Eero Ojanen Ajautui voittoon - Kulttuuri | HS.fi

Eero Ojanen Ajautui voittoon

20.1.1993 2:00

logo:NÄKÖKULMA

Eero Ojanen Ajautui voittoon ONKOHAN SELLAISTA PÄIVÄÄ, ettei ainakin radiouutisissa kerrottaisi, että yritys ajautui konkurssiin ja neuvottelut jatuivat umpikujaan? Tuo ytimekäs verbimuoto on samalla oiva osoitus siitä, miten suurimpaankin tiiviyteen ja objektiivisuuteen pyrkivä uutisvälitys aina sisältää maailmankatsomuksellisia kannanottoja. Ajautuminen on hyvin kohtalonomaista ja hallitsematonta. Se kuvaa koko prosessin luonnetta ja siksi "ajautui" ottaa maailman menoon kantaa vielä voimakkaammin kuin vaihtoehtoinen "päätyi umpikujaan". KLASSINEN VASTAVÄITE on, että tuo itsestäänselvänä annettava verbi luo väärän tai ainakin liian alistuvan kuvan maailmasta. Eiväthän asiat ajaudu, vaan ihmiset ajavat asioita, tietoisesti, johonkin suuntaan. Hyvä ja aiheellinen kanta, mutta myös se voi johtaa liian yksinkertaiseen näkemykseen ihmisen olemisesta maailmassa ja mahdollisuuksista. Ehkä maailman näkeminen ajautumisena on ainakin jossain merkityksessä mielekästä. Ainakin ajautumisen rooli tiedonvälityksessä osoittaa, miten olennaisiin ongelmiin esimerkiksi Martin Heideggerin filosofia nykyisessä kulttuurissa osuu. Onhan muun muassa tamperelaisten filosofien tätä nykyä vilkkaasti pohtima heideggerilainen silleen jättämisen asenne ilmeistä sukua ajautumiselle. Eikä ajautumisen myöntäminen ainakaan välttämättä merkitse vain alistumista kaikkeen tai ajattelevan ja tietoisen subjektin lopullista kieltämistä. Yhtä hyvin voi ajatella, että tuo myöntäminen on itsetietoisuuden yksi ehto ja edistäjä. MUTTA AJAUTUMISEN yleisen olemuksen lisäksi on hyvä katsoa, missä yhteyksissä ilmaisua käytetään ja missä ei. Ajautuminen sopii hyvin tilanteeseen, joka kerrassaan ryöstäytyy hallinnasta ja menee menojaan. Mutta neuvottelujen ajautuminen umpikujaan ei kai yleensä tarkoita, että neuvottelupöytään syntyi täysi kaaos ja hälinä, josta kukaan ei saanut selvää. Päinvastoin neuvottelut on käyty asiallisesti ja hallitusti, osapuolten ennakkokaavailujen mukaan. Negatiivinen lopputulos voi olla myös jonkun toivomus, se ei ole täysin satunnainen ja arvaamaton asia. Toisaalta päätöksiin ja sopimuksiin voidaan myös päätyä ilman että kukaan tietää ennakolta mihin päädytään ja että kukaan tavoittelee juuri sellaista tulosta. Joku osapuoli ei ehkä mieluiten toivoisi päätöstä lainkaan, mutta jokin tulos kuitenkin syntyy. SILTI TUOTA väkevän vaikutuksen tekevää sanaa käytetään jostain syystä vain silloin kun tulos on negatiivinen, umpikuja tai muu epäonnistuminen. Voisiko tällaista pitää yksipuolisuutena? Miltä maailma tuntuisi, jos kerrottaisiin, että joku ajautui voittoon tai neuvottelussa ajauduttiin sopimukseen? Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja toimittaja , joka avustaa säännöllisesti Helsingin Sanomia.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat