Älykkäitä ikivihreitä Georgie Famen laulussa aistii arkea suuremman elämän - Kulttuuri | HS.fi

Älykkäitä ikivihreitä Georgie Famen laulussa aistii arkea suuremman elämän

10.5.1992 3:00

Logo: POP-JAZZ Älykkäitä ikivihreitä Georgie Famen laulussa aistii arkea suuremman elämän Georgie Famen maine liittyy monien mielissä vieläkin 1960-luvun puoliväliin ja nk. svengaavan Lontoon meininkiin Beatleseineen - valitettavasti. Sillä musiikillisesti Fame on tehnyt myöhemmin paljon hienompaa jälkeä kuin silloiset ykköshitit Yeh Yeh ja Get Away .

Vaikka Famen laulutyylin perusta on rhythm & bluesissa, popissa ja jamaikalaisessa blue-beatissa, ovat hänen ehkä merkittävimmät saavutuksensa syntyneet jazzin parissa.

Jo 1960-luvulla Fame kiersi pitkään Count Basien bändin solistina ja siitä lähtien ikivihreät jazzlaulut ovat kuuluneet repertoaariin. Esim. Hoagy Carmichaelia on syntynyt kokonainen levyllinen. Fame on vieraillut Umon solistina pari kertaa aiemminkin juuri alkuperäisten Basie-sovitusten kanssa.

Tällä kertaa konsertin teemana oli edesmennyt trumpetisti-laulaja Chet Baker ja nimenomaan kolme vuotta sitten tehty levy A Portrait Of Chet .

Idean innoitti aikoinaan Bakerin levy It Could Happen To You . Mike O'Neill ja myöhemmin Fame itse alkoivat tekstittää mm. Bakerin trumpettisooloja varsinaisten laulettujen säkeistöjen lisäksi.

Baker ei itse säveltänyt, joten ohjelmisto perustui ikivihreisiin jazzsävellyksiin. Kuultiin myös vanhemmasta ohjelmistosta Famen vanha hitti Bonnie & Clyde ja nopea bravuuri Little Pony .

Jälkimmäisen vikkelät vocaleset osoittivat, että tarvittaessa Famelta löytyy riittävää tekniikkaa, musikaalisuutta ja puhdasta intervallitajua.

Understatement ja tyyli

Fame on rutinoitunut, rento, huumorintajuinen ja älykäs esiintyjä. Kaikkia tähtielkeitä kaihtava laulaja sai nytkin temmattua niin salin täyden yleisön kuin Umonkin helposti mukaan.

Tämä korvasi Famen lauluäänen arkisuuden ja jopa senkin, että Chet Bakerin hauras ja mietteliäs lyyrisyys muuttui Famen tulkinnassa hivenen pinnallisesti popahtavaksi läpijuoksuksi, siis Georgie Fameksi.

Onneksi pieteetti enimmäkseen oli läsnä ja aistittavissa. Hieno näyttö tästä oli mm. Gershwinin balladi How Long Has This Been Going On .

Ennen vanhaan tehtiin hienoja lauluja ja melodioita. Toisaalta esim. Rogers-Hartin Do It The Hard Way oli melko yhdentekevä rallatus. Kun näitä oli useampia, vetivät ne kokonaisuuden ilmettä joskus latteahkoon suuntaan.

Tässä saattoi kokea ristiriidan. Yhtäältä vaikutti Famen tulkinnan tietty "tavallinen" yksitasoisuus, toisaalta kuulija oli varmasti tietoinen siitä, että tuon kaltainen taitava jazzlaulu on maailmalla hyvin harvinaista herkkua.

Epäilemättä ilta oli kuitenkin Umon tämän vuoden parhaita. Jos Fame (Clive Powell, s. 1943) jaksaa vielä muutamia vuosia painaa, voi hänen tyylinsä juuri harvinaisuutensa, toisaalta helpon omaksuttavuutensa vuoksi nousta taas klubiviihteestä tähtiluokkaan.

JUKKA HAURU HANNES HEIKURA

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat