Ansan katse - Kulttuuri | HS.fi

Ansan katse

Tuttu paniikki laskeutui, kun näin antikvariaatin ikkunassa kirjan ja sen kannessa Ansa Ikosen kasvot: pitäisi olla jo jossain, elämä valuu hukkaan! Ansa Ikosella on aina tällainen vaikutus.

21.10.2011 12:16

Tuttu paniikki laskeutui, kun näin antikvariaatin ikkunassa kirjan ja sen kannessa Ansa Ikosen kasvot: pitäisi olla jo jossain, elämä valuu hukkaan! Ansa Ikosella on aina tällainen vaikutus.

Lapsena olin nimittäin kehittänyt jonkinasteisen pakkomielteen Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta, ja piirsin ruutuvihkoihin heidän kuviaan. Suomi-filmien maailma vetosi – lapset ovat konservatiiveja. Kuusivuotiaana myös tiesin, että Ansa Ikonen oli elossa ja asui pääkaupunkiseudulla. Suunnittelin vierailua: seisoisin ovella kukkakimppu kädessäni, ojentaisin sitä ja lausuisin: te olette maailman paras elokuvanäyttelijä. Ajattelin, että hän pitäisi minua hellyttävänä ja kutsuisi teelle. Ikonen kuoli vuonna 1989, kun olin leikitellyt ajatuksella vuosikymmenen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat