Kulttuuri

Ura päättyi 20 vuotta sitten vakavaan sairastumiseen – nyt Helena Kallio palaa näyttämölle Espoon kaupunginteatterissa

Runoilija Edith Södergranin roolista löytyi paljon kosketuspintaa Helena Kallion omiin kriiseihin

Kaksikymmentä vuotta sitten näyttelijä Helena Kallio, 47, jätti näyttelemisen. Pakon edessä.

Rooli Tampereen työväen teatterin Salka Valkassa jäi kesken, kun Kallio sairastui vakavasti. Koki ”burnout-kriisin”, kuten hän itse sanoo.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006 kokemuksista syntyi romaani Ennen kuin sielu puutuu. Siinä nuori näyttelijä tekee roolia Salka Valkassa ja alkaa viillellä itseään henkisen tasapainon horjuessa.

”Keskeneräinen rooli riivasi öisin, joten tein sen valmiiksi romaanimuodossa”, Kallio sanoo.

Nyt Kallio nousee jälleen näyttämölle, Espoon kaupunginteatterissa tiistaina ensi-iltaan tulevassa Koska olet minun -näytelmässä.

Syy on, ainakin osittain, Edith Södergranin, jota Kallio esittää näytelmässä.

”Tässä jutussa yhdistyy paljon sellaista, joka minua kiinnostaa. Ja toivon, että hänestä tarttuisi minuun jotakin. Ei keuhkotautia, mutta...”

Helena Kallio nauraa.

”Toivon, että hänestä tarttuu rohkeutta.”

Koska olet minun on Virpi Haataisen kirjoittama ja ohjaama näytelmä runoilija Edith Södergranin (1892–1923) ja kritiikko, kirjailija Hagar Olssonin (1893–1978) myrskyisästä ja monisärmäisestä suhteesta.

Olsson nosti Södergranin modernismin ykkösnimeksi, mutta heidän suhteessaan oli myös paljon muuta: mustasukkaisuutta, kilpailua, rakkautta. Södergranin kuoleman jälkeen Olsson teki itsestään runoilijan henkisen ja kirjallisen perinnön ainoan ymmärtäjän ja loi myytin riutuvasta keuhkotautisesta runoilijasta.

Haataisen näytelmä on osin uskollinen Södergran-näkemykselle, joka on vallitseva Agneta Rahikaisen kaksi vuotta sitten ilmestyneessä tutkimuksessa Runoilijan elämä ja myytti: Södergran ei ollut hentoinen keuhkotautinen, vaan Peppi Pitkätossua muistuttava boheemi, jonka luova itsetietoisuus nähtiin ajan käytöskoodistossa röyhkeytenä.

”Virpillä oli tässä omat kiinnostavat kulmansa, että miten haluaa näytelmää tehdä ja mikä häntä kiinnostaa Södergranin ja Olssonin suhteessa. Edith tässä on se, joka onkin yllättänyt eniten, joka kiehtoo kauheasti. Miten hän oli sellainen?”

Vaikka Helena Kallio ei ole tehnyt isoa näyttämöroolia sitten vuoden 1997, on hän ollut kuitenkin jatkuvasti teatterin kanssa tekemisissä. Tutkijana, ohjaajana, käsikirjoittajana, opettajana ja Teatterimuseon johtajana.

Näyttelijän rooli on kuitenkin omanlaisensa.

”Se on tuntunut sekä tutulta, ja sitten on tunteita, että ai niin, tällaistako tämä olikin. Että täällä mä hiki päässä pyörin lattialla. En esitä riutuvaa keuhkotautista, vaan elämänjanoista Edithiä. Rooliin palaisi energiaa kuinka paljon vain.”

Nyt näyttämöenergiaa taas on, vaikka Kallio myöntää huomanneensa, että on ”pikkasen vanhempi kuin viime kerralla”. Kaksikymmentä vuotta sitten oli toisin, kun näyttelijäntyölle tuli totaalinen stoppi.

”Aina sanotaan, että kaikki tapahtumat pitäisi integroida osaksi elämäänsä. Ei se ihan niin mene. Se järkyttää minua tänä päivänäkin, miten itsetuhoinen olin.”

On dramaattista, kun nuori näyttelijä romahtaa henkisesti niin, että joutuu jättämään näytelmän kesken.

”Ei se ollut mikään onnellinen tapahtuma elämässä. Ei mun ole vaikea puhua siitä, mutta on vaikea hyväksyä sitä. Se oli jonkinlainen symbolinen kuolema. Sen näyttelijän, joka olin.”

Kallio myös kieltäytyy erittelemästä, oliko romahdus ulkoisten vaikutteiden vai hänen oman sisäisyytensä ”syytä”.

”Missä menee ulkoisen ja sisäisen raja? Voin puhua siitä kauhean järkevästi mutta kuka tällaiset totuudet tietää. Miksi pitää itsensä yrittää tuhota? Olin niin masentunut, että pidin heikkona vetona sitä, etten tappanut itseäni.”

Sen Kallio tietää, että osansa tapahtuneessa oli asioilla, jotka ovat nousseet oikeastaan vasta viime vuosina laajempaan keskusteluun esimerkiksi Anna Paavilaisen Play Rape -monologin myötä. Teatterin valtarakenteilla ja sukupuolistereotypioilla.

”Minulla ei ollut silloin välineitä käsitellä sellaisia jännitteitä, joista nyt vasta puhutaan. Sittenhän aloin tutkia asiaa, ja Anna on käynyt luennoillani.”

Kallio kertoo tulleensa teatterin piiriin hyvin nuorena ja sisäistäneensä myös itse ”jatkuvan seksualisoinnin”.

”Tietenkin olen myös itse halunnut huomiota ja nauttinut seksuaalisuudesta: ei seksuaalisuudessa ole mitään pahaa. Mutta seksismi, aliarviointi, se tunne, että koko ajan joku mättää. Ettet ole oikeasti niin pieni ja pölö kuin miksi pitää tekeytyä.”

Asia ei ole yksin naisten ongelma, Kallio korostaa, se voi koskea myös miesnäyttelijöitä. ”Mutta siinä on sukupuolittuneita piirteitä, jotka liittyvät nimenomaan nuoren naisnäyttelijän olemisiin ja tekemisiin, hänen rooleihinsa. Sekä symbolisella tasolla että sosiaalisessa kanssakäymisessä.”

Naisia tarkkaillaan, vahditaan, estetään.

Ainakin yritetään. Niin oli kaksikymmentä vuotta sitten ja niin on nyt.

Jos todisteita haluaa, niin esimerkiksi käy erinomaisesti perussuomalaisen ajatuspajan viime viikolla julkaisema Epäneutraali sukupuolikirja. Puheenvuorokirjassa muun muassa peräänkuulutetaan perinteisten sukupuoliroolien palauttamista ja porvarillisen avioliiton nostamista takaisin arvoonsa. ”Naisia ei ole mielekästä pakottaa kotiin, mutta tämä vaihtoehto pitäisi tehdä sosiaalisesti ja taloudellisesti mahdollisimman kannattavaksi.”

Samantyyppisen sopeuttamisen kohteeksi joutui myös Edith Södergran.

”Mutta Edith ei sopeutunut ja on juuri siksi yksi loistavimmista kirjoittajista. Näytelmässä Hagar ihmettelee sitä, että mistä Edith sai sen röyhkeytensä. Samaa ihmettelen itse! Sellainen antautuminen, kirjoittamisenhalu ja väkevyys. Jutut siitä, miten hän lähti Helsinkiin ja käyttäytyi ’sopimattomasti’. Että miten hän, Nietzschensä lukenut naiskirjailija kykeni siihen aikaan sanomaan, että olen löytänyt mittasuhteeni eikä minulle sovi itseni pienentäminen.”

Södergranin kuolemasta on kulunut kohta jo vuosisata. Mutta samoin kuin teatterin luutuneet sukupuoliasenteet eivät ehtineet muuttua paljon kahdessakymmenessä vuodessa, ei kaikki naisten kohtaama epätasa-arvo ole muuttunut sadassa vuodessa.

”Ulkoiset puitteet ovat tietenkin meilläpäin tosi erilaiset: naiset eivät ole kenenkään holhottavina, voivat tehdä ja omistaa, käyttää ehkäisyvälineitä.”

Mutta on myös juonteita, jotka jatkuvat. ”Vallan ja kontrollin muodot ovat muuttuneet erilaisiksi. Ne liittyvät usein naiseuden ja naisellisuuden käsittämiseen ja normistoon. Ja siihen, minkä Elina Knihtilä hienosti nosti esiin: että milloin katsotaan, että nainen osaa riittävästi.”

Se, että samoja kysymyksiä pitää vatvoa vuosisadasta toiseen, miltä se tuntuu?

”Niinpä. Niinpä! Ei se yllätä. Mutta se, että esimerkiksi Play Rape on olemassa, merkitsee sitä että asiat etenevät. Enää ei niellä mitä vain.”

Kaikki ei kuitenkaan etene. ”Ei kannata tuudittautua mihinkään ideologisen tasa-arvon ajatukseen, kun vastaliikettä on aika vahvasti.”

Vaikka Helena Kallio on kirjoittanut, luennoinut ja puhunut radiossakin räväkästi feministisistä aiheista, hän ei ole itse saanut vihamielistä palautetta. Kallio onkin ollut suorastaan pöyristynyt siitä, millaisia uhkauksia esimerkiksi blogia kirjoittavat naiset voivat saada.

Kalliota suorastaan naurattaa koko ajatus feministien oletetusta miesvihasta.

”Se on niin hullua. Niin paljon kuin olen aina miehiä rakastanut! Isäni ja puolisoni ovat aina kannustaneet minua ja olen kohta täysi-ikäisen pojan äiti. Eiväthän feministit elä maailman ulkopuolella, vaan miesten kanssa. Synnytämme miehiä, tuemme heitä. Ajatus vihasta on niin vierasta, turhaa vastakkainasettelua.”

Näytelmän tiistainen ensi-ilta lähenee. Samalla kun on roolia varten yrittänyt kaivautua Edith Södergranin nahkoihin, on Kallio myös koettanut imeä Södergranista viisautta.

”Että Edithin lailla osaisin aina ottaa kiinni niistä, jotka eivät vie minua taaksepäin ja pienemmäksi ja vähäisemmäksi vaan niistä, jotka vievät eteenpäin. En tietenkään tiedä, mitä Edith tunsi: tunsiko hän esimerkiksi itsensä joskus niin epävarmaksi kuin minä saatan tuntea. Mutta yritän imeä sitä itsetuntoa ja rohkeutta, uskaltaa kuten Edith näytti uskaltaneen. Hän löysi mittasuhteensa, oli itsensä kokoinen.”

Koska olet minun Espoon kulttuurikeskuksen Louhi-salissa 8.11.–10.11.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Helena Kallio

  Valmistunut näyttelijäksi Nätystä 1993. Näytellyt Lilla teaternissa ja Tampereen työväen teatterissa.

  Esikoisromaani Ennen kuin sielu puutuu ilmestyi 2006. Oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Runokokoelma Kalarakastaja ilmestyi 2009.

  Johti Teatterimuseota 2010–2015.

  Käsikirjoittanut ja ohjannut muun muassa näytelmän Helene Schjerfbeckistä. Maaliskuussa Kapsäkissä saa ensi-iltansa Kallion ohjaama, Kirsti Valveen käsikirjoittama näytelmä Maria Jotunista.

  On tutkinut sukupuolikysymystä naisnäyttelijän työssä ja opettanut aihetta Teatterikorkeakoulussa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Teatteri
  • Edith Södergran
Luetuimmat - Kulttuuri

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    3. 3

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    6. 6

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    7. 7

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    8. 8

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    9. 9

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    10. 10

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    8. 8

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    11. Näytä lisää