Suvi Pekkola valmistuu kaaoksen keskellä sairaanhoitajaksi, mutta työ Suomessa ei houkuttele – ”Ehkä käyn valmistumisen jälkeen kielikurssin”

Hoitoalan opiskelijoista huokuu ahdistus ja nurkkaan ajettu olo, kertoo Turun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat -yhdistyksen puheenjohtaja Riina Suomi.

Sairaanhoitajaopiskelija Suvi Pekkolan mukaan moni Turusta valmistunut sairaanhoitaja lähtee töihin Ruotsiin tai Norjaan. Hän lähtisi itsekin, jos kielitaito riittäisi.

19.9. 16:23

Sairaanhoitajaopiskelijoista osa miettii, onko valmistumisessa mitään järkeä. Turun ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi opiskelevasta Suvi Pekkolasta, 24, opiskelu kaaoksessa olevalle alalle tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta.

Valmistuminen häämöttää reilun vuoden päässä, mutta Pekkola on pohtinut opintojen pitkittämistä ja alan vaihtamista kokonaan.

”Rakastan työtäni yli kaiken. Mutta valitsenko unelma-ammattini vai oman hyvinvointini ja henkilökohtaisen elämäni?”

Pekkola kokee, että hoitoalan nykytilanteessa molempia ei voi saada. Hän on valmistunut aiemmin lähihoitajaksi ja ollut hoitoalalla useamman vuoden.

”Työnantajat ja yhteiskunta tuntuvat olettavan, että yksittäiset hoitajat ovat töissä koko ajan. Joku tekee tuplavuoroa tuplavuoron perään”, Pekkola kuvailee näkemyksiään hoitajapulan riivaamasta työelämästä.

Työ voi olla henkisesti ja fyysisesti raskasta. Pekkola uskoo, että aikaa palautua riittävästi ei ole. Eteen voi tulla esimerkiksi kollegojen poissaolojen tuuraamista ja poukkoilevan epäsäännöllisiä työaikoja.

”Hoitajilla pitää olla tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta pystymme palautumaan ja saamme pääkopan kasaan. Me emme ole tunteettomia robotteja. Silti hoitajien jaksamista venytetään ja venytetään. Meidän työssämme se voi pahimmassa tapauksessa maksaa ihmishengen.”

Pekkola arvelee, ettei pystyisi jatkamaan työtä hoitajana, jos joku kuolisi hänen takiaan. Hoitajien työoloista päättäville hänellä on yksi kysymys.

”Jos sinä tarvitset terveydenhuollon palveluja, haluatko hoitajan, joka on tehnyt viikkokaupalla ylitöitä, nukkunut huonosti ja jäänyt palautumatta? Itse en ainakaan haluaisi.”

Hoitoalan opiskelijoista huokuu ahdistus ja nurkkaan ajettu olo, kuvailee Turun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat -yhdistyksen (TSTS) puheenjohtaja, röntgenhoitajaopiskelija Riina Suomi, 25. Työtaisteluja käyvä Tehy on TSTS:n yhteistyökumppani.

”Me opiskelijat näemme harjoitteluissa hyvin karusti, millaista työelämä on. Työolot ovat huonot, eikä niitä nähtävästi haluta parantaa”, Suomi tiivistää hoitoalan opiskelijoiden tuntoja.

Turun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat -yhdistyksen puheenjohtaja ja röntgenhoitajaopiskelija Riina Suomi kertoo, että jopa hoitotyötä rakastavat pohtivat nyt muita vaihtoehtoja.

Toinen epäoikeudenmukaiseksi koettu asia on palkkaus.

”Jokainen meistä tietää, ettemme pärjää elämässä hyvin valmistumisen jälkeen. Köyhyys tulee vastaan jossain kohtaa. Joudumme varautumaan henkisesti siihen, että helppoa ei ole.”

Hoitajaopiskelijoiden keskuudessa keskustellaan nyt alanvaihdosta.

”Jopa ne, jotka rakastavat tätä työstä, harkitsevat muita vaihtoehtoja. Vaikka ihmisellä on palo työtä kohtaan, pitääkö itsensä kuluttaa loppuun muiden takia? Meidän jäsenistössämme näkyy esimerkiksi sairaanhoitajissa poistumaa opiskelujen kahden ensimmäisen vuoden aikana, ja se kertonee jostakin”, Suomi sanoo.

Hän itse ei aio vaihtaa pois hoitoalalta.

”Tämä on minulle kolmas ala. Tiedän, että tämä on minun juttuni. Silti tuntuu, että minunkin pitäisi miettiä, onko tämä sen arvoista. Omassa päässä on välillä hirvittävä sotku, mutta taistelutahtoa minulla on.”

Sairaanhoitajaopiskelija Pekkolan mukaan moni Turusta valmistunut sairaanhoitaja lähtee töihin Ruotsiin tai Norjaan.

”Siellä palkat ja etuudet ovat paremmat. Lähtisin ehdottomasti itsekin, jos kielitaitoni riittäisi. Ehkä käyn valmistumisen jälkeen kielikurssin”, Pekkola sanoo.

Työt Suomessa olisivat hänen mielestään houkuttelevampia, jos työolot kohenisivat, näyttöpäätetyö vähenisi ja peruspalkka vastaisi työn vaativuutta.

”Peruspalkka on aivan liian pieni. Kun listassa on iltoja, öitä ja siihen päälle tuplavuoroja, niin kyllä sillä kuulemma toimeen tulee. Mielestäni lisät eivät kuitenkaan voi olla se toimeentulon lähde.”

Pekkolaa harmittaa, että hoitajien vaatimukset paremmasta palkasta nähdään toisinaan ahneutena.

”Ihmiset unohtavat, että me hoitajatkin olemme ihmisiä, jotka voivat joutua kolariin tai sairastua. Mekin haluamme hyvää hoitoa. Itse haluan, että Suomessa on hoitajia jatkossakin, ja he pystyvät tekemään työnsä hyvin. Mielestäni on suuri vaara, että näin ei tulevaisuudessa ole.”

Sairaanhoitajaopiskelija Suvi Pekkola pitää kunnia-asiana tukea potilaita näiden vaikeina hetkinä. Hän toivoo, että hoitajat pystyisivät tekemään työnsä kunnolla, palautumaan riittävästi ja elämään töiden ohella myös omaa elämäänsä.

TSTS:n Suomen mukaan hoitajaopiskelijat ja vastavalmistuneet tuntevat riittämättömyyttä, koska eivät pysty tekemään töitä niin hyvin kuin haluaisivat. Syynä ovat usein kiire ja riittämätön työntekijämäärä.

”Se on brutaalia. Meillä on opintojen takia tuoreessa muistissa, miten asiat tehdään hyvin. Sitten ensimmäisestä harjoittelusta asti näemme, ettemme pysty siihen. Se on kova pala purtavaksi.”

Potilasturvallisuuslaki on Suomen mukaan herättänyt huolta opiskelijoissa ja yhdistykseltä on pyydetty apua. Opiskelijat ovat Suomen mukaan hädissään siitä, että huonojen työolojen ja palkkauksen lisäksi työelämässä vielä tallotaan heidän oikeuksiaan.

”On sellainen olo, että kehitystä viedään taaksepäin ja nyt tökitään lujaa hoitajien ihmisoikeuksiin. Asiasta tulee paniikki paitsi hoitajana myös yksilönä.”

Suomi pitää päättäjien viime aikojen tekoja kapeakatseisina.

”Nyt on lähdetty panikoimaan potilaiden puolesta, eikä katsota isoa kuvaa. En olisi koskaan odottanut tällaista ihmisiltä, jotka tekevät päätöksiä työkseen. Tällaiset pakkolain kaltaiset pikapäätökset saavat hoitajat ja opiskelijat tekemään nopeita ratkaisuja ja poistumaan alalta”, Suomi arvioi.

Riina Suomen mukaan hoitajaopiskelijat ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan työelämässä. ”Tiedän monta, jotka eivät menneet kesällä töihin”, Suomi sanoo. Hän uskoo, että omien rajojen tunnistaminen on yksi opiskelijoiden vahvuuksista.

Pekkola haluaisi tehdä töitä leikkaussalissa, jos uskaltaa jäädä alalle. Myös työ päivystyksessä kiinnostaa, vaikka hänen mukaansa meno siellä on nykyään hurjaa.

Huoli kuitenkin kalvaa.

”Sekin on käynyt mielessä, pitäisikö minun pyytää Valvirasta lähihoitajan ammattioikeuksien poistamista ennen kuin hoitoalan tilanne räjähtää käsiin entistä pahemmin.”

Mitään varmaa päätöstä hoitoalan hylkäämisestä Pekkola ei ole tehnyt. Hän aikoo seurata tarkkaan, mihin suuntaan asiat kehittyvät. Nyt tilanne tuntuu toivottomalta. Välillä hän lukee kirjettä, jonka kirjoitti itselleen lähihoitajaopintojensa aikana.

”Opettajamme pisti meidät kirjoittamaan kirjeen siitä, millaisia hoitajia haluamme tulevaisuudessa olla. Tänä päivänä luen sitä surullisena, koska en pysty monesti olemaan sellainen hoitaja kuin haluaisin. Se on todella rankkaa.”

Hän tunnistaa, että uusia osaajia kaivataan hoitoalalle kiihkeästi.

”Me opiskelijat olemme tulevaisuus. Se jää nähtäväksi, olemmeko hoitoalan tulevaisuus”, Pekkola sanoo.

Lue lisää: Onko oikein, että hoitajat uhkaavat järeillä työtaistelu­toimilla? ”Jos he kerran ovat näin tärkeitä, yhteiskunnan pitäisi osoittaa arvostusta”, sanoo professori

Lue lisää: Ministeri Lindén hoitajien lisääntyneestä työkuormasta päätteen ääressä: ”ATK tarkoittaa nykyään automaattista työajan kaksin­kertaistamista”

Lue lisää: Lukemattomat hoitajat vakuuttavat HS:lle aikovansa irtisanoutua – Uuden työpaikan uskotaan löytyvän helposti

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat