Piip, piip, piip, piip. Tasainen piippaus kaikuu leikkausosaston heräämötilassa ja rikkoo ilmastointilaitteen taustahuminan.
Potilas makaa sairaalasängyssä. Hän heräilee nukutuksesta. Seurantamonitorissa lukemat ovat esimerkilliset, ja potilaan tila vaikuttaa vakaalta.
Yhtäkkiä tilanne muuttuu ja potilas on silmin nähden levoton. Monitorin piippaus kiihtyy. Syke hakkaa.
Koska syke on koholla, todennäköisiin syy potilaan levottomuuteen on kipu, päättelevät Turun ammattikorkeakoulun kolmannen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelijat Ada Smajic-Mumic ja Sandy Barbosa.
He selvittävät potilaan kivun voimakkuuden ja lääkitsevät hänet lääkärin ohjeistuksen mukaisesti.
”I feel much better now!” potilas huikkaa parempivointisena. Hyvin meni, joten opiskelijat pääsevät etenemään.
Aidon tuntuisessa tilanteessa on kyse uudesta simulaatioharjoituksesta.
Simulaatioharjoituksen potilasnäyttelijä makaa heräämön sairaalasängyssä umpilisäkkeen poistoleikkauksen jälkeen.
Elina Hiekkamäki, Ada Smajie-Mumic, Sandy Barbosa, Eveliina Anttila, Sanni Haloila ja Kiia Lähteenmäki istuvat kannettavat tietokoneet edessään Turun ammattikorkeakoulun minisairaalassa ja perehtyvät leikkaussalin hoitotyöhön.
Kyse on uudesta pelillisestä virtuaaliharjoituksesta. Sen avulla sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat aitoa heräämötilannetta virtuaalisen potilasnäyttelijän kanssa.
”360-tekniikkaa hyödyntävässä simulaatiossa yhdistetään avoimen videotuotannon keinoja ja vr-teknologian oppimiselementtejä”, selittää Turun ammattikorkeakoulun lehtori Juha Saarinen.
Simulaatioharjoitus on tuotettu kokonaan englanniksi, koska se on tarkoitettu myös laajempaan, kansainväliseen käyttöön.
Hoitotyön opettajat rakentavat potilastapauksen ja pystyvät muokkaamaan sitä itsenäisesti. Harjoituksessa olevia kysymyksiä ja etenemispolkuja voi räätälöidä yksilöllisesti.
”Simulaatioon voi syöttää erilaisia kysymyksiä ja lopputulemia, joita voi olla enemmän tai vähemmän riippuen esimerkiksi siitä, minkä tasoinen opiskelija suorittaa harjoitusta”, Saarinen kertoo esitellessään uutta tekniikkaa.
”Monipuolisuus takaa sen, että edessä saattaa olla hurjiakin patteristoja.”
Simulaatioharjoituksessa olevia etenemispolkuja voi räätälöidä siten, että harjoituksesta on mahdollisimman paljon hyötyä hoitotyön opiskelijalle, kertoo Turun ammattikorkeakoulun lehtori Juha Saarinen.
Harjoituksen etenemisessä ratkaisee myös tekninen arpa: simulaatio ei näyttäydy kaikille opiskelijoille samanlaisena, vaan tietokone arpoo tilanteen kulun.
”Harjoituksessa näytölle ilmestyy kysymyksiä, jotka pitää ratkaista. Vastaukset vievät eteenpäin, kohti seuraavia hoitotilanteita”, Lähteenmäki esittelee harjoituksen kulkua.
Hän siirtää näkymää hiirellä ja saa tilanteesta nopeasti 360 asteen kokonaiskäsityksen. Kun potilaan tilassa tapahtuu muutos, hiirtä liikuttamalla voidaan siirtyä tutkimaan monitorista peruselintoimintoihin liittyviä arvoja.
Potilastiedot, potilaalle määrätyt lääkkeet ja peruselintoimintojen pisteytyksen laskuohje olivat kaikille samat harjoituksen alussa.
”Tästä näkee esimerkiksi potilaan painon ja pystyy laskemaan oikean lääkemäärän, jos potilaalle tulee vaikka kipua tai hänen verenpaineensa laskee”, Barbosa esittelee tietokoneensa ruudulta.
Tietokone kertoo, jos vastaukset tai lääkevalinnat ovat virheellisiä. Samoin käy, jos ei noudata hoitomääräyksiä. Tämä taas heijastuu simulaatioharjoituksen loppupisteisiin.
Heräämöharjoituksessa tietokoneen ruudulle ilmestyy kysymyksiä ja tehtäviä, joihin pitää vastata ja jotka pitää ratkaista. Sairaanhoitajaopiskelija Kiia Lähteenmäki esittelee näytöltään, miten vastaukset vievät kohti seuraavia hoitotilanteita.
Simulaatio-oppiminen on jo tuttua sairaanhoitajaopiskelijoille, mutta leikkaussali ympäristönä on heille vielä uusi. Kuten ”heräämöpelissä” myös simulaatiossa tekniikka on merkittävässä roolissa.
HS pääsi tutustumaan leikkaussalitoiminnankin simulaatioon leikkaussalihoitotyön opettajan Marjo Kaarron johdolla. Hän ohjaa tulevia ammattilaisia uuden tekniikan käytössä ja simulaatiossa.
”Ryhmä jaetaan kahteen osaan. Osa opiskelijoista harjoittelee hetken heräämöhoitotyötä, ja osa valmistautuu simulaatioon.”
Kun simulaatio käynnistyy, heräämöryhmä siirtyy seurantaryhmäksi. Simulaation lopuksi käydään harjoitus läpi yhdessä kohta kohdalta.
”Simulaatiota seurannut ryhmä tarkkailee tiettyjä, ennalta sovittuja asioita simulaation aikana. Niistä jutellaan sitten yhteisesti”, Kaarto kertoo.
Hän painottaa, että tarkoituksena ei ole etsiä virheitä vaan pääasia on oppiminen.
"Tämä on oiva mahdollisuus oppia leikkaussalihoitotyötä autenttisesti, oikeissa ympäristöissä ja tilanteissa.”
Turun ammattikorkeakoulun hoitotyön opettaja Marjo Kaarto tarkkailee tulevia sairaanhoitajia leikkaussalihoitotyön simulaatiossa.
Sairaanhoitajaopiskelijat onkin roolitettu ihan oikeaksi leikkaussalitiimiksi, johon kuuluvat anestesiahoitajaa esittävä Sonja Lähteenmäki, valvovana hoitajana toimiva Jasmin Mäenpää, instrumenttihoitajan roolissa toimiva Sonja Laaksonen ja potilasta esittävä Olga Elonen. Potilaan saattaa leikkaussaliin hoitajana toimiva Essi Väisänen.
Simulaatio käynnistyy. Potilasta tuodaan leikkaussaliin pyörätuolissa. Saattava hoitaja antaa raportin anestesiahoitajalle, joka ohjaa potilaan kapealle, vihreällä liinalla peitetylle sängylle.
Sitten alkaa tapahtua. Anestesiahoitaja on asettanut lääkkeet valmiiksi ruiskuihin, ja valvova hoitaja valmistelee instrumenttihoitajien leikkaussalivaatteet ja leikkausalueen pesutarvikkeet.
Anestesiahoitajan roolissa toimiva Sonja Lähteenmäki asentaa tarvittavat seurantamittarit potilasta esittävälle Olga Eloselle.
Jasmin Mäenpää toimii avustavan hoitajan roolissa. Hän huolehtii muun muassa leikkausvalmistelusta ja leikkausalueen pesusta.
Leikkaussalissa on hiljaista. Vain pakkausmuovit rapisevat ja ilmastointilaite humisee.
”Sattuuko toimenpide?” potilasta näyttelevä Elonen rikkoo hiljaisuuden aito huoli äänessään.
Tulevat hoitajat vakuuttavat, että potilas ei tunne kipua nukutuksen aikana.
Anestesiahoitajana toimiva Lähteenmäki asentaa potilaalle tarvittavat mittarit: verenpainemansetti, happisaturaatiomittari, ekg-elektrodit sekä aivosähkökäyrään perustuvat bis-sensorit unen syvyyttä mittaamaan.
”Ette sentään mun pään sisälle pääse näillä?” potilas tiedustelee.
”Ei toki, nämä varmistavat nukutuksen riittävyyden leikkauksessa”, hoitaja vastaa.
Instrumenttihoitajina toimivat opiskelijat pukeutuvat leikkaussalivaatteisiin. Avustava hoitaja Jasmin Mäenpää toimii apurina.
Pian potilas on unessa. Valvovana hoitajana toimiva Mäenpää pesee potilaan vatsan kirkkaalla desinfiointiaineella. Sen jälkeen alue pestään rusehtavalla desinfiointiaineella.
”Näin varmistetaan se, että koko alue on varmasti pesty ja puhdas”, Mäenpää perustelee.
Tämän jälkeen potilas ”peitellään” leikkausliinoin. Näkyville jää ainoastaan leikkausalue.
Kaarto seuraa tiimin toimintaa simulaatiotilassa, ja viereisen huoneen tarkkailuryhmä katselee tapahtumia monitorilta.
"Nämä ovat kyllä tosi hyviä ja huolellisia opiskelijoita”, Kaarto iloitsee.
Potilas on nukutettu, leikkausalue pesty ja potilas ”peitelty” leikkausliinoin. Näkyville jää ainoastaan leikkausalue.
Simulaatiossa opiskelijaryhmä jaetaan kahteen osaan: osa toimii aktiivisesti simulaatiossa, osa tarkkailee toimijoita viereisessä huoneessa monitorilta.
Saarinen ja sairaanhoitajakoulutuksen koulutusvastaava Tiina Nurmela kertovat, että ”heräämöpelissä” ja leikkaussalisimulaatioissa hyödynnetään virtuaalitekniikkaa.
Heräämöharjoitus on rakennettu editorilla, johon opettaja on etukäteen tehnyt vaihtoehtoisia polkuja opiskelijoiden etenemiselle. Leikkaussalisimulaatiossa opettaja taas pystyy ohjailemaan tilannetta säätelemällä potilaan voinnin muutoksia ja siten monitorin näkymiä erillisen laitteiston avulla.
”Opiskelijat innostuvat oppimaan, kun tilanne tuntuu aidolta ja ympäristöön lisätään pelillisyyttä”, Nurmela toteaa.
Tulevat sairaanhoitajat nyökyttelevät: vaikka he ovat ensimmäistä kertaa harjoittelemassa leikkauspotilaan hoitoa virtuaalisesti, menetelmä tuntuu kiinnostavalta.
Ainoaksi kompastuskivekseen opiskelijat mainitsevat englannin kielen.
”Osa hoitotyön sanastosta on vierasta, mutta siinäkin oppii, kun joutuu käyttämään kääntäjää”, Barbosa pohtii.
Vaikka kieli tuntuu hankalalta, parasta opiskelijoista on se, että he saavat aidosti harjoitella.
”Simulaatioissa tulee pohtineeksi sellaisia asioita, joita ei välttämättä ihan oikeassa tilanteessa hoksaisi”, Smajic-Mumic kertoo.
Sekä ”heräämöpelissä” että simulaatioissa hyödynnetään virtuaalitekniikkaa. Molemmissa ovat pääosassa aidon tuntuiset potilastapaukset ja niiden ratkaisut.
Tietokoneen ruudulla piippaus on vaimennut. Potilas on rauhallinen ja näyttää hyvinvoivalta. Saamme seurata näytöltä, kun vuodeosaston hoitaja hakee potilaan heräämöstä.
Harjoitus on päättynyt.
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.