Suomen kielellä on aina laulettu ihmisiä suohon Berliinistä palannut Untamo Lepola etsii omaa suomalaisuuttaan ja ohjaa Ratsumiestä Kaapelihalliin - Kulttuuri | HS.fi

Suomen kielellä on aina laulettu ihmisiä suohon Berliinistä palannut Untamo Lepola etsii omaa suomalaisuuttaan ja ohjaa Ratsumiestä Kaapelihalliin

23.8.1992 3:00

Helsingin juhlaviikkojen ainoa kotimainen teatterillinen tilaustyö on Kaapelitehtaalle valmistuva, Paavo Haavikon Ratsumiehen tekstiin pohjaava vaellusdraama.

Sen ohjaaja Untamo Lepola , 33, valmistui teatteriohjaajaksi vuosi sitten Berliinin Hochschule der Künstestä. Koulutus kesti neljä vuotta ja opetusta antoi mm. Heiner Müller , jonka Medeia -materiaalia analysoitiin koulussa. Lepola opiskeli myös Tadeusz Kantorin workshopissa ja nimeää hänet erääksi teatterikuvansa tärkeäksi vaikuttajaksi ja virstanpylvääksi. Lepolan paluu suomalaiseen teatterielämään on ollut nihkeää. Hän kertoo, miten vaikeaa on tulla ulkopuolisena suomalaisiin kulttuurikuvioihin. "Kaikki riippuu siitä miten hyvä markkinamies onnistut olemaan." Siksi Lepola onkin tehnyt teatteriaan enimmäkseen ylioppilasteattereissa Tampereella ja Turussa. Pitkän saksalaisen kauden jälkeen Lepola sanoo etsivänsä sitäkin kiihkeämmin suomalaisuutta, meidän mahdollisuuksiamme selvitä kansakuntana ja oikeuttamme olemassaoloon. "Erityisesti minua inspiroi suomen kieli. Sehän on kieli, jolla on laulettu ihmisiä suohon!" Alpo Suhonen antoi harjoitustilat Mutta toisin kävi. Suomalainen konkurssi ehti niellä myös Ratsumiehen rahoituksen. Jäljelle jäivät vain Juhlaviikot, ja niinpä koko esitys on jouduttu tekemään minimaalisella 50000 markan budjetilla. Myös teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos on mukana hankkeessa. Alpo Suhonen halusi myös ostaa esityksen Turun kaupunginteatteriin vierailulle, mutta Suhosen mentyä menivät myös vierailutoiveet. Turun kaupunginteatteri antoi kuitenkin ryhmälle kesällä harjoitustilat ja turkulaisen taiteilijan Hannu Eleniuksen lavastuksena toimivat tilateokset valmistuivat kaupunginteatterin suojissa. Lavastuksena luonnon materiaalit Esityksen visuaalinen hahmo syntyy bio-objekteista , jotka on tehty mahdollisimman pitkälle luonnon omista materiaaleista. Kolmiosaisen esityksen keskeinen osa on nimeltään Kuollut luokka . Kuten nimikin viittaa, se on omistettu Kantorin teatteri-idealle. "Teemme totaalisen teatterin kokeilua, jossa tila ja valot yhdistyvät kielen ja kehon runouteen." Esityksen tärkeä elementti on mukana kulkeva, viululla ja bassolla soitettava musiikki. Musiikkillisena elementtinä toimii myös ihmisäänellä tuotettu rytminen kuoropuhe, haavikkolainen suohon laulanta. Lepola sanoo etsineensä Haavikon tekstistä suomalaisen naisen historiaa 75 vuoden aikajanalla. Liikkeelle lähtö tapahtuu karhun ajassa, josta siirrytään pala palalta kohti nykyaikaa. Esityksen päähenkilöksi on valittu Anna. Hän esiintyy Kaapelitehtaalla kolmena eri-ikäisenä hahmona, jotka kommentoivat toisiaan. Miehinen sankarihahmo on Kullervon jälkeläinen, joka jatkaa vaellustaan Ratsumiehessä. Eurooppalainen verkosto kiinnostui Myös Ratsumiehen piti olla osa tätä vaihto-ohjelmaa. "Kaapelitehtaan johto ei kuitenkaan reagoinut mitenkään ideaan", Lepola toteaa. Korvauksetta työskentelevä esiintyjäryhmä koostuu pääosin nuorista tanssijoista, mukana on jokunen näyttelijäkin. He ovat joutuneet kokemaan teatterintekemisen suomalaisen arjen. Jokaisesta johdosta ja valopisteestä on pitänyt taistella. Työ on vaatinut paitsi entusiasmia myös kohtuullisen paljon kärsivällisyyttä ja hermoja. Yhtään työtiloiksi annettua Kaapelin nurkkaa ei ole vallattu helpolla.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat