Väitöstutkija katsoi lähes 100 tuntia ysärikomediaa – Käteen jäi kova väite suomalaisista miehistä

Väitöstutkija tutki lama-ajan televisioviihteen välittämää mieskuvaa. Lopulta hän päätyi itse haikailemaan ysärille ja etsimään täydellistä pikkureppua.

Timo Koivusalon luoma Pekko Aikamiespoika -hahmo seikkaili tv-sarjassa ja elokuvissa 1990-luvulla.

14.11. 17:57

PEKKO AIKAMIESPOIKA oli moderni 1990-luvun miehen malli suomalaismiehille, väittää väitöstutkija Noora Kallioniemi.

Hän on tutkinut 1990-luvun suomalaisen tv- ja elokuvaviihteen mieskuvaa tuoreessa väitöskirjassaan, joka tarkastetaan tällä viikolla Turun yliopistossa.

Kallioniemen mukaan lama-ajan viihde osallistui merkittävällä tavalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ja ennen kaikkea se rakensi ymmärtävää mieskuvaa ajassa, jolloin julkinen keskustelu voimakkaasti syyllisti esimerkiksi työttömiä omasta ahdingostaan.

”Esimerkiksi Lapinlahden lintujen sketsisarjassa nostettiin esiin kaikkein alhaisimmassa asemassa olevia miehiä. Heidän hahmoinaan olivat esimerkiksi työttömät ja alkoholistit.”

Kallioniemen mukaan Uunon tai Pekko Aikamiespojan kaltaiset komediahahmot tarjosivat samastumisen paikkoja etenkin miehille. Hän uskoo, että suomalaiseen viihteeseen aina kuuluneet antisankarien hahmot toimivat lama-ajan tv:ssä vastakuvina.

”Työttömät ja joutilaat miehet eivät olleet reppanoita, vaan oman elämänsä aktiivisia toimijoita ja yhteisönsä pidettyjä jäseniä.”

Mielenkiintoinen on myös Kallioniemen huomio, että tunnettuja naishahmoja 1990-luvun televisiossa oli vain vähän. Syytä tähän tutkija ei osaa sanoa.

”Se on hyvä kysymys. Ehkä naiset olivat sitten töissä tai hoitamassa lapsia”, hän nauraa.

Tutkija Noora Kallioniemi muistaa katsoneensa lapsena Frank Pappa Show’ta äitinsä kanssa. Heimo Holopaisen näyttelemä hahmo esitti 1990-luvun alussa yhteiskunnallista satiiria.

Alun perin Noora Kallioniemen ei pitänyt tutkia lama-ajan mieskuvaa, eikä tv-viihdettä lainkaan.

”Oikeastaan tutkin ensin Mikko Alatalon Siirtomaasuomen laulut -trilogian sanoituksia, mutta monien mutkien jälkeen päädyin tv-viihteeseen”, tutkija selittää.

Aineistosta nousi esiin ajan moninainen mieskuva. Tutkimuksensa myötä hän huomasi, että viihteen kautta syntyi yhteiskunnallista keskustelua, joka tavoitti suuren yleisön.

”Viihdettä kukaan ei voi pakoilla”, Kallioniemi muistuttaa.

Tutkimustaan varten Kallioniemi analysoi yhteensä 80 tuntia suomalaista tv-viihdettä. Aineistoon kuuluivat muun muassa kaikki Frank Pappa Show’n jaksot, Lapinlahden lintujen sketsisarja sekä Uuno Turhapuro - ja Pekko Aikamiespoika-elokuvia.

Tutkija myöntää, että urakka otti koville. Ihan hevillä häntä ei saisi palaamaan samojen katsomiselämysten pariin.

”Seuraavaksi haluan kyllä tutkia jotain ihan muuta!”

Sen hän myöntää, että 1990-luvussa on jotain kiehtovaa, vaikka ei osaakaan sitä tarkemmin määritellä.

”Ehkä siinä on jotain sellaista nostalgiaa. Sen ajan on elänyt lapsena, ehkä ymmärtämättä ihan täysin kaikkea mitä on tapahtunut.”

37-vuotias Kallioniemi tunnustaa löytäneensä väitöshankkeensa myötä mystisen kaipuun 1990-luvulle.

”Olen alkanut viime aikoina katsoa uudelleen Buffy – Vampyyrintappaja -sarjaa ja Teho-osastoa.”

”Ja itse asiassa... Olen viime aikoina etsinyt täydellistä pikkureppua.”

Haluatko lukea lisää uutisia Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat