Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér sanoo, että Ahvenanmaan asemasta demilitarisoituna maakuntana on keskusteltu paljon, mutta nyt keskustelut ovat sivuraiteilla.
Hän on todellinen konkarivaikuttaja, jonka ansioluettelosta ei puutu sattumuksia. Jugoslavian hajoamissodissa työskennellyt juristi, poliittisen myrskyn silmään 2000-luvun alussa joutunut entinen kärkivirkamies ja poliitikko tuntee teeman läpikotaisin.
Rauhan aikana keskustelujen pitääkin Nauclérin mukaan pyöriä demilitarisaation ympärillä, mutta kriisiaikoina ja sodissa tärkeintä on puhua demilitarisaation sijaan Ahvenanmaan neutralisoidusta asemasta. Siitä ei ole puhuttu nyt juuri mitään.
Ahvenanmaan demilitarisaatio tarkoittaa, että sotilaallinen läsnäolo ei ole maakunnassa sallittua ja että saaria ei saa linnoittaa. Neutralisointi puolestaan tarkoittaa sitä, että mahdollisissa konflikteissakin Ahvenanmaa on pidettävä sodan uhan ulkopuolella.
Neutralisoinnista puhutaan jo ”Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevassa sopimuksessa” 1920-luvulta. Sodan aikana alue olisi sopimuksen mukaan ”puolueeton”, eikä sitä saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin edes välillisesti.
”Neutralisointia tulisi nostaa esiin diplomaattisesti kaikissa keskusteluissa, uudestaan ja uudestaan. Ahvenanmaan neutralisointi on juridinen linnoitus. Se voi olla paljon tehokkaampi suoja kuin fyysinen linnoitus”, Nauclér toteaa.
Nauclér on kerännyt Natoon ja Ahvenanmaan puolustukseen liittyviä lehtileikkeitä itselleen.
Nauclérin haastattelu tapahtuu Viking Gracen kahvilassa matkalla Maarianhaminasta Turkuun. Eläkkeellä oleva Nauclér on matkalla ulkoministeriöön, jossa järjestetään Suomen naisrauhanvälittäjäverkoston tapaaminen. Nauclér on verkoston jäsen.
Matkalukemisena hänellä on kaksi demilitarisaatiosta ja neutralisaatiosta kertovaa kirjaa. Niistä paksumpi on yli 300-sivuinen, ranskankielinen väitöskirja, jossa sittemmin moninkertaiseksi ministeriksi noussut Johan Otto Söderhjelm tutki asiaa 1920-luvun lopulla.
”Tämä kirja on tämän alan Raamattu”, painottaa Nauclér. Hän on lukenut kirjan sanasta sanaan, alleviivannut ja tehnyt merkintöjä.
Nauclérin mukaan ihmiset eivät pitkään jatkuneen rauhan vuoksi juuri puhu neutralisoinnista eivätkä oikein tiedä, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan.
Nauclér hakee neutralisointia valaisevan esimerkin sairaalamaailmasta.
”Kaikki tietävät, että sodan aikana sotatoimet on pidettävä sairaaloiden ulkopuolella. Sairaalat ovat pieniä alueita suurten alueiden sisällä, neutralisoituja vyöhykkeitä, aivan kuten Ahvenanmaakin on. Samalla lailla kuin sairaaloissa, sotatoimet on sodan aikana pidettävä myös neutralisoidun Ahvenanmaan ulkopuolella.”
Nauclér painottaa, että neutralisoinnilla ei ole mitään tekemistä neutraaliuuden kanssa.
”Tai puolueettomuuden. Jos Suomi olisi sodassa, ei Ahvenanmaakaan voisi olla neutraali tai puolueeton. Sen sijaan Ahvenanmaa olisi neutralisoitu.”
Jotta neutralisointi olisi uskottavaa sodan aikana, Suomen täytyy Nauclérin mukaan pitää erityistä huolta siitä, että demilitarisaatio on voimassa rauhan aikana. Jos siitä ei huolehdita, niin koko neutralisointikaan ei ole uskottavaa.
Ahvenanmaan vesialueet ovat laajat ja saaristoiset. Nauclérin mukaan niitä puolustetaan parhaiten luomalla yhteisymmärrystä ja diplomaattista keskustelua, joka vahvistaa tietoisuutta neutralisoinnista.
Nauclér toimi Ahvenanmaan kansanedustajana kahtena kautena, vuosina 2007–2015. Tätä ennen häntä yritettiin kammeta pois Ahvenanmaan maakuntahallituksen korkeimman virkamiehen eli kansliapäällikön tuolilta. Se onnistui vasta, kun Ahvenanmaan maakuntapäivät sääti lain, jolla koko kansliapäällikön virka lopetettiin.
Viran lopettamisen syynä olivat Nauclérin ja johtavien poliitikkojen pahoin tulehtuneet välit. Naucléria syytettiin omapäisyydestä, huonosta johtamisesta ja liiasta omistautumisesta kansainvälisiin tehtäviin.
Nauclérin oman näkemyksensä mukaan tavalliset ahvenanmaalaiset kokivat hänen kohtelunsa vääryytenä, jonka vuoksi he äänestivät hänet eduskuntaan. Siellä hän istui kaksi kautta, jonka jälkeen hänen ohitseen kiri Ahvenanmaan nykyinen kansanedustaja Mats Löfström.
Edelleen Nauclér on kiinnostunut etenkin kansainvälisistä asioista. Hänen puheessaan vilahtelevat keskustelut niin Pekka Haaviston, Erkki Tuomiojan kuin monien kansainvälisten vaikuttajien kanssa.
Nauclér kritisoi sitä, että monien mielestä neutralisoinnissa on kyse vain paperinpalasesta eikä mistään sellaisesta, joka oikeasti suojaisi Ahvenanmaata.
”Mutta miksi Suomi rakentaa raja-aidan Itärajalle, eikä asenna sinne jalkaväkimiinoja? Siinäkin on kyse miinoista luopumiseen liittyvästä sopimuksesta, paperinpalasta, jonka voisi vain rutata. Mutta jos niin tekisi eikä sitä paperia kunnioitettaisi, silläkin olisi seurauksensa. Sama juttu on neutralisoinnin osalta.”
Neuvostoliitto ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta eikä ollut neuvottelupöydässä vuonna 1921, jolloin neutralisoinnista sovittiin. Maa ei ole liittynyt sopimukseen myöhemminkään. Nauclér ei näe sitä ongelmana.
”Venäjä on joka tapauksessa sidottu siihen sopimukseen. Se on ollut olemassa jo niin kauan ja niin moni muu valtio on sen allekirjoittanut. Venäjällä tiedetään, että Ahvenanmaalla ei ole mitään sotamateriaalia.”
Neutralisoinnista pitää puhua väsymättä, sanoo Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér.
Uskooko Nauclér todella, että asema neutralisoituna alueena suojaa Ahvenanmaata kaikissa tilanteissa?
”Kyllä minä todella uskon niin. Se on erittäin tehokas juridinen linnoitus. Mutta juuri siksi meidän pitää nostaa asiaa esille väsymättä, koko ajan, joka ikisessä sopivassa tilanteessa, jokaisessa sopimuksessa. Paljon, paljon enemmän kuin tähän asti. Ja puhua nimenomaan neutralisoinnista, ei vain demilitarisaatiosta.”
Puolustaessaan Ahvenanmaan asemaa neutralisoituna maakuntana, Nauclér on saanut kuulla myös vastaväitteitä. Hän ei myönnä, että neutralisointi olisi edes tässä maailmanhetkessä naiivia tai lapsellisen hyväuskoista ajattelua tai että hänellä itsellään ei olisi ymmärrystä sodista.
Nauclér osallistui 1990-luvun puolivälissä entisessä Jugoslaviassa YK:n rauhanturvaoperaatioon. Siellä hän työskenteli 3,5 vuoden ajan muun muassa juristina.
”Tein siellä töitä rauhanturvaajien kanssa ja opin kaikki sen aikaiset komentosanat. Koin siellä vakavia asioita. Minua uhattiin ja tökittiin rintaan automaattikiväärin piipulla. Autoni lähelle iski kranaatti, jonka räjähdysvoima nosti auton ilmaan.”
Ajasta jäi Nauclérille myös konkreettisia taitoja. Hän kertoo muun muassa osallistuneensa Suomessa myöhemmin valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille ja olleensa koko kurssin paras ampuja.
”Tuollaiset kokemukset eivät kuitenkaan hyödytä minua. Se ei ole sellaista kokemusta, jota tarvitaan Ahvenanmaan asemasta puhuttaessa. Nyt tärkeintä ei ole rakentaa ampumaratoja. Paras aseemme ovat terävät kynät ja syvä tietotaito siitä, mitä neutralisointi on.”
Paras aseemme on terävä kynä ja syvä tietotaito siitä, mitä neutralisointi on, sanoo Elisabeth Nauclér.
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.
