskauden jälkeen. Nainen, 37

Ennen olin 100-prosenttisen varma, että kaksi lasta haluan, mutta nyt lapsemme jää ainoaksi. Nainen 28

Kerran koettu hyperemeesi ei tarkoita, että se toistuisi seuraavissakin raskauksissa. Riski tosin on olemassa. Odottaja ei Polon mukaan voi itse vaikuttaa, tuleeko hyperemeesi vai ei.

”Potilas ei ole tehnyt mitään väärin. Tarkkoja altistavia tekijöitä ei tiedetä, joten on mahdotonta neuvoa, miten hyperemeesin voisi välttää.”

Hyperemeesin taustalla vaikuttaa todennäköisesti monia asioita. Polon mukaan hyperemeesin ja esimerkiksi matkapahoinvoinnin tai migreenin välillä on joissakin tutkimuksissa todettu yhteyksiä. Laihoilla ja ylipainoisilla hyperemeesiriski on suurempi kuin normaalipainoisilla.

”HCG-raskaushormonin määrä näyttää olevan myös jonkin verran yhteydessä hyperemeesiin. Esimerkiksi monikkoraskauksissa, joissa raskaushormonin pitoisuus on suurempi, on todettu enemmän vakavaa raskauspahoinvointia”, Polo kertoo.

Altistavia geenejäkin on Polon mukaan löydetty jonkin verran, mutta hyperemeesin perinnöllisyydestä on tämän hetken tutkimusten valossa vaikea sanoa mitään varmaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat